Tutkimus ja opetus eivät saa eriytyä ja valmisteluun on otettava mukaan ne, joiden uraan ratkaisulla on suorat vaikutukset, painottaa Tieteentekijöiden puheenjohtaja Maija S Peltola. Helsingin yliopiston kehittämistyö kiinnostaa valtakunnallisesti, koska vastaavaa työtä on meneillään myös muissa yliopistoissa.
Rehtori Jari Niemelä Vararehtori Tom Böhling
Helsingin yliopiston hallitus
KANNANOTTO KOSKIEN YLIOPISTONLEHTORIEN URAMALLIA JA NIIHIN LIITTYVÄÄ PÄÄTÖKSENTEKOA HELSINGIN YLIOPISTOSSA
Rehtori asetti 31.5.2019 työryhmän kehittämään yliopistonlehtorien uramallia. On hyvä, että työryhmä on asetettu ja sen kokoonpanossa on pyritty edustavuuteen. Uramallin selkeyttämiselle on ollut tarvetta, sillä opetus- ja tutkimushenkilökunnan ura on nykyisin pirstaleinen eikä selkeitä uramalleja tai uralla etenemisen kriteereitä ole ollut.
Yliopistonlehtorit muodostavat Helsingin yliopistossa merkittävän henkilöstöryhmän.
Yliopistonlehtorin tehtävä on vaativa: heillä on suuri vastuu opetuksesta, koulutusohjelmista, ohjauksesta, mutta myös tutkimuksesta.
”Kaikki opettavat ja kaikki tutkivat” on ollut yliopistoissa periaatteena, ja se on nähty eräänä opetuksen laadun takeista. Eräs yliopistonlehtorien uriin liittyvä ongelma on ollut, että akateeminen meritoituminen ja uralla eteneminen on käytännössä perustunut tutkimusansioihin. Tämä on asettanut opetuspainotteisissa tehtävissä toimivat eriarvoiseen asemaan tutkimuspainotteisissa tehtävissä toimivien kanssa tutkimusrahaa tai esimerkiksi professuureja haettaessa.
Kriteerien puute vaikeuttaa ja heikentää myös opetustehtävissä toimivien palkkakehitystä ja sen läpinäkyvyyttä. Tietomme mukaan työryhmässä on ollut esillä malli, jossa olisi kaksi rinnakkaista uraa: 1. yliopistonlehtorien ura ja 2. tenure track -ura. Nämä kaksi uraa olisivat toisistaan erillisiä siten, ettei yliopistonlehtorin tehtävästä olisi mahdollista hakeutua tai edetä tenure track -tehtävään.
Esitetyssä mallissa on monia ongelmia, joita on esitelty jo 31.10.2019 päivätyssä kannanotossa, jonka allekirjoittajina on useita professoreita ja yliopistonlehtoreita. Yhdymme kannanotossa esitettyihin huoliin.
Olemme lisäksi huolissamme siitä, että tämä malli on valmisteltu osin työryhmästä riippumatta eikä siinä ole otettu huomioon niitä näkemyksiä, joita työryhmässä on esitetty. Tällainen menettely vie pohjaa työryhmän toiminnalta, kollegiaaliselta päätöksenteolta ja henkilöstön osallistamiselta päätöksentekoon, mikä on periaate, johon Helsingin yliopisto on sitoutunut.
Työryhmässä oli alkuvaiheessa esillä myös toinen malli, jossa yliopistonlehtorin tehtävästä voisi arvioinnin kautta edetä tenure track -uran toiselle portaalle apulaisprofessoriksi. Tämä olisi ehdottomasti kannatettava piirre sisällytettäväksi uuteen uramalliin. Se ratkaisisi monia ongelmia ja vastaisi moniin niihin huoliin, joita yliopistolaiset ovat uramallia koskien esittäneet.
Opetusta ja tutkimusta ei tule eriyttää, koska se heikentää opetuksen laatua ja asettaa eri asemissa toimivat henkilöt eriarvoiseen asemaan. Yliopistonlehtorin tehtävästä on oltava aito etenemismahdollisuus apulaisprofessorin tehtävään. Tämä edellyttää myös opetusvastuiden ja muiden tehtävien jakautumista tasaisesti opetus- ja tutkimushenkilöstön kesken henkilöstön etenemismahdollisuudet ja -toiveet huomioiden.
Molemmissa malleissa on ollut esillä vanhemman yliopistonlehtorin uraporras. Tämän portaan käyttöönotto edellyttää kriteereitä opetuksellisille ansioille. Opetuksellisten ansioiden huomioiminen urakehityksessä nostaisi myös opetuksen arvostusta yliopistoissa ja antaisi suuntaviivat opetuksen kehittämiseen.
Katsomme, että henkilöstön esittämät huolet ja heidän esiin nostamansa ongelmat tulee ottaa huomioon uramallin valmistelussa ja edellytämme, että uramallin valmistelu jatkuu avoimesti henkilöstöä kuunnellen.
Katsomme myös, että uramalli on Helsingin yliopiston hallituksen päätösvaltaan kuuluva asia, sillä kyseessä on kauaskantoinen ja periaatteellisestikin erittäin merkityksellinen asia. Opetus- ja tutkimushenkilöstön uramallit vaikuttavat paitsi työn sisältöön, myös ihmisten motivaatioon hakeutua kyseisiin tehtäviin.
Yliopiston etu ei voi olla se, että uramallit tai uralla eteneminen koetaan epämotivoiviksi tai epäoikeudenmukaisiksi, kuten esitetyn mallin osalta vaarana on.
Helsingissä 11. helmikuuta 2020
Maija S Peltola
Puheenjohtaja, Tieteentekijät
Tommi Kokkonen
Puheenjohtaja Helsingin yliopiston tieteentekijät ry