Pääministeri Marinin hallitus päätti huhtikuussa 2021 parlamentaarisen työryhmän perustamisesta Suomen TKI-tavoitteen edistämiseksi. Tämä ryhmä etsii ratkaisuja julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen pitkäjänteiseen kasvattamiseen. Suomen tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä nostaa tutkimus- ja kehittämispanostukset neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja tähän tavoitteeseen kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet. Kysymys on enää vain keinoista eli pitkäjänteisistä päätöksistä, joilla varmistetaan tavoitteeseen pääseminen. Viime kädessä kysymys on rahasta, sen määrästä ja aikataulusta.
Olemme kuluneen vuoden aikana tavanneet runsaasti asiaa valmistelevia päättäjiä ja virkahenkilökuntaa. Viesteissämme olemme korostaneet ratkaisujen tai ratkaisujen tekemättä jättämisen vaikutuksia tieteentekemisen tulevaisuudelle. Tieteentekijöiden puolustajina olemme ajatelleet, että meidän tehtävämme on tuoda esille niitä asioita, joilla on vaikutusta tieteentekemiselle Suomessa. Kuten parlamentaarisen TKI-ryhmän alustavista TKI-järjestelmän kehittämisen periaatteista käy ilmi, viestimme ovat menneet hyvin perille.
Tutkimus ja tiede ovat sivistyksen, maailmankuvan ja koulutuksen perusta
Ensinnäkin olemme korostaneet valmistelun aikana laaja-alaista lähestymistä TKI-politiikkaan: tutkimus ja tiede ovat sivistyksen, maailmankuvan ja koulutuksen perusta. Tutkimuksen vaikuttavuus voi olla yhtä lailla kaupallisia innovaatioita kuin koulutuksen kautta tapahtuvaa ja uutena ajatteluna ilmenevää vaikuttavuutta. Kaikkea tätä tarvitaan. Tieteellisen tutkimuksen merkitystä ei voi arvioida vain lyhyellä tähtäimellä ja ulkoa käsin. Siksi on ylläpidettävä laajapohjaista ja tieteen autonomiasta käsin ponnistavaa tutkimusta.
Tieteellä ja tutkimuksella on oltava vakaa ja ennustettava toimintaympäristö. Vakaus ja pitkäjänteisyys rakentavat tutkijanurien houkuttelevuutta ja siten takaavat korkeimman osaamisen säilymisen maassamme. Päätösten pitää siten ylittyä yli hallituskausien.
Tiedossa on, että Suomi on jäänyt jälkeen verrokkimaista TKI-panostusten tasossa. Siksi Tieteentekijät kannattaa vakaan ja ennakoitavan tutkimusrahoituksen luomista esimerkiksi pysyvällä T&K-rahoituslailla. Lakiin tulee kirjata säännölliset indeksikorotukset. Poliittiset suhdanteet eivät saa vaarantaa tieteentekemisen pitkäjänteisyyttä.
Tutkimusrahoitus on ensisijaisesti turvattava yliopistojen perusrahoituksella
Olemme pitäneet esillä jatkuvasti, että tutkimusrahoitus on liian pirstaleista. On arvioitu, että rahoitushakemusten tekemiseen kuluu tutkijoiden työaikaa vuosittain jopa 12 miljoonan euron arvosta. Rahoituksetta jääminen merkitsee tutkimuksen ja usein myös tutkijan työsuhteen katkeamista. Rahoituksen pirstaleisuus aiheuttaa jatkuvaa hankehumppaa ja epävarmuutta tutkimustyön jatkumisesta. Samasta syystä tutkimusrahoitus on ensisijaisesti turvattava yliopistojen perusrahoituksen avulla, ei lisäämällä määräaikaista hankerahoitusta. Pitkäjänteinen rahoitus luo ennakoitavan ja vakaan työympäristön tutkijoille, mikä on korkeatasoisen tutkimuksen peruslähtökohta. Yli kaksi kolmasosaa uran alkuvaiheessa olevista tutkijoista on huolissaan työuransa epävarmuudesta.
Rahoitushakemusten tekemiseen voi kulua tutkijoiden työaikaa vuosittain jopa 12 miljoonan euron arvosta.
Vuonna 2020 Suomen Akatemia myönsi rahoituksen vain 14 prosentille hakemuksista. Kansainvälisesti erittäin hyviksi arvioituja hakemuksia jää jatkuvasti rahoittamatta kireän kilpailun takia. Nuoremmista tutkijoista 65 prosenttia on sitä mieltä, että rahoituksen hakeminen vie liikaa aikaa tutkimukselta. Olemme esittäneet, että tutkimusrahoituksen kokonaisuuden vaikuttavuus sekä yliopistojen rahoitusmallin vaikutukset on arvioitava.
Yhä useammat tieteentekijät miettivät uravaihtoehtojaan laaja-alaisesti. Yksityinen sektori kiinnostaa reilua kahta kolmasosaa nuoremmista tutkijoista tulevaisuuden työpaikkana. Yrittäjänä voisi kuvitella työskentelevänsä reilu neljännes nuoremmista tutkijoista. Olemme tuoneet esille, että tohtoreiden siirtymiin sektoreiden välillä tarvitaan siltarahoitusta. Tohtoreita on yksityisen sektorin TKI-henkilöstöstä nyt vain 6 %. Tutkijakoulutuksen saaneiden siirtymisellä yksityiselle sektorille on positiivisia vaikutuksia yritysten TKI-investointien määrään.
Siltarahoitus edistämään tohtorien siirtymistä sektoreiden välillä
Suomen menestys riippuu väestön osaamistasosta, ja kannatamme korkea-asteen koulutuksen laajentamista, mutta korkeakoulujen aloituspaikkoja ja koulutusvastuita ei voi lisätä ilman lisäresursseja. Samat tieteentekijät opettavat ja tutkivat. Riittämättömät koulutusresurssit vaikuttavat koulutuksen laatuun ja näivettävät myös tutkimukseen tekemisen edellytyksiä ja koko TKI-järjestelmää.
Lopuksi, tiede ja tutkimus ovat luonteeltaan kansainvälisiä. Kansainvälistyminen edellyttää resursseja eikä sen riskejä voi sysätä yksittäisten tutkijoiden harteille. Tutkijoiden houkutteleminen ulkomailta edellyttää oleskelulupalainsäädännön uudistamista, tutkimusympäristöjen kehittämistä ja rahoituksen ennakoitavuuden lisäämistä.
Puheenjohtaja Maija S. Peltola, professori
Toiminnanjohtaja Johanna Moisio, HT
Tieteentekijöiden viestit parlamentaariselle TKI-työryhmälle 2021
Sosiaalisessa mediassa asiasta keskustellaan aihetunnisteella #TKIrahoitus