Mitä työntekijä voi tehdä määräaikaisten työsuhteiden ketjussa?

Omista oikeuksista kiinni pitäminen on osa jokaisen akateemista urasuunnittelua. Jos kukaan yliopistolainen ei selkeästi vaadi edes lakisääteisiä oikeuksiaan toteuttavan, alkaa kaikkien työntekijöiden asema yliopistoissa nopeasti heiketä”, Tieteentekijöiden lakimies Salla Viitanen ja edunvalvontajohtaja Mia Weckman kirjoittavat blogissa.  

Yliopistojen henkilökunnasta enemmistö työskentelee eri pituisissa, usein hyvinkin lyhyissä, määräaikaisissa työsuhteissa. Tämä näkyy myös Tieteentekijöiden liiton jäsenneuvonnassa, sillä autamme jäseniämme usein määräaikaisuuksiin liittyvissä asioissa.

Tyyppitilanteessa jäsen on ollut määräaikaisissa työsuhteissa saman yliopiston palveluksessa yhtämittaisesti jo pidempään, esimerkiksi projektitehtävissä, yliopistonlehtorina, tutkijatohtorina tai post doc -tehtävissä. Jäsenellä on saattanut olla vaikkapa 10 työsopimusta viimeisen 15 vuoden aikana. Määräaikaisuuksien perusteeksi työsopimuksiin on kirjattu esimerkiksi projektirahoitus tai ”post doc -tehtävät”. Jäsen on itse jo tottunut siihen, että jokaisen määräaikaisen pätkän jälkeen tulee seuraava. Kunnes eräänä päivänä ei tulekaan.

Työsopimuslain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Oikeuskäytännön perusteella tiedämme, että esimerkiksi ulkopuolinen rahoitus ei yksin ole riittävä peruste määräaikaisuudelle. Lisäksi työsopimuslaissa määrätään, ettei toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi. Puhutaan myös määräaikaisuuksien ketjuttamisesta, mikä on ilmiönä valitettavasti arkipäivää monessa yliopistossa.

Mitä yksittäinen työntekijä voi sitten tehdä, mikäli epäilee työsuhteensa määräaikaisuuden perusteen olevan lainvastainen? Toisin kuin joskus kuvitellaan, asialle on itse asiassa tehtävissä paljonkin.

Moni ei tiedä, että Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen mukaan määräaikaisuusasiat voidaan käsitellä nimenomaisessa neuvottelumenettelyssä.

Useita mahdollisia reittejä

Työntekijä voi ensinnäkin ensin itse kysyä esimieheltään, olisiko vakinaistaminen mahdollista. Työehtosopimus tuntee tämän vapaamuotoisen keskustelun nk. työyksikkötason neuvonpitona.

Tämän jälkeen asiaa voidaan käsitellä niin sanotuissa paikallisneuvotteluissa. Tämä tarkoittaa sitä, että paikallinen luottamusmies neuvottelee työnantajan kanssa määräaikaisen työntekijän työsuhteen vahvistamisesta toistaiseksi voimassa olevaksi.

Mikäli asiaan ei saada paikallisella tasolla ratkaisua, osapuolet laativat asiassa erimielisyyspöytäkirjan, ja asia voidaan viedä edelleen liittotason neuvotteluihin. Liittotasolla asiasta neuvottelevat Tieteentekijöiden ja JUKO:n edustajat yhdessä yliopistoja edustavan Sivistystyönantajien edustajien kanssa.

Tämä työehtosopimuksen mukainen neuvottelureitti on työntekijälle täysin maksuton. Jos asiaa ei jostain syystä saada neuvottelemalla ratkaisua, se on edelleen mahdollista viedä vielä joko käräjäoikeuden tai työtuomioistuimen ratkaistavaksi liiton oikeusturvavakuutuksen turvin.

Neuvottelureittiä on mahdollista hyödyntää silloinkin, kun jäsenen työsuhde yliopistoon on jo päättynyt.  Asia saattaa päättyä myös työnantajan ja työntekijän väliseen sovintosopimukseen, jossa sovitaan työntekijälle maksettavasta korvauksesta.

On ymmärrettävää, että toisinaan jäseniä pelottaa ajatus siitä, että omien oikeuksien vaatiminen saattaisi suututtaa kollegoita tai esimiehiä. Kuvatun neuvottelureitin hyvä puoli onkin, että työntekijän ei itse tarvitse osallistua neuvotteluihin, vaan ne pidetään ns. arkisen työelämän ulkopuolella. Asian esille nostamista ei siten turhaan kannata jännittää. Määräaikaisuusasioista neuvotteleminen on yleistä yliopistoissa.

Mitä yliopistolaisen kannattaa siis konkreettisesti tehdä, jos vuosia tai jopa kymmeniä vuosia jatkunut määräaikaisuuksien ketjutus alkaa ottaa pannuun tai jos pitkäaikainen työsuhde yhtäkkiä loppuu, kun seuraavaa määräaikaista työsuhdetta ei enää tulekaan?

Ensimmäinen vaihe on ottaa yhteyttä paikalliseen luottamusmieheen. Jos tilanne on tulkinnanvarainen, auttaa liiton lakimies arvioimaan sitä, kannattaako asiasta lähteä neuvottelemaan.

Omista oikeuksista kiinni pitäminen on osa jokaisen akateemista urasuunnittelua. Jos kukaan yliopistolainen ei vaatisi edes selkeästi lakisääteisiä oikeuksiaan toteuttavaksi, alkaisi kaikkien työntekijöiden asema yliopistoissa nopeasti heiketä. Neuvottelemalla on päästy monen työntekijän kohdalla hyviin lopputuloksiin.

 Jokaisen työntekijän on suositeltavaa ottaa ennemmin tai myöhemmin etenkin omat pitkään kestäneet määräaikaiset työsuhteensa keskusteluun työnantajansa kanssa. Vain tällä tavoin voidaan vaikuttaa tehokkaasti yliopistojen määräaikaisten työsuhteiden valtavaan määrään ja työnantajan toimintakulttuuriin määräaikaisissa työsuhteissa.