Kolme tohtoria kertoi Acatiimille omat uratarinansa. Tässä jutussa tarinansa kertoo työelämäprofessori, yrittäjä Reetta Kivelä.
— En oikeastaan koskaan ole suunnitellut uraa, olen vain tarttunut tilaisuuksiin. Aloitin opintoni Helsingin yliopistolla kemiassa vuonna 1996 ja vaihdoin elintarvikekemiaan vuonna 1998. Alkuperäinen ajatukseni oli työllistyä elintarviketeollisuuteen, ja päädyinkin Atrialle vuorotteluvapaan sijaiseksi vuonna 2004.
Teollisuudessa huomasin nopeasti, että minua kiinnostivat ennen muuta tutkimukselliset kysymykset. Ensimmäisiä asioitani oli selvittää, miksi tehtaassa keitetyt perunat jäivät liian koviksi. Oli kiinnostavaa keskittyä tuotteiden laatua ja kehitystä tukeviin suurten linjojen haasteisiin ja jättää uusien tuotteiden kehitys muille.
Olin Atrialla neljä vuotta, mutta vuonna 2007 yrityksessä tapahtui muutoksia. Samaan aikaan minua pyydettiin mukaan yliopistolle elintarvikekemiaa ja viljateknologiaa yhdistävään kaurahankkeeseen. Hanke oli erittäin kiinnostava, ja tein siinä väitöskirjani.
Väitöksen jälkeen vuonna 2011 mietin jäämistä akateemiselle uralle, mutta juuri silloin Fazer perusti tutkimusyksikön, jonne se halusi nimenomaan elintarvikekemian tohtoreita. Paikka tuntui niin sopivalta, että olisi ollut tuhlausta olla hakematta.
Vuonna 2015 päätin ottaa vuorotteluvapaan. Halusin aikaa itselleni ja perheelleni ja suunnittelin kirjan kirjoittamista.
Ystäväni Maija Itkonen kuitenkin houkutteli minut perustamaan yhteisen yrityksen. Gold&Green aloitti vuonna 2015.
Hieman onnekkaastikin onnistuimme nopeasti kehittämään Nyhtökauran, ja myimme yrityksen enemmistön vuonna 2016. Ehtona oli, että jatkoin siellä vuoteen 2019.
Startup-vuosien jälkeen kaipasin taas uutta. Minua sitoo kuitenkin kilpailukielto, joten en voinut mennä teollisuuteen. Dekaani Ritva Toivosen puhelu kiinnostuksestani työelämäprofessuuriin tuli hyvään saumaan. Nyt päätyöni on kehittää yliopistolla uutta Viikin Food Design Factorya auttamaan opiskelijoita tuotteistamaan ideoitaan.
Viihdyn yliopistolla oikein hyvin, mutta valitettavasti työelämäprofessuurit ovat määräaikaisia. Teollisuudessa työskennellessä ei synny julkaisuja, joiden avulla voisi hakea akateemisia virkoja. Se on tavallaan sääli, vaikka ymmärrän toki yliopiston oman meritoitumistavan.
Teksti: Juhani Merimaa
Kuva: Veikko Somerpuro
Juttu on julkaistu alunperin Acatiimi-lehdessä 4/2021. Lue lisää verkkoversion jutusta tai painetun lehden 4/2021 sivulta 8.