Suomen kilpailukyky ja talouskasvu nojaavat vahvasti korkeakoulujen tuottamaan osaamiseen ja innovaatioihin. Tutkimuksen ja tieteen tekemisen arvostuksen pitää näkyä palkassa ja työtä tukevissa työehdoissa, toteaa Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja Nina Hahtela.
Suomi tarvitsee kipeästi kasvua. Kasvun tuottavat osaavat ja innovatiiviset ammattilaiset. Korkeakoulut kouluttavat nämä ammattilaiset ja korkeakouluissa työskentelee kasvua ja innovaatioita tuottavia kovanluokan ammattilaisia. Myös Risto Murron työryhmän Kasvuriihi-hankkeen loppuraportissa on tämä nostettu esiin ja todettu, että korkeakouluissa tehtävä uutta luova tutkimus luo pohjaa sekä korkealaatuiselle opetukselle että innovatiivisten yritysten kanssa tehtävälle pitkäjänteiselle ja kunnianhimoiselle T&K-yhteistyölle.
On siis yleisesti tunnistettu ja tunnustettu, että Suomen kilpailukyky perustuu inhimilliseen pääomaan. Suomi joko nousee tai taantuu riippuen siitä, miten arvostamme sivistystä, koulutusta ja osaamista. Tällä hetkellä olemme tilanteessa, että yliopistolaisten työehtosopimus umpeutui maaliskuun lopussa ja työnantaja esittää työehtoihin merkittäviä heikennyksiä eivätkä neuvottelut palkantarkistuksista ole edenneet. Tämä on häpeällistä, varsinkin, kun työntekijäpuoli ei ole esittämässä epärealistisia vaatimuksia, vaan peräänkuuluttaa työkuormitukseen ja työhyvinvointiin tähtääviä toimia sekä oikeudenmukaista palkkaratkaisua.
Nyt ei ratkaista vain tämän kierroksen työehtosopimusta vaan paalutetaan tieteen ja tutkimuksen pidempiaikaista vetovoimaa.
Yliopistoissa on jo pitkään oltu palkkakuopassa. Tutkijatohtori Pauli Väisänen toteaa blogissaan yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstön reaalipalkkojen laskeneen noin 7–13 % vuosina 2010–2023. Yliopistot eivät voi ylpeillä myöskään työsuhteidensa pysyvyydellä. 70 prosenttia opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on määräaikaisissa työsuhteissa. Kun määräaikaisuustilastoista poistetaan väitöskirjatutkijat, luku on edelleen hälyttävän korkea, noin 60 %.
Valtaosalla suomalaisista yliopistoista on käytössään HR Exellence in Research -laatuleima, jonka edellytyksenä on sitoutuminen eurooppalaiseen tutkijoiden peruskirjaan. Sen tarkoituksena on ollut varmistaa tutkijaurien houkuttelevuus ja sitä kautta varmistaa EU:n kilpailukyky. Olemme vielä kaukana sen suosituksesta, jossa todetaan, että työnantajien ja/tai rahoittajien on varmistettava, että tutkijoiden työtä eivät hankaloita epävakaat työsopimukset. Yliopistojen on sen vuoksi sitouduttava parhaansa mukaan parantamaan tutkijoiden työolojen vakautta.
Nyt ei ratkaista vain tämän kierroksen työehtosopimusta vaan paalutetaan tieteen ja tutkimuksen pidempiaikaista vetovoimaa. Sillä on merkittävä vaikutus kilpailukykyymme tulevaisuudessa. Tutkimuksen ja tieteen tekemisen arvostus lähtee kilpailukykyisestä palkkauksesta ja työntekoa tukevista työehtosopimuksen kirjauksista.
Nina Hahtela
Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja