Tieteentekijät vaatii, että yliopistojen toimintaa merkittävästi ohjaavat asiakirjat, kuten budjetti, johtosäännöt ja tilojen käyttöperiaatteet tulisi hyväksyä yliopistoyhteisön omissa kollegiaalisissa päätöksentekoelimissä.
Yliopistojen hallinnollisten rakenteiden muutosten seurauksena valta on keskittynyt yhä enemmän yliopistojen ylimmälle johdolle ja hallituksille samalla, kun yliopistoyhteisöä edustavien päätöksentekoelinten roolia on kavennettu. Tämä kehitys on vähentänyt akateemisen henkilöstön ja opiskelijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa yliopiston toimintaan ja päätöksentekoon. Muutokset ovat osa laajempaa yhteiskunnallista managerialistista siirtymää, jossa päätöksenteossa painotetaan erityisesti tehokkuutta, tuloksellisuutta ja taloudellista ohjausta.
Yliopistoissa kehityskulku on näkynyt siinä, että entisen akateemisen henkilöstön, opiskelijoiden ja hallinnon yhteiseen päätöksentekoon perustuvan kolmikantaisen yliopistodemokratian on yhä vahvemmin korvannut hierarkkinen malli, jossa yliopistojen rehtorit ja hallitukset tekevät strategiset päätökset ja ne toimeenpannaan ammattijohtajien avulla. Yliopistoautonomiaraportit ovat toistuvasti osoittaneet, että yliopistoyhteisön kokemus omista vaikutusmahdollisuuksistaan on vallan keskittymisen myötä merkittävästi vähentynyt, ja kehitys on lisännyt akateemisen henkilöstön turhautumista sekä vähentänyt halukkuutta osallistua yliopistodemokratian tehtäviin.
Rakennemuutoksista seurannut demokratiavaje aiheuttaa yliopistojen sisällä useita käytännön ongelmia ja vaikeuttaa niiden ratkaisemista. Esimerkiksi yliopistojen tekemät rajoitukset fyysisten ja virtuaalisten tilojensa käyttöön ovat nousseet viimeisen vuoden aikana otsikoihin asti, kun Taideyliopisto kielsi yliopiston sähköpostilistojen käyttämisen poliittisten vetoomusten levittämiseen ja Helsingin yliopisto hääti mielenosoituksen keskustakampukseltaan.
Molemmissa tapauksissa kyse oli yliopistoyhteisön jäsenten tavoitteesta vaikuttaa yliopiston sisäiseen toimintaan. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan päätösten takana ovat olleet ensisijaisesti rehtorit, ja esimerkiksi opiskelijat tai akateeminen henkilökunta eivät ole päässeet niihin vaikuttamaan. On selvää, että virtuaalisten ja fyysisten tilojen käyttöä on jollain tavalla säänneltävä, mutta sääntelyn toimeenpano hierarkkisen päätöksenteon kautta nakertaa yhteisöä koskevien päätösten legitimiteettiä varsinkin, kun sillä rajoitetaan yliopistoyhteisön jäsenten vapautta pyrkiä vaikuttamaan yliopiston toimintaan.
Tieteentekijöiden näkemys on, että yliopistojen sisäistä demokratiaa on vahvistettava, jotta yliopistoilla olisi itsehallinto lain tarkoittamalla tavalla. Kollegiaalisilla päätöksentekoelimillä, kuten kollegioilla, konsistoreilla ja tiedekuntaneuvostoilla tulisi olla enemmän todellista valtaa yliopiston asioihin. Itsehallinnon vahvistaminen voidaan välittömästi aloittaa antamalla kollegiaalisille päätöksentekoelimille mahdollisuus päättää yliopiston päätöksentekoa ohjaavista dokumenteista ja niiden tulkinnoista. Tällaisia dokumentteja ovat esimerkiksi yliopistojen johtosäännöt, budjetit, toimintasuunnitelmat, tilojen käyttöperiaatteet ja tietojärjestelmien käyttösäännöt.
Yliopistot ovat yhtä kuin yhteisönsä, eikä yliopistoa voi johtaa kuin kvartaalitalouden yritystä, mikäli yliopistojen tarkoituksena on edelleen edistää vapaata tutkimusta ja antaa siihen perustuvaa opetusta.
Lisätietoja:
Puheenjohtaja Tero Karjalainen
Sähköposti on muotoa etunimi.sukunimi(a)tieteentekijat.fi
Hallberg, P., Pohjolainen, T., Letto-Vanamo, P., Peltola, M.S, & Kivistö, J. (2021). Yliopistoautonomia. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://okm.fi/documents/1410845/4154572/Yliopistoautonomia+1.3.2021
Kuusela, H., Kaleva, V., Tomperi, T., Poutanen, M. J., & Tervasmäki, T. (2021). Korkeakoulupolitiikan muuttuvat valtasuhteet Suomessa: Säätiöyliopiston synty ja kamppailu yliopistodemokratiasta. Politiikka, 63(2). https://doi.org/10.37452/politiikka.101246
Poutanen, M., Tomperi, T., Kuusela, H., Kaleva, V., & Tervasmäki, T. (2022). From democracy to managerialism: foundation universities as the embodiment of Finnish university policies. Journal of Education Policy, 37(3), 419–442. https://doi.org/10.1080/02680939.2020.1846080
Silvén, P. (2024). Managerialistinen siirtymä: Managerialismi julkisoikeudellisten monialayliopistojen johtosäännöissä. Tiedepolitiikka, 48(4), 18–32. https://doi.org/10.58957/tp.135924