Ei polku tää vie mihinkään…?

Syyskuun alussa järjestämämme verkkotapahtuma Tuhansien urapolkujen tohtorit ja sen yhteydessä julkaistu Tieteentekijöiden kysely nuoremmille tutkijoille saivat mukavasti huomiota. Osallistujia oli lähes tuhat ja chatissä kommentoitiin vilkkaasti.

Suomenkielinen keskustelu simultaanitulkattiin englanniksi.  Tapahtuman chattiin kehittyi varsin aktiivinen keskustelu. Noin 350 kommentissa kerrottiin erilaisista kokemuksista niin tohtorintutkinnon suorittamisesta, nuorempien tutkijoiden työskentelyolosuhteista kuin tohtoreiden uranäkymistä.

Keskustelussa esitettiin hyvä huomio siitä, että kyselyraportin muoto helposti yleistää nuorempien tutkijoiden kokemuksia. Yleiskuvan taakse jää paljon yksilöiden tarinoita ja erilaisia tilanteita. Jo se, että puhutaan työsuhteisista tai apurahalla toimivista tutkijoista voi olla liian yleistävää. Monen tutkijan arki koostuu vuorotellen toisiaan seuraavista työsuhteista, apurahakausista, työttömyydestä, sekä monenlaisista muista töistä, jotka eivät aina liity tutkimukseen tai edistä väitöskirjaa, mutta jotka tuovat tarvittaessa leivän pöytään.

Keskustelussa pohdittiin myös suhtautumista heihin, jotka pyrkivät edistämään tutkimustaan ja väitöskirjaansa ilman päätoimiseen tutkimustyöhön myönnettyä rahoitusta: Kuka tai mikä olen akateemisessa maailmassa silloin, kun olen työttömänä mutta väitöskirjani on kesken? Entä mitä minulle tapahtuu väittelemisen jälkeen? Miten kauan voin pyrkiä jatkamaan tutkimusta postdocina lyhyiden rahoituskausien viidakossa ilman selkeitä portaita tutkijanuralla eteenpäin? Siirtyminen väitöskirjan jälkeiseen uravaiheeseen tarjoaa luonnollisen paikan ajatella tulevaisuuttaan. Valitettavan moni nuorempi tutkija pohtii vaihtoehtojaan epävarmana. Tällaisessa hetkessä voi olla vaikeata luottaa siihen, että tohtorintutkinto palkitsee ajan myötä niin työllistymisessä kuin ansiotasossa.

Kuka tai mikä olen akateemisessa maailmassa kun olen työttömänä mutta väitöskirjani on kesken?

Tutkijanuralla etenemisen kriteerit nousivat myös esille. Osallistujat miettivät muun muassa, voiko tutkija liikkua erilaisten organisaatioiden ja tehtävien välillä, ja silti palata jatkamaan akateemista uraa. Ovatko tieteellistä julkaisemista ja kansainvälistä liikkuvuutta painottavat akateemisella uralla etenemisen kriteerit realistisia ja jättävätkö ne tilaa kokeilulle ja etsimiselle – omanlaisilleen tieteen edellytyksille? Entä missä kohdin uralla etenemisen kriteerit kääntyvät kohtuuttomiksi, jonkinlaisen ideaalitutkijan stereotyypiksi, jolla ei jää aikaa muulle elämälle, perheelle, harrastuksille.

Keskustelussa pohdittiin sitä, onko tutkijan työ lopulta työtä vai enemmänkin intohimo ja elämäntapa.  Onko mahdollista tehdä mielekäs ja kestävä tiedeura niin kutsuttuna rivitutkijana, jos ei ole kunnianhimoa ja tavoitetta edetä professoriksi? Moninaisuus ja erilaiset näkökulmat myös tutkijan uraan ovat rikkaus.

Uraohjausta ja tietoa eri uravaihtoehdoista kaivataan

Nuorempien tutkijoiden kyselyssä esille noussut tarve uraohjaukselle ja tiedolle eri uravaihtoehdoista näkyi myös tapahtumassamme. Yleisö toivoi esimerkiksi jatkotapahtumaa, jossa nuoremmat tutkijat ja tohtorintutkinnon suorittaneet uranvaihtajat pääsisivät keskustelemaan suoraan keskenään. Kuulimme tapahtumassa erilaisia tohtorien urapolkuja PechaKucha-esityksin. Uratarinoissa keskeistä lienee se, että alussa ei voi vielä tietää, mitä kaikkea tulee tekemään tutkijana tai muutenkaan elämässä.

Jokainen yksilö kulkee oman polkunsa ja se, millaisia uusia reittejä tai välipysähdyksiä sen varrelta löytyy, ei selviä kuin astumalla polulle ja ottamalla siitä ajan kanssa selvää. Omat ohjaajat, mentorit, kollegat, tieteellinen yhteisö, ammattiyhdistys, perhe, ystävät ja sukulaiset voivat kulkea hetken ja osa pidemmänkin matkaa rinnalla. Jos mieleen tuleekin laulun sanat ”ei polku tää vie mihinkään”, niin kenties silloin polkua ei ole vielä kuljettu loppuun. Mitähän tuon seuraavan mättään, puun tai kiven takaa löytyykään?

Kiitos kaikille osallistujille panostuksestanne tapahtuman onnistumiseksi! Keskustelu tohtorikoulutuksesta ja tohtoreiden monipuolisista urista jatkuu aktiivisena, minkä tulette huomaamaan myös täällä Tieteentekijöiden blogissa.


Miia Ijäs-Idrobo

Miia keskittyy työssään Tieteentekijöiden erityisasiantuntijana korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan, tutkijoiden liikkuvuuteen sekä nuorempien tutkijoiden ja apurahalla työskentelevien erityiskysymyksiin. Koulutukseltaan hän on filosofian tohtori ja on aiemmin työskennellyt tutkijana ja yliopistonlehtorina, työsuhteessa ja apurahalla. Liikkuvuutta Miia on harjoittanut sekä kansainvälisesti että sektoreiden välillä.

 

Tuhansien urapolkujen tohtorit -verkkotapahtuman tallenne on katsottavissa syyskuun loppuun saakka.