Nuorten tutkijoiden mahdollisuus moniarvoiseen tutkimustyöhön ja akateemiseen vapauteen on turvattava, kirjoittaa Nafisa Yeasmin.
Opetus – ja kulttuuriministeriön mukaan tutkimustyöllä on merkitystä, kun se vaikuttaa suoraan yhteiskunnan toimintaan. Korkeakoulutuksen kehitysyhteistyöohjelma HEI ICI puolestaan toteaa, että yliopistot ovat parhaita tahoja tuottamaan yhteiskuntaa palvelevaa tutkimusta.
Yliopistot eivät ainoastaan yhdistä eri tahoja, vaan saavat myös aikaiseksi yhteistoimintaa eri yhteisöjen välille. Miten tämä voidaan turvata jatkossa? Yliopistot kamppailevat vähenevien resurssien kanssa. Rahoituksen puute vaikuttaa suoraan tutkimusyhteisöjen työskentelymahdollisuuksiin. On pidettävä huolta siitä, etteivät nuoret tutkijat kohtaa epäoikeudenmukaista kohtelua tutkimusyhteisöissään eivätkä yliopistot ajaudu tilanteeseen, jossa niillä ei ole yhteistä näkemystä tulevaisuudesta.
Nuoret tutkijat ovat huolissaan siitä, että heidän mahdollisuutensa moniarvoiseen tutkimustyöhön heikkenevät. Kun yliopistoissa keskitytään vain muutamiin keskeisiin tutkimusaloihin, samalla sivuutetaan monia muita tärkeitä tutkimusnäkökulmia. Yliopistojen profiloitumisella saavutetaan toki monia hyötyjä. Samaan aikaan on kuitenkin varmistettava tieteen ja tutkimuksen vapaus ja tarjottava mahdollisuuksia myös nuorille tutkijoille, jotka uhkaavat joutua syrjään tutkimuksen teosta. Tätä varten tarvitaan kattavampi strategia koko akateemiselle yhteisölle. Se edellyttää vuoropuhelua.
Akateeminen vuoropuhelu kunniaan
Tieteentekijöiden järjestämisissä eri yliopistojen tutkijoiden yhteisissä tapaamisissa on usein noussut esiin huoli yhteisestä strategiasta. Toki tiedeyhteisössä syntyy akateemista vuoropuhelua huolimatta siitä, päädytäänkö tukemaan kaikenlaista tutkimusta vai tuetaanko vain tietynlaista tutkimusta silloin, kun on pakko leikata kustannuksia. Samalla on kuitenkin varmistettava, että nuoret tutkijat eivät putoa kelkasta.
Ei ole harvinaista, että väitöskirjaa tekevä nuori tutkija tai vastavalmistunut tohtori joutuu muuttamaan omaa tutkimusaihettaan päästäkseen mukaan johonkin tutkijayhteisöön. Vaikka tutkimusyhteisöön kuuluminen on tärkeää, on syytä pohtia, palveleeko tällainen strategia akateemista vapautta. Kuten kirjassa Akateeminen työ ja ura Euroopassa: trendejä, haasteita, näkökulmia* kerrotaan, nuoremmat tutkijat saattavat jäädä akateemiseen katveeseen, mikäli heidän tutkimusintressinsä eivät mene yksiin tietyn vanhemman tutkijan tai tutkimusryhmän prioriteettien kanssa.
Useimmissa tutkimusprojekteissa vaaditaan, että sitä johtaa dosentti- tai professoritasoinen päätutkija. Toisin sanoen väitöskirjatutkijalla ei ole kelpoisuutta toimia päätutkijana, eikä välttämättä tohtorillakaan, ellei hänellä ei ole pysyvää työsuhdetta minkään varteen otettavan tutkimustahon, yliopiston tai tutkimusinstituutin kanssa. Projektirahoitusta hakeakseen nuoren tutkijan tulee saada puolelleen työsuhteessa oleva tutkija, jolla on halu ja tahto auttaa. Toisaalta projektin johtaminen ei ole välttämättä pysyvässä työsuhteessa olevalle tutkijalle houkuttelevaa, koska se vaatii huomattavan paljon aikaa ja pitkäaikaista sitoutumista. Professoritason henkilölle voi olla melko raskasta, jos hänen pitää johtaa tutkimushanketta, joka ei häntä innosta.
Nuoremmat tutkijat saattavat jäädä akateemiseen katveeseen, jos heidän tutkimusintressinsä eivät sovi tietyn vanhemman tutkijan tai tutkimusryhmän prioriteetteihin
Onko meillä tarpeeksi paljon resursseja verkostoitumiseen? Akateeminen työ ja ura Euroopassa -teoksen mukaan akateemiset verkostot vaikuttavat varsin voimakkaasti nuorten tutkijoiden potentiaaliseen urakehitykseen. Tällöin he saattavat olla hyvin riippuvaisia pysyvissä työsuhteissa olevien vanhempien tutkijoiden tuesta. Kun samaan aikaan yliopistot haluavat houkutella sekä kansainvälisiä opiskelijoita ja tutkijoita muualta maailmasta, olemmeko me valmiita siihen, jos meillä on näin isoja olemassa olevia haasteita tutkijanurien ja nuorten tutkijoiden työskentelymahdollisuuksien turvaamisessa?
Yliopistoilla on yhteiskunnassa tärkeä sivistystehtävä. Tutkijoiden tehtävänä on palvella tulevaisuuden yhteiskuntaa ja ihmisiä. Meidän on panostettava siihen, että nuoret tutkijat kokevat kuuluvansa tutkimusyhteisöön. Hyvinvoivassa tiedeyhteisössä sekä nuoret että varttuneet tutkijat voivat hyvin ja tekevät laadukasta tutkimustyötä. Tehtävä ei ole helppoa, koska yliopistojen onkin tärkeää profiloitua, mutta samalla taas on arvostettava tieteen ja tutkimuksen vapautta.
Nafisa Yeasmin
Yhteiskuntatieteiden tohtori Nafisa Yeasmin työskentelee projektipäällikkönä Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Hänet valittiin vuonna 2019 Vuoden tieteentekijäksi . Viime vuonna hän aloitti Rovaniemen kaupunginvaltuustossa ensimmäisenä maahanmuuttajataustaisena valtuutettuna.
*Fumasoli – Goastellec – Kehm: Academic Work and Careers in Europe: Trends, Challenges, Perspectives