Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta edellyttää viranomaisia tekemään digitaaliset palvelut saavutettaviksi. Saavutettavuus viime aikoina herättänyt keskustelua myös yliopistosektorilla esimerkiksi luentotallenteiden tekstittämisen osalta.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta edellyttää monenlaisia toimenpiteitä saavutettavuuden parantamiseksi. Saavutettavuus on positiivinen asia, joka paitsi edistää digitaalisten palveluiden laatua myös parantaa kansalaisten mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa. Saavutettavuus on kuitenkin aiheuttanut myös huolta työntekijöiden keskuudessa voimavarojen riittävyydestä, ja liikkeelle on lähtenyt virheellisiä tulkintoja lain asettamista vaatimuksista.
Lain soveltamisala sisältää useita rajauksia, joista yliopisto-opetuksen kannalta keskeinen on se, ettei lakia sovelleta yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaisessa opetuksessa, kun verkkosivusto tai mobiilisovellus tuotetaan opetuksen yhteydessä ja sen käyttö tapahtuu rajatussa ryhmässä määräaikaisesti. Lain saavutettavuusvaatimukset eivät koske myöskään suoria videolähetyksiä.
Olennaista on myös, että laki asettaa saavutettavuusvaatimukset organisaatioille. On siis organisaation vastuulla kouluttaa ja toimeenpanna lain edellyttämät saavutettavuustoimet sekä varata siihen riittävät resurssit, eikä lain velvoitteiden toteuttaminen voi kaatua yksittäisten työntekijöiden varaan. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulisikin ajoissa ryhtyä suunnittelemaan ja resursoimaan saavutettavuusvaatimusten täyttämistä.
Lue lisää saavutettavuusvaatimuksista täällä.