Marinin hallituksen ohjelmassa luvattiin vahvistaa ennakoitavan ja pitkäjänteisen perusrahoituksen roolia korkeakoulurahoituksessa. Hallituksen toimintasuunnitelmassa on todettu, että merkittävät koulutuslaajennukset edellyttävät lisärahoitusta. Hallituksen poukkoilevat toimet tieteen rahoituksessa luovat kuitenkin epävarmuutta tutkijoiden työhön ja tulevaisuuteen, kirjoittavat Tiede ja Opetus ry:n puheenjohtaja Olli Luukkainen OAJ:stä ja varapuheenjohtaja Maija S. Peltola Tieteentekijöistä.
Korona-aika on saanut meidät yhteiskuntana laajemmin ymmärtämään ja kiittämään tiedettä. Pandemiaa ei olisi saatu hallittua ilman tutkimustietoa koronaviruksesta, sen hoidosta eikä rokotetta kehitettyä ilman tutkijoita ja rokotemekanismin perustutkimusta. Pandemia on vaikuttanut yhteiskuntaan myös muilla tavoin ja tutkimuksella näitä vaikutuksia voidaan selvittää.
Siksipä hallituksen julkistamat suunnitelmat leikata tieteen rahoituksesta olivat musertavia, paitsi luonnollisesti tutkijoille, opettajille ja korkeakoulujen henkilöstölle, myös suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen tulevaisuudelle. Korkeaan osaamiseen perustuva tulevaisuuskuva on vaakalaudalla.
Tieteestä leikkaaminen leikkaa myös koulutuksesta
Vaikka hallitus kautensa alussa pystyi kasvattamaan korkeakoulutuksen rahoitusta, on korkeakoulujen tehtävälistaa ja vastuita lisätty samanaikaisesti. Korkeakoulujen uusien aloituspaikkojen määriä kasvatettiin ja tavoitteet näiltä osin ovat kunnianhimoisia. Lisäksi työlistalla korkeakouluissa on muun muassa jatkuvan oppimisen, kansainvälistymisen, avoimen korkeakoulun ja avoimuuden kehittäminen.
Kaikki nämä toimet ovat tarpeellisia osaamistason nostamiseksi, mutta resursointi ei ole seurannut vaatimuksia. Tällä hetkellä uusien perusopiskelijoiden määrä opetus- ja tutkimushenkilöstön määrään verrattuna on karkaamassa.
Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön ja perustutkinto-opiskelijoiden suhteellisen määrän muutos. Lähtötasona vuoden 2010 lukumäärät. Aloituspaikkoihin kohdennettu määräaikainen lisäraha ei välttämättä vielä näy vuoden 2020 henkilöstömäärissä. Lähde: Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen
Jatkuvaa resurssivajetta on paikattu siis pitkälti henkilöstön venymisellä. Euroopan yliopistojen liiton EUA:n keväällä julkaisema tekemä selvitys osoitti lisäksi, että yliopistojen julkisessa rahoituksessa Suomi on jäänyt jälkeen muista Pohjoismaista. Se ei ole kunniaksemme.
Tiede ja korkeakoulutus vaativat vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön
Takamatkamme rahoituksessa on edelleen ongelma myös budjettiriihen tulosten jälkeen. Tutkimuskaudet yliopistoissa rahoitetaan pitkälti ulkopuolelta haetulla rahoituksella. Suomen Akatemian myöntämästä tutkimusrahoituksesta 90 prosenttia kohdentuu yliopistoihin. Tieteen aliresursointi on koulutuksesta ja osaamistasosta leikkaamista, erityisesti nyt, kun pandemia-aikana henkilöstö on tehnyt upeaa työtä etäopetuksen ja opiskelijoiden oppimisen eteen.
Poukkoileva julkinen keskustelu tieteen rahoituksesta luo epävarmuutta tutkijoiden työhön ja tulevaisuuteen. Tutkijanuran houkuttelevuuden parantamiseksi ja tohtorien työurien laajentamiseksi on ollut lukuisia työryhmiä miettimässä ratkaisuja. Meillä on tehty tiekarttoja ja asetettu tavoitetasoja TKI-panostuksille. Parlamentaarinen työryhmä on parhaillaan miettimässä TKI-rahoituksen askellusta.
Avain tähän kaikkeen olisi kuitenkin vakaasti rahoitettu TKI-ympäristö, jossa panostetaan riittävällä volyymillä koko tutkimuskenttään ja luodaan mahdollisuuksia toimijoiden väliseen yhteistyöhön.
Tutkijanurien vetovoima ja Suomen houkuttelevuus uhattuina
Jatkuva epävarmuus riittävistä resursseista vaikeuttaa olemassa olevien tutkimusprojektien etenemistä ja uusien aloittamista. Tällä hetkellä Suomen Akatemia voi rahoittaa vain joka kymmenettä tutkimushanketta, ja niinpä lukuisia erinomaisia hankkeita jää rahoittamatta ja tutkimatta. Akatemian tutkimusrahoitus on jo nyt hyvin kilpailtua.
Näin Suomi hankaloittaa tutkijoidensa pääsyä kansainvälisiin tutkimushankkeisiin ja kansainvälisen tutkimusrahoituksen kotiuttamista. Tutkimusverkostojen rakentaminen ja ylläpitäminen vaativat aikaa. Epävarmuus saa tutkijat etsimään vakaampaa työ- ja tutkimusuraa sekä elämää ulkomailta. Tutkijanurien vetovoima ja Suomen houkuttelevuus osaajien keskuudessa on uhattuna.
Tutkimuksen ja korkeakoulutuksen aikajänteet ovat pitkiä, puhutaan vuosikymmenistä, eivätkä vaikutukset näy kvartaaleissa tai neljän vuoden hallituskausissa. Pandemia osoitti, että aikaisemman tutkimuksen tietoon pohjautuen voidaan tarvittaessa tehdä nopeita innovaatioita, kun tietotaitoa on.
Alas ajaminen on helppoa, takaisin huipuille kiipeäminen vie aikaa ja panostuksia. Tutkimus ja osaaminen ovat investointeja, ei hukata pääomiamme. Toivomme hallitukselta jatkossa viisaita, tulevaisuutta rakentavia päätöksiä tieteen ja osaamisen puolesta.
Olli Luukkainen
OAJ:n puheenjohtaja, Tiede ja Opetus ry:n puheenjohtaja
Maija S. Peltola
Tieteentekijöiden puheenjohtaja, Tiede ja Opetus ry:n varapuheenjohtaja
Tiede ja Opetus on OAJ:n ja Tieteentekijöiden yhteinen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää korkeakoulu- ja tiedepoliittista edunvalvontaa korkeakoulujen henkilöstön näkökulmista. Lue lisää tiedotteesta OAJ ja Tieteentekijät perustavat yhteisen yhdistyksen tiivistämään yliopistosektorin edunvalvontaa/ (27.5.2021) ja uutisesta Tieteentekijät ja OAJ tapaavat yliopistojen johtoa – puheena koronan vaikutukset ja jaksamisen parantaminen 24.8.2021