Hyvä tieteellinen käytäntö
HTK eli Hyvä tieteellinen käytäntö (eng. research integrity) on Suomessa noudatettava tutkimuseettinen koodisto, joka linjaa, mitä on hyvä tieteellinen käytäntö tutkimuseettisestä näkökulmasta.
Ohjeistus on tiedeyhteisön vapaaehtoinen sitoumus noudattaa tutkimuseettisesti hyviä käytänteitä eikä se perustu esimerkiksi lakiin tai asetukseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että HTK-ohjeeseen voisi suhtautua kevyesti. Ohjeen uusin päivitys on vuodelta 2023.
Suomalaiset tutkimusorganisaatiot ja yliopistot ovat sitoutuneet noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä, mikä tarkoittaa, että niiden tutkijoiden on noudatettava ohjeistusta. Jos ohjeistus ei ole sinulle vielä tuttu, kannattaa siihen perehtyä ensi tilassa.
Tutustu myös HTK-ohjeeseen sitoutumisen muistilistaan tästä.
Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksilla tarkoitetaan epäeettistä ja epärehellistä toimintaa, joka vahingoittaa tieteellistä tutkimusta. Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksina arvioitavat teot ovat tahallisia tai huolimattomuudesta tehtyjä.
Loukkaukset jaotellaan kahteen kategoriaan:
- vilppiin tieteellisessä toiminnassa sekä
- piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä.
Lisäksi ohjeessa käsitellään muita vastuuttomia menettelyjä, jotka voivat vakavimmillaan täyttää HTK-loukkauksen kriteerit.
Loukkausepäilyt käsitellään HTK-prosessissa
Epäilyt vilpistä tai piittaamattomuudesta hyvän tieteellisen käytännön suhteen käsitellään hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koskevien epäilyjen käsittelyprosessissa eli nk. HTK-prosessissa.
Tieteentekijät avustaa jäseniään näissä prosesseissa ja mikäli tutkimuseettiset kysymykset pohdituttavat, kannattaa liiton puoleen kääntyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. HTK-prosessin osapuoleksi joutuminen on sen verran vakava asia, että siihen kannattaa yleensä hakea liitolta apua. Liiton lakimiehet ovat perehtyneet HTK-loukkausasioihin sekä -prosessiin ja pystyvät avustamaan tutkijaa sekä tämän epäillessä joutuneensa HTK-loukkauksen kohteeksi, että tilanteissa, joissa häneen itseensä on kohdistettu HTK-loukkausepäily.
On huomattava, että HTK-prosessissa voidaan selvittää vain tutkimuseettisiä näkökohtia, eikä asiaan mahdollisesti liittyviä rikosoikeudellisia, tekijänoikeudellisia, työoikeudellisia tai muitakaan juridisia kysymyksiä. Varsin usein HTK-prosessin taustalla on kuitenkin esimerkiksi työpaikkakiusaamista tai muita työsuojelullisia asioita. Näitä asioita ei HTK-prosessissa kuitenkaan voida käsitellä, vaan ne on käsiteltävä esimerkiksi tutkimusorganisaation työsuojeluprosessissa. HTK-loukkauksen täyttävä teko voi kuitenkin olla itsessään myös muutoin lainvastainen.
Hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyjen tutkintaprosessi on kolmiportainen. Prosessi käynnistetään ns. HTK-loukkausilmoituksella. Se on loukatun osapuolen tekemä kirjallinen ilmoitus tapahtuneesta loukkauksesta tutkimusorganisaatiolle, jossa HTK-loukkauksesta epäilty yleensä työskentelee. Loukkausepäilyä koskeva ilmoitus on tehtävä siihen organisaatioon, jossa tutkimus on pääasiallisesti suoritettu. Tämän jälkeen kyseinen organisaatio, yleensä yliopisto, päättää mahdollisen esiselvityksen käynnistämisestä. Esiselvityksen tarkoituksena on alustavasti kartoittaa ilmoituksessa esitettyjen loukkausepäilyjen aiheellisuus ja niiden tueksi esitetyt perusteet.
Asian ottaminen esiselvitykseen tapahtuu hyvin matalalla kynnyksellä. Käytännössä ainoastaan tilanteissa, joissa on selvää, ettei kysymys ole hyvän tieteellisen käytännön loukkaustilanteesta, voidaan esiselvitys jättää käynnistämättä. HTK-prosessi voi päättyä esiselvitykseen, jos todetaan, että loukkausepäily on aiheeton eikä tämän vuoksi varsinaista tutkimusta asiassa ole syytä suorittaa.
Jos esiselvityksen jälkeen on edelleen syytä epäillä piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä tai vilppiä tieteellisessä toiminnassa, on käynnistettävä varsinainen tutkinta. Varsinaisen tutkinnan jälkeen asiassa annetaan ratkaisu.
Mikäli yliopisto ei käynnistä asiassa esiselvitystä tai katso myöhemmin varsinaisen tutkinnan tekemistä aiheelliseksi tai prosessin osapuoli on muutoin tyytymätön prosessiin, on loukkausepäilyn esittäjällä tai loukkauksesta epäillyllä oikeus pyytää Tutkimuseettiseltä neuvottelukunnalta (TENK) lausuntoa asiassa. TENK voi palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi tutkimusorganisaatioon.
HTK-prosessit ovat yleensä varsin pitkiä, jopa useita vuosia. Vuoden 2023 päivityksessä prosessia onkin pyritty lyhentämään. Valitettavasti yliopistojen osaamistasossa HTK-prosessien hoitamisen suhteen on sangen isoja eroja. Liitto on joutunut useampaan otteeseen puuttumaan prosessien kulkuun, koska niitä ei ole toteutettu asianmukaisella tavalla. Yliopistoissa tulisi kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota HTK-prosessin toteuttamiseen TENKin ohjeistuksen mukaisella tavalla.
HTK-loukkaus on vakava asia
On vakava asia, jos tutkijan todetaan syyllistyneen HTK-loukkaukseen, kuten esimerkiksi tiedevilppiin. Syyllistyminen hyvän tieteellisen käytännön vastaiseen menettelyyn voi aiheuttaa monenlaisia seurauksia, kuten tutkijalle tärkeän maineen menetyksen sekä myös erilaisia työoikeudellisia sanktioita, esimerkiksi huomautuksen tai kirjallisen varoituksen.
Lisäksi muun muassa Suomen Akatemian rahoitusehdot linjaavat, että mikäli siltä rahoitusta hakevan tutkijan on kolmen edellisen vuoden aikana todettu syyllistyneen tutkimusvilppiin, Akatemian hallintovirasto jättää hakemuksen tutkimatta. Jos tieto vilpistä tulee rahoituskauden aikana, kolmen vuoden määräaikaa pidennetään jäljellä olevan rahoituskauden pituudella. Jos vilppipäätökseen tehty valitus tuottaa vapauttavan päätöksen, tutkijan tekemät uudet rahoitushakemukset käsitellään normaalisti.
HTK-loukkaustilanteet edellyttävät myös, että tilanne korjataan jälkikäteen mahdollisimman tehokkaasti. Esimerkiksi, jos joku tieteellisen artikkelin tekijöistä on jätetty mainitsematta tekijänä, tulee loukkauksen kohteena ollut tekijä korjata artikkeliin tekijäksi jälkikäteen, vaikka se olisikin hankalaa.
Selkeys ja sopiminen ehkäisevät HTK-riitoja
On erityisen tärkeää muistaa, että jokainen tutkija on vastuussa omalta osaltaan tutkimusetiikan noudattamisesta. Se, että tutkimusryhmässä tai yksikössä on tavattu toimia tutkimuseettisesti epäilyttävällä tavalla, ei suojaa yksittäistä tutkijaa HTK-prosessissa, vaan jokainen on itse vastuussa omasta toiminnastaan sekä myös siitä, että vastustaa tutkimuseettisesti epäilyttäviä toimintatapoja, vaikka se olisi vaikeaakin. On hyvä välillä varmistaa, että esimerkiksi oman tutkimusryhmän toiminta on varmasti tutkimuseettisesti perusteltua.
HTK-loukkausilmoitus tulee usein täytenä yllätyksenä loukkauksesta epäillylle, mutta sen vaikutukset tutkijan uraan voivat olla musertavat. Oma tutkimuseettisesti moitteeton toiminta kannattaakin dokumentoida, jos mahdollista, jotta sen pystyy myöhemmin tarvittaessa myös todistamaan. Esimerkiksi tutkimukseen liittyvät luvat tulisi pyytää tai hakea kirjallisesti, ei pelkästään suullisesti sopien.
HTK-prosessit koskevat hyvin usein tekijyyttä sekä erilaisten aineistojen käyttöä. Onkin todella tärkeää muistaa aina sopia hyvissä ajoin ja kirjallisesti, siitä, miten yhteisessä tutkimusprosessissa toimitaan. Tutkimuseettisesti olennaisista asioista tulisi pystyä esittämään kirjallinen dokumentaatio, sillä suulliset epäviralliset keskustelut eivät valitettavasti useinkaan auta epäilyksenalaista tutkijaa HTK-prosessissa.
Kuten HTK-ohjeessakin sanotaan:
”Tutkimushankkeessa tai tutkimusryhmässä sovitaan ennen tutkimuksen aloittamista tai tutkijoiden rekrytointia kaikkien osapuolten – niin työnantajan, vastuullisen tutkijan (principal investigator) kuin ryhmän jäsenten – oikeudet, tekijyyttä koskevat periaatteet, vastuut ja velvollisuudet sekä aineistojen säilyttämistä ja käyttöoikeuksia koskevat kysymykset kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla. Tutkimuksen edetessä sopimuksia voidaan tarkentaa.”
Avoimuus, kunnioitus, selkeys sekä asianmukainen kirjallinen sopiminen edesauttavat kaikkien työskentelyä ja ehkäisevät turhia HTK-prosesseja.