Tieteestä leikkaaminen on koulutuksesta ja osaamistasosta leikkaamista, toteaa Maija S. Peltola, Tieteentekijöiden puheenjohtaja. Kaavailtu 35 miljoonan euron leikkaus on iso kolaus tutkijoille, erityisesti tutkijoiden uranäkymien ja tulevaisuuden ennakoitavuuden kannalta.
Tutkimuskausia rahoitetaan usein haetulla rahoituksella. Meidän on annettu ymmärtää, että nyt on tehty arvovalinta koulutuksen ja tutkimuksen välillä. Mutta Suomen Akatemian jakamasta rahasta 90 % menee yliopistoihin, ja tieteentekijät opettavat ja tutkivat. Kun tutkimuksesta vähenee rahoitus, opetus- ja tutkimustyötä tekeviä on vähemmän, mutta samalla opetusmäärä lisääntyy, on tämä myös leikkaus koulutuksesta. Tutkimus, koulutus ja innovaatiotoiminta, TKI – yhtä ei ole ilman muita. Aikanaan puhuttiin myös osaamiskolmiosta, knowledge triangle, ja siitä kuinka tutkimus, koulutus ja innovaatiot ovat eurooppalaisen tietoyhteiskunnan perusta. Mihin tämä on unohtunut päättäjiltä?
Moni päättäjä varmasti miettii, miten 35 miljoonan euron leikkaus vaikuttaisi yliopistolaitoksen isoissa menoissa. Kehyspäätöksessä puhutaan määrärahoista vuonna 2023, mutta koska Suomen Akatemian rahoittamat hankkeet ovat monivuotisia, tässä on vielä paljon kysymysmerkkejä ja pelko siitä, että vaikutukset tulevat olemaan monivuotisia.
Tämä leikkaus vaikuttaisi suoraan tutkijanurien vetovoimaan, josta on syytä olla jo nyt huolissaan.
Vähennettävän 35 miljoonaa voi suhteuttaa esimerkiksi koko tutkijatohtorihakuun, johon käytetään vuosittain noin 29 miljoonaa. Eli yhden vuoden tutkijatohtorihaku pois? Samaan aikaan TKI-tiekartta painottaa entistä enemmän erilaisia kumppanuuksia, ekosysteemejä, lippulaivoja ja kaikenlaista, jotka tarkoittavat suurempia konsortioita, yritysyhteistyötä yms. Toki niissäkin on tutkijantehtäviä, mutta eri tavalla. Tämä leikkaus vaikuttaisi suoraan siis tutkijanurien vetovoimaan, josta on syytä olla jo nyt huolissaan.
Akatemiahankehaussa taas keskimääräinen myöntö on noin 400 000 euroa, eli 35 miljoonaa tarkoittaisi 80-90 akatemiahanketta vähemmän. Suomen Akatemian rahoituksella tehtävä tutkimus on suomalaisittain juuri sitä vaikuttavinta huippututkimusta, jolla lisätään suomalaisen tutkimusympäristön vetovoimaa, mainetta ja kunniaa kansainvälisessä kovassa kilpailussa. Onko meillä yhteiskuntana varaa menettää näitä hankkeita?
Tieteen ja Suomen Akatemian rahoituksen leikkaus on ehdottomasti vakava henkinen kolaus tieteentekijöille, jotka uskoivat hallituksen sivistys- ja osaamismyönteisyyteen. Tämä on myös suuri mainehaitta Suomen TKI-tavoitteille.
Tieteentekijät kutsuu päättäjät tässä tilanteessa tutustumaan tieteentekijöiden arkeen yliopistoissa: opetuksen ja tutkimuksen, ohjauksen, hallintotehtävien, avoimen tieteen, hankehumpan, rahanhaun, pirstaleisten työsopimusten, opiskelijoiden ilon, uuden oppimisen, syntyneiden innovaatioiden, uusien kumppanuuksien, tutkitun tiedon ja kriittisen keskustelun arkeen.
Johanna Moisio
HT, toiminnanjohtaja
Moisio työskenteli vielä Sipilän hallituksen aikana opetus- ja kulttuuriministeriössä, ja on palvellut kuutta opetusministeriä. Ministeriöstä käsin summien vaikutuksia on välillä vaikea hahmottaa. Tieteentekijöiden yksi tehtävä on tuoda tieteentekijöiden elämän esimerkkejä esille.