Tiesitkö, että Suomen työlainsäädäntö ei tunne esimerkiksi lomarahaa, minimipalkkaa, äitiysvapaan palkkaa tai palkanmaksua sairaan lapsen hoitoon kuluneista päivistä? Monet vakiintuneina pidetyistä työsuhteen ehdoista tulevat itseasiassa työehtosopimuksesta, toteavat edunvalvontajohtaja Mia Weckman ja lakimies Salla Viitanen.
Suomessa useat työsuhteen edut ja alan palkkakehitys turvataan työehtosopimuksella. Työehtosopimus on alalla noudatettava vähimmäistaso työehdoista, minkä lisäksi jokainen työntekijä voi neuvotella itselleen työsopimuksella lisäparannuksia työehtoihinsa. Useissa työehtosopimuksissa sovitaan esimerkiksi alan minimipalkasta, sillä Suomen lainsäädännössä ei ole minkäänlaista säännöstä yleisestä minimipalkasta. Työnantaja voi tietenkin maksaa myös suurempaa palkkaa kuin työehtosopimuksessa sovittu minimipalkka.
Harva myöskään tietää siitä, että työsopimuslaki ei takaa palkkaa esimerkiksi sairaan lapsen hoitamisen tai perhevapaiden ajalta. Vanhempi saa kyllä jäädä niin kutsutulle tilapäiselle hoitovapaalle hoitamaan sairasta lastaan kotiin muutamaksi päiväksi – mutta palkatta. Sen sijaan työehtosopimusten ansiosta vanhempi saa sairaan lapsen hoitamisenkin ajalta normaalin palkkansa työehtosopimuksesta riippuen esimerkiksi neljän päivän ajalta.
Jos jokaisen työntekijän pitäisi omalla alallaan osata neuvotella itselleen hyvä työsopimus tyhjästä ilman työehtosopimuksen minimiehtoja, lienee selvää, että valtaosalla työehdot jäisivät nykyistä heikommiksi. Yksittäisellä työntekijällä ei ole yhtä hyvää neuvotteluasemaa kuin työntekijöillä on yhdessä liittoon järjestäytyneinä. Kukaan meistä ei ole korvaamaton, vaikka siltä voisi joskus tuntua.
Tämä ei ole vain ammattiliittojen oma näkemys. EU:n työkomissaari Nicolas Schmit kertoi syksyllä 2020 EU:n komission todenneen, että nimenomaan työehtosopimusneuvottelumalli vaikuttaa olevan tehokkain keino työehtojen ja palkkojen parantamiseen. Suomi on myös EU-tasolla saanut kehuja hyvästä työehtosopimusjärjestelmästään.
Työehtosopimus solmitaan työntekijäliiton ja työnantajaliiton välillä. Järjestäytyminen edistää siten koko alan etua ja ammatillista kehittymistä. Työehtosopimuksissa sovitaan alan palkkatasosta, työajoista ja muista keskeisistä työehdoista. Työehtosopimusjärjestelmä on alakohtainen ja siksi joustava – on järkevää, että orkesterimuusikoilla, lääkäreillä ja tieteentekijöillä on keskenään erilaiset, kunkin alan erityispiirteet huomioivat työehdot.
Yksittäisellä työntekijällä ei ole yhtä hyvää neuvotteluasemaa kuin työntekijöillä on yhdessä liittoon järjestäytyneinä.
Muutaman vuoden välein uudistettavilla työehtosopimuksilla voidaan joustavasti ottaa huomioon muun muassa alalla tapahtuneet muutokset, lakien muutokset sekä yhteiskunnallinen tilanne. Lisäksi työehtosopimuksiin on otettu yleisemmällä tasolla joustavia elementtejä, kuten paikallisen sopimisen lausekkeita, joiden nojalla joitakin asioita sovitaan paikallisella tasolla, sekä esimerkiksi erilaisia kriisilausekkeita. Myös koronapandemia otettiin huomioon useammassa työehtosopimuksessa muun muassa lomautusaikoja lyhentämällä.
Tieteentekijöitä kuuluu noin kymmenen eri työehtosopimuksen piiriin. Niitä ovat esimerkiksi Yliopistojen yleinen työehtosopimus, Yksityisen opetusalan työehtosopimus, Avaintyönantajat AVAINTA ry:n opetusalan työehtosopimus, kunnallisten viranhaltijoiden työ- ja virkaehtosopimus, valtion työ- ja virkaehtosopimus, Kansallisgallerian työehtosopimus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työehtosopimus ja Työterveyslaitoksen työehtosopimus. Lisäksi yksityisellä sektorilla työskenteleviin jäseniimme sovelletaan muun muassa Kemianteollisuuden ylempiä toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta, Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta sekä Tietotekniikan palvelualan työehtosopimusta. Sovellettava työehtosopimus on yleensä mainittu työntekijän työsopimuksessa.
Työehtosopimuksissa on eroja eivätkä kaikkien alojen työehtosopimukset tunne täysin samoja etuja. Esimerkiksi yliopistosektorilla järjestäytymisaste on varsin korkea ja alalla on voimassa ns. yleissitova työehtosopimus. Keskeinen erityispiirre Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa on niin sanottu kokonaistyöaika opetus- ja tutkimushenkilökunnalle. Tällainen työaikajärjestely ei työaikalain mukaan olisi mahdollinen ilman valtakunnallista työehtosopimusta, eikä vastaavia järjestelyitä tunneta juuri muilla aloilla.
Työehtosopimuksia ei ole ilman ammattiliittoja eikä ammattiliittoja ilman jäseniä. Kattava järjestäytyminen on tärkeä edellytys sille, että alan työehdot saadaan pidettyä hyvällä tasolla tulevaisuudessakin.
Mia Weckman ja Salla Viitanen