”Johanna, ennen sinun aikaasi Tieteentekijöiden liitosta kuultiin vain, kun punaliput liehuivat. Nyt Tieteentekijät on meille tärkeä yhteistyökumppani”, totesi eräs yliopiston rehtori muutama vuosi sitten. Aloitin liiton toiminnanjohtajana reilu kuusi vuotta sitten tilanteessa, jossa liiton toiminnassa oli paljon kehitettävää. Korjausvelkaa oli kertynyt, henkilöstö odotti kärsimättömästi uutta ja uusia toimintatapoja, aktiiveista oli pulaa eikä yhteinen tekeminen ollut keskiössä. Kontaktit ulkoisiin sidosryhmiin olivat vähäisiä, pääpaino oli Akavan sisäisessä työssä. Liiton taloustilanne oli kuitenkin vahva ja hallituksesta löytyi uusista näkökulmista innostunutta päättäjäkuntaa.
Luottamushenkilönä olin aiemmin nähnyt läheltä toisen liiton uudistamista ja tiesin, että ainoa tapa käynnistää mitään uutta Tieteentekijöiden liitossa oli kysyä jäseniltä heidän näkemyksiään. Vuonna 2019 tehty jäsensegmentointihanke onkin tähän asti ohjannut toimintaamme erittäin vahvasti. Tieteentekijöiden jäsenkunta on hyvin moninainen, ja segmentoinnin tekijät totesivat tuolloin, että Tieteentekijöillä on asiakassegmenttejä enemmän kuin yhden suuren tavaratalon asiakaskunnassa. Yhdenlainen tyyli ei sopinut kaikille, ja jäsenet toivoivat selvästi keskenään hyvin erilaisia asioita liitoltaan.
Jäsensegmentoinnin pohjalta käynnistimme toimintastrategian laadinnan, josta tuli ensimmäinen liiton toiminnan suuntaviivoja linjannut strategia. Sen pohjalta oli helppo laatia vuosittaiset toimintasuunnitelmat tulevia investointeja ja osaamisen kehittämistä henkilöstön kanssa ideoiden. Halusimme vahvistaa liiton asemaa tiedepolitiikassa ja voimistaa jäsentemme edunvalvontaa niin, että työskentelyolosuhteet paranisivat kaikille tieteentekijöille.
Tieteentekijöiden liitossa on aina ollut hyvin sitoutunut henkilöstö, joka on työskennellyt väsymättömästi tieteen ja tutkimustyön mahdollistamisen puolesta. On ollut suuri ilo työskennellä sekä järjestötoiminnan että tieteentekemisen parhaiden asiantuntijoiden kanssa niin liitossa kuin Akava-yhteisössä. Sellaista ongelmaa ei ole vielä tullut eteen, mitä emme olisi yhdessä pystyneet ratkaisemaan, oli sitten kyse ulkomaalaistaustaisen jäsenen hädästä tai pääministeri Orpon hallitukselle tehtävästä vastaehdotuksesta työelämälainsäädännön uudistuksiin.
Toiminnanjohtajakauteni yksi isoimmista haasteista oli valtakunnallisen liiton ja sen vaikuttamis- ja neuvottelutoiminnan vetäminen korona-aikana poikkeusolosuhteissa. Se vaati veronsa koko yhteisöltämme. Poikkeustila etäännytti meitä toisistamme, aiheutti monta mutkaa matkaan ja lisäsi väärinymmärrysten riskiä. Me kaikki opimme siitä kuitenkin paljon ja ymmärsimme ehkä vielä aiempaa paremmin, että liittomme keskeisiä arvoja ovat avoimuus, yhteisöllisyys ja sitä kautta syntyvä luottamus. Kukaan muu ei tässä maassa puolusta tieteentekemistä niin kuin me puolustamme – tieteentekijöiden on vedettävä yhtä köyttä, käytävä keskustelua vaikeistakin asioista yhdessä ja mentävä eteenpäin yhtenäisenä ja vahvana.
Olen ylpeä siitä, että Tieteentekijät on tällä hetkellä strategiansa mukaisesti tieteentekemisen pääedunvalvontajärjestö Suomessa. Tässä maassa ei valmistella tällä hetkellä tiedepolitiikassa uudistuksia kuulematta Tieteentekijöitä. Se oli tavoitteeni tässä työssä ja toteutui ensimmäisten joukossa. Neuvotteluasemamme yliopistosektorilla on vahva. Politiikkalinjauksemme tunnetaan, ja meille on kerrottu, että ne ovat käytössä useiden rehtoreiden ja HR-johtajien työpöydillä. Tieteentekijät tekee aktiivista ja mutkatonta yhteistyötä säätiöiden, OAJ:n, eri puolueiden, muiden akavalaisten järjestöjen, TSV:n, Suomalaisen Tiedeakatemian sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostojen kanssa. Liitolla on nykyään myös suorat ja toimivat (sekä tarvittaessa ripeät) yhteydet ylioppilasliikkeeseen, mikä on erittäin tärkeää tiukanpaikan tullen.
Liiton jäsenmäärän lasku on saatu pysäytettyä ja jäsenmäärä on nyt pienessä nousussa. Tieteentekijöistä on tullut Suomen kansainvälisin ammattiliitto samalla, kun jäsentemme työpaikoista on tullut maan monikulttuurisimpia työpaikkoja. Olemme kuunnelleet herkällä korvalla jäseniämme jäsenetujen kehittämisessä. Uudistettu Acatiimi-lehti on kaunis ja laadukas kokonaisuus. Olemme parantaneet palvelujamme erilaisia malleja uskaliaasti kokeillen, välillä epäonnistuen, mutta taas korjausten jälkeen yhdessä eteenpäin marssien. Jäsenmaksuja on laskettu, sääntöjä uudistettu ja liiton yhdistysdemokratian vahvistamisen hanke on etenemässä hienosti.
Tieteentekijät-brändiä on kirkastettu ja vahvistettu määrätietoisesti. Uusimmassa strategiatyössä päätimme nostaa aiempaa paremmin esille tieteentekijöiden yhteisön merkitystä. Yhteisömme muodostuu uusista ja nykyisistä tieteentekijöistä sekä jäsenemme yhteen kokoavista yhdistyksistä, joiden kautta jokainen voi saada tukea, kuulua yhteisöömme ja vaikuttaa toimintaamme. Olemmekin kuuden vuoden aikana saaneet upeasti koko ajan lisää yhdistysaktiiveja mukaan toimintaamme. Meillä on vuosi tasolla noin 150 aktiivista toimijaa eri puolilla Suomea, olemme siis huikean laaja ja monimuotoinen yhteisö. Viimeksi tämä porukka näytti voimansa helmikuun alussa järjestämällä kolmella paikkakunnalla näyttävät ulosmarssit yliopistoista.
Tieteentekijät on ollut aktiivisesti uudistamassa Akavaa ja JUKOa molempien järjestöjen hallituspaikkojen kautta. Vahva kädenjälkemme näkyi erityisesti viime vuonna, kun Akavalle laadittiin aloitteestamme kansainvälistymisstrategia. Lisäksi ehdotuksestamme Opettajien työttömyyskassa on muuttanut nimensä Opetus ja Tiede -kassaksi ja laajentanut jäsenkriteerinsä niin, että kaikki työ- tai virkasuhteessa olevat tieteentekijät voivat nyt saada ansiosidonnaisen työttömyysturvansa edullisesti meidän kassastamme.
Suomessa oli vuonna 2000 noin 23 000 tohtorikoulutuksen saanutta ja vuonna 2021 jo lähes 52 000. Tieteentekijöillä on siis valtava kasvupotentiaali, etenkin kun T&K-rahoituksen kasvattaminen tulevina vuosina lisää entisestään tohtoreita ja T&K-työtekijöitä. Tieteentekijä-yhteisöstä tulee aiempaa vahvempi, kun se jatkaa linjaansa keskustelevana, avoimena ja yhteistyökykyisenä yhteisönä, joka ei kaihda tarvittavia uudistuksia jatkossakaan.
Lämmin kiitos ja halaus kaikille kollegoille, aktiiveille ja yhteistyökumppaneille näistä vuosista. Työ teidän kanssanne on ollut antoisaa, olemme saaneet paljon aikaan yhdessä. Erityiskiitos puheenjohtajille Petri Koikkalainen, Maija S. Peltola ja Tero Karjalainen vankkumattomasta tuestanne näinä vuosina – parempia esihenkilöitä ei olisi toiminnanjohtajalla voinut olla.
Yhteistyömme jatkuu eri tavalla, mutta samojen asioiden parissa!
Johanna Moisio, HT, Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja 2017-2024
Tutkimus- ja innovaationeuvoston pääsihteeri 1.3.2024 alkaen valtioneuvoston kansliassa.