Miksi tarvitaan työehtosopimusta?

Tiesitkö, että monet vakiintuneina pidetyistä työsuhteen ehdoista tulevat itseasiassa työehtosopimuksesta? 

Suomen työlainsäädäntö ei tunne esimerkiksi lomarahaa, minimipalkkaa, äitiysvapaan palkkaa, palkankorotuksia tai palkanmaksua sairaan lapsen kotona hoitamisen ajalta. Sen sijaan edellä mainitut rahanarvoiset etuudet löytyvät useimmista työehtosopimuksista.

Suomessa työsuhteen edut ja alan palkkakehitys turvataan vakiintuneesti useimmilla aloilla työehtosopimuksella, eli arkipuheesta tutulla TESsillä.

Työehtosopimus on alalla noudatettava vähimmäistasotyöehdoista, ja sen lisäksi jokainen voi neuvotella omiin työehtoihinsa lisäparannuksia. Työehtosopimus takaa siten lähtökohtaisesti työntekijälle lakia paremmat työehdot.

Työehtosopimus takaa järjestäytyneelle työntekijälle tehtäväänsä koulutetun henkilöstöedustajan kuten luottamusmiehen, joka avustaa työntekijöitä työelämän kysymyksissä ja ongelmakohdissa omalla työpaikalla.

Työehtosopimuksella sovitaan useimmiten lakia paremmin mm.:

  • Sairasajan palkasta
  • Tilapäisen poissaolon palkallisuudesta (kuten sairaan lapsen hoitaminen)
  • Perhevapaiden palkallisuudesta, kuten äitiysvapaakauden alun palkalliset kuukaudet sekä isyysvapaan palkalliset päivät
  • Pidemmistä vuosilomista
  • Pidemmistä palkallisista sairauslomista
  • Lomarahasta ja lomarahan vaihtamisesta vapaaksi
  • Palkan yleiskorotuksista
  • Palkkausjärjestelmästä (minimipalkkatason omalla alalla!)
  • Luottamusmiehen palveluista omalla työpaikalla
  • Irtisanomisajoista ja -järjestyksestä
  • Matkakustannusten korvauksista
  • Paikallisesta sopimisjärjestelmästä
  • Erilaisista korvauksista esimerkiksi matka-ajan korvaamiseen liittyen
  • Työaikajärjestelyistä (ml. yliopistojen kokonaistyöaika)
Työehtosopimus (TES) ja työsopimus ovat kaksi eri asiaa:

Työehtosopimus on kollektiivinen sopimus, joka täydentää kaikkien työntekijöiden individuaalisten työsopimusten ehtoja eräänlaisena puitesopimuksena. Työsopimuksen työntekijä neuvottelee itse työnantajansa kanssa ja siinä sovitaan muun muassa työn aloittamisajankohdasta, työsuhteen luonteesta (vakituinen vai määräaikainen) ja nimikkeestä sekä palkasta ja työntekopaikasta.

Työehtosopimus sen sijaan sisältää yksityiskohtaisemmat työehdot, jotka koskevat kaikkia työntekijöitä yhtäläisesti, ellei työsopimuksesta muuta johdu. Työehtosopimuksella sovitaan juuri kyseiselle alalle sopivista työehdoista alan ominaispiirteet huomioiden.  Se vaikuttaa siis muuhunkin kuin palkkaukseen.

Työehtosopimus solmitaan järjestäytyneiden työntekijäliiton ja työnantajaliiton välillä. Ammattiliiton edustajat neuvottelevat sen työntekijöiden puolesta yhdessä työnantajajärjestön kanssa. Tällöin neuvottelijoina toimivat työehtoihin perehtyneet asiantuntijat. Työpaikkatasolla, erityisesti pienemmissä yrityksissä, tällaista asiantuntijuutta ei välttämättä ole. Järjestäytyminen edistää koko alan etua ja alan ammatillista kehittymistä sekä auttaa sopimaan kutakin alaa koskevat yhteiset pelisäännöt.

Työehtosopimuksissa saatetaan sopia mm. alan minimipalkkatasosta, työajoista ja muista keskeisistä työehdoista.  Työehtosopimukset ovat yleensä toimialakohtaisia, mutta osa niistä on yrityskohtaisia.  Merkittävimmät työ- ja virkaehtosopimukset ovat kuitenkin valtakunnallisia. Julkisella sektorilla sopimukset kattavat kaikki työnantajat lakisääteisesti.

Työehtosopimus on kannattava sekä työntekijöille että työnantajille

Työntekijän kannalta ei olisi edes järkevää yrittää neuvotella kaikista työsuhteensa ehdoista työnantajan kanssa yksin. 

Työntekijän kannalta ei olisi edes järkevää yrittää neuvotella kaikista työsuhteensa ehdoista työnantajan kanssa yksin.  Juuri tämän vuoksi työntekijät tarvitsevat yleisen työehtosopimuksen. Työehtosopimus luo työsuhteelle kollektiiviset raamit, joista jokainen työntekijä hyötyy automaattisesti. Pelkkä työnantajan kanssa tehtävä työsopimus ei siis riitä, jos työntekijä haluaa säilyttää tutut ja totutut työehdot, kuten pitkät vuosilomat, lomarahan, pidemmän palkallisen sairausloman sekä varmistaa, että alalla pysyy tietty minimipalkkataso.

Työehtosopimus on etu myös työnantajille, sillä se säästää paljon aikaa ja vaivaa verrattuna siihen, että jokaiselle työntekijälle neuvoteltaisiin erikseen työehdot. Selkeät pelisäännöt ovat molempien osapuolten edun mukaisia.

Työehtosopimusjärjestelmä on alakohtaisuutensa takia myös hyvin joustava – on järkevää, että esimerkiksi orkesterimuusikoilla, lääkäreillä ja tieteentekijöillä on keskenään erilaiset, kunkin alan erityispiirteet huomioivat työehdot. Hyvän työehtosopimuksen saavuttaminen alalle vaatii riittävän korkeaa järjestäytymisastetta, jotta ammattiliitoilla on mandaatti neuvotella työehdoista, ja siksi ammattiliittoon kuuluminen onkin paras vakuutus tulevaisuuden paremmille työehdoille. Riittävä järjestäytymisaste varmistaa mahdollisuuden neuvotella työntekijöiden työsuhteiden ehdoista kollektiivisesti jatkossakin.

Pohjimmiltaan työehtosopimuksilla edistetään siis hyvää työelämää, jossa työntekijät eivät joudu kilpailemaan keskenään palkan pienuudella tai tekemällä töitä työlainsäädännön minimiehdoilla, vaan työnteon ehdoista sovitaan yhdessä, solidaarisesti ja alakohtaisesti. Ammattiliittojen tärkeä tavoite on turvata alan työllisyys ja työpaikkojen kasvu, ja tätä tavoitetta tukee se, että työehtosopimuksia neuvotellaan yhteisesti työnantajien kanssa.

Ammattiliittojen ideana on, että kaikilla olisi hyvä olla työelämässä, palkalla tulisi toimeen ja työn ulkopuolista vapaa-aikaa jäisi myös muille elämän tärkeille asioille, esimerkiksi perheelle ja harrastuksiin. Tärkeää on myös, ettei työntekijän ansiotaso laske välittömästi esimerkiksi sairastumisesta tai lapsen saannista johtuen. Suomessa ei ole olemassa lakisääteistä minimipalkkaa, joten työehtosopimukset varmistavat monella alalla myös sen, ettei palkkoja voida alkaa polkuhinnoitella.

Ammattiliitot puolustavat kaikkien työntekijöiden etua yhtäläisesti työehtosopimusten kautta.  Työehtosopimusneuvottelujärjestelmä on tehokkain keino työehtojen ja palkkojen parantamiseen erityisesti pitkällä aikavälillä. Jos työehtosopimusjärjestelmä lakkaisi olemasta, uhkana on, että työntekijöiden työehdot palaavat työsopimuslain minimitasolle. Tämä voisi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että lapsen sairastuessa vanhempi joutuisi hoitamaan häntä kotona palkatta. Tai että osan työntekijöiden palkka ei koskaan kehittyisi ja työelämän ennakoimattomuus kasvaisi.

Yleissitova vai normaalisitova TES?

Työehtosopimus voi olla ns. normaalisitova, jolloin se sitoo niitä työnantajia, jotka kuuluvat sopimuksen solmineeseen työnantajaliittoon tai kun sopimus on tehty koskemaan juuri kyseistä yritystä. Kun alalla on ns. yleissitova työehtosopimus, myös järjestäytymättömien työnantajien tulee noudattaa alan työehtosopimusta. Tällöin kaikille työnantajille on olemassa yhteinen vähimmäistaso, ja he voivat kilpailla keskenään vain hyväksyttävillä kriteereillä, kuten toiminnan laadulla ja innovatiivisuudella, hyvällä johtamisella ja hyvällä tuotteella, eivätkä esimerkiksi heikentämällä työntekijöidensä työehtoja, kuten laskemalla palkkoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön alainen yleissitovuuslautakunta vahvistaa nk. edustavat työehtosopimukset yleissitoviksi. Keskeinen arviointikriteeri yleissitovuudelle on se, kuinka iso osa alan työntekijöistä on työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien palveluksessa. Esimerkiksi Yliopistojen yleinen työehtosopimus, Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten työehtosopimus, Yksityisen opetusalan työehtosopimus sekä Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimus ovat luonteeltaan yleissitovia.

Sovellettava työehtosopimus on yleensä mainittu työntekijän työsopimuksessa. Jos on epäselvää, sovelletaanko työsuhteeseen työehtosopimusta tai onko työnantaja järjestäytynyt, eikä asiaan tule selvyyttä työpaikalla, työntekijä voi kääntyä asiassa liiton puoleen.

Tieteentekijät ja työehtosopimukset

Tieteentekijöiden liitolla on jäseniä monissa eri työpaikoissa – niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Näin ollen Tieteentekijöiden jäseniä on myös useiden eri työehtosopimusten piirissä.

Eniten jäseniä Tieteentekijöiden liitolla on yliopistosektorilla. Yliopistojen, valtion ja kunnan neuvotteluissa liiton jäseniä edustaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO. Yliopistojen neuvottelupöydässä yksi JUKOn neuvottelijoista on Tieteentekijöiden liiton edunvalvontajohtaja.

Yksityisellä sektorilla työskentelevien tieteentekijöiden puolesta työehtosopimuksista neuvottelee Ylemmät toimihenkilöt YTN, jonka jäsen Tieteentekijöiden liitto on ja tätä kautta vaikuttamassa työehtosopimuksiin myös yksityisellä sektorilla.

Koska Tieteentekijät on sekä JUKO ry:ssä että YTN:ssä, Tieteentekijöiden jäseniä palvelevat sekä JUKO:n että YTN:n luottamusmiehet niin julkisella sektorilla kuin yksityiselläkin sektorilla.

Vaikka Tieteentekijät neuvottelevat yliopistojen työehtosopimuksesta, liitto seuraa tarkasti myös muiden jukolaisten alojen, kuten kunnan, valtion, kirkon ja Avaintan sekä yksityisen opetusalan sopimusneuvotteluita. YTN:n työehtosopimusten osalta liitto seuraa erityisesti järjestöalaa sekä teknologiateollisuutta, ICT ja kemianteollisuutta, missä työskentelee paljon Tieteentekijöiden jäseniä.

Työehtosopimusneuvotteluissa liitto ajaa vahvasti jäsenkuntansa etuja. Erityisesti oikeudenmukainen palkkakehitys, määräaikaisten työntekijöiden aseman parantaminen ja työhyvinvoinnin kehittäminen ovat tärkeitä tavoitteitamme.

Entä sitten se paikallinen sopiminen?

Käsitettä “paikallinen sopiminen” käytetään nykyään laajasti monessa eri yhteydessä ja merkityksessä.

Työehtosopimuksen yhteydessä paikallinen sopiminen tarkoittaa yleensä sitä, että työnantaja ja työntekijöitä edustava luottamushenkilö, yleensä luottamusmies, neuvottelevat paikallisesti jostakin nimenomaisesta työehdosta. Tällöin asioista sopivat sellaiset henkilöt, joilla on laajempi käsitys ja osaaminen työehdoista. Paikallisen sopimisen menettelytavat määräytyvät sovellettavan työehtosopimuksen mukaisesti. Kysymys voi olla työehtosopimuksen tarkoittamasta toisinsopimisesta vain silloin, kun työehtosopimuksessa on nimenomainen määräys tai valtuutus sopia toisin tai kun sovitaan jonkin työehtosopimuksen kohdan soveltamisesta työpaikalla.

Sellaisista ehdoista, jotka ovat ristiriidassa työehtosopimuksen kanssa, ei voida sopia paikallisesti, ellei työehtosopimus nimenomaisesti mahdollista tällaista. Riippuu työehtosopimuksesta, mistä asioista voidaan sopia paikallisesti. Paikallinen sopiminen voi koskea tyypillisesti esimerkiksi joustavia työaikajärjestelyitä, matkakustannuksia tai palkkausta, työehtosopimuksessa määritellyissä puitteissa. Yliopistosektorilla esimerkiksi Aalto-yliopistossa on sovittu paikallisesti oma palkkausjärjestelmänsä yliopiston yleisen työehtosopimuksen puitteissa.

Termillä “paikallinen sopiminen” saatetaan mediassa tai työnantajapuolen kielenkäytössä viitata toisinaan myös siihen, että työehdoista sovitaan täysin ilman työehtosopimuksen turvaa.