Tänään Tampereen yliopiston henkilökunta menee historiallisesti lakkoon. Viimeksi yliopistosektori on lakkoillut 7 vuotta sitten, jolloin pistelakon paikkana toimi Helsingin yliopisto. Tämän valossa lukija varmasti ymmärtää, että meille yliopistoissa työskenteleville lakkoon meneminen on ison kynnyksen takana. Miksi me siis nyt olemme valmiita ylittämään tämän lakkokynnyksen?
Kyse on puhtaasti siitä, että meidän on pakko. Työnantajanedustaja eli ”Sivistystyönantajat” (Sivista) *on pelannut läpi sopimuskierroksen neuvottelujen rumaa peliä ja näytellyt ulospäin toimivansa ”työntekijöiden parhaaksi”.
Yhtenä esimerkkinä tästä toiminnasta on Sivistan tavoite poistaa työehtosopimuksesta opetustuntikatot eli nykyisen työehtosopimuksen määrittämä maksimimäärä kontaktiopetustunteja. Opetustuntikatot on määritetty sopimukseen suojelemaan työntekijöitä kohtuuttomalta kuormitukselta. Nyt Sivista on ottanut tämän kohdan sopimusta hampaisiinsa ja maalannut julkaisemissaan blogikirjoituksissa sellaisen kuvan, että se tekee tämän ”suojellakseen” työntekijöidensä etua. Tämä on valheellinen narratiivi.
Yhdistetäänpä pisteet, jotta todelliset tarkoitusperät tulevat esiin. Puoluepoliittisella rintamalla on jo vuosia kampanjoitu osaamistason noston puolesta, jossa yksi isoista tavoitteista on saada 50 % ikäluokasta suorittamaan korkeakoulututkinto. Tämä onkin todella hyvä tavoite, mutta ongelmana sen toteuttamisessa on ollut resurssien riittämättömyys.
Jo vuosia korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty huomattavasti suhteessa valtion osoittamiin resursseihin. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa yliopistojen henkilökunta on joutunut venymään äärirajoilleen työkuormansa alla. Opetustuntikattojen poistaminen antaisi työnantajalle keinon lisätä nykyisten työntekijöidensä opetustunteja määrättömästi ilman, että se joutuisi palkkaamaan niin paljon uusia työntekijöitä kuin lisääntyvä opiskelijamäärä edellyttäisi.
Sivista on valmis polkemaan äärimmäisen epävarmoissa työskentelyoloissa työskentelevien ihmisten etuja
Suomen ”osaamistason” nousu aiotaan siis repiä meidän työntekijöiden selkänahasta. Se, että korkeakoulututkintoja aletaan tuottaa lukuhihnalta ei ole osaamistason nostoa, vaan oikeastaan päinvastoin.
Yksittäisten työntekijöiden kohdalla tilanne on kestämätön. Yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä yli 70 % työskentelee määräaikaisella sopimuksella. Tämä aiheuttaa työntekijän näkökulmasta tilanteen, jossa on jatkuvasti tehtävä enemmän kuin olisi voimavaroja, jotta lisäisi todennäköisyyttä saada seuraava pätkäsopimus.
Näiden äärimmäisen epävarmoissa työskentelyoloissa työskentelevien ihmisten etuja Sivista on valmis vielä entisestään polkemaan. Miten voitte näitä taustoja vasten kutsua itseänne ”Sivistystyönantajiksi”?
Tulette huomaamaan, että meidän yliopistolaisten mitta on nyt täysi!
Paula Silvén
Varapuheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto
Korkeakoulupolitiikan väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto
Korjaus 7.5. klo 10.41 *Sivistystyöntantajat on vaihtanut nimensä muotoon Sivistyala noin vuosi sitten.