Sanni Tiitinen toimii Tieteentekijöissä aktiivina sekä paikallistasolla että liittotasolla. Hän on Tampereen yliopiston tieteentekijöiden Tatten puheenjohtaja ja myös tuore Tieteentekijöiden varapuheenjohtaja. Hän on ylpeä siitä, että voi omalta osaltaan olla mukana tekemässä tieteentekijöiden työskentelymahdollisuuksista reilumpia ja säällisempiä.
1. Kuka olet ja minkälainen roolisi on Tieteentekijöillä?
Olen Tiitisen Sanni, tamperelainen tieteentekijä. Tällä hetkellä työskentelen tutkijatohtorina Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Olen väitellyt vuonna 2015 sosiaalipsykologian alalta ja tehnyt tutkimusta erityisesti sosiaalisesta vuorovaikutuksesta erilaisissa ammatillisissa tilanteissa. Tämänhetkisessä tutkimusprojektissani tarkastelen voimaantumista välityömarkkinoihin liittyvässä valmennuksessa. Työhöni kuuluu myös opetusta sekä graduntekijöiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjausta.
Tieteentekijöissä toimin paikallistasolla Tampereen yliopiston tieteentekijöiden eli Tatten puheenjohtajana ja liittotasolla hallituksen varapuheenjohtajana.
2. Miten koet liiton toiminnan omasta näkökulmastasi Tieteentekijöiden varapuheenjohtajana ja Tatten puheenjohtajana?
Kuulin Tatten toiminnasta alun perin kollegaltani, ja tuntui tärkeältä liittyä mukaan joukkoon, joka toimii aktiivisesti oman työpaikkani ajankohtaisten asioiden parissa. Tatten puheenjohtajaksi päädyin hieman sattumalta, mutta pesti on ollut erittäin innostava ja merkityksellinen. Tattessa on mahtava yhdessä tekemisen meininki!
Liiton varapuheenjohtajana olen ollut vasta muutaman kuukauden, mutta jo nyt on selvää, että tämä tarjoaa erinomaisen näköalapaikan ja mahdollisuuden vaikuttaa tieteentekijöiden työskentelyolosuhteisiin. On hienoa myös päästä tutustumaan tieteentekijöiden aktiiveihin ympäri Suomen!
3. Mitä ajankohtaista tällä hetkellä on työpöydälläsi?
Tällä hetkellä Tatten puheenjohtajana työpöydälläni on ollut ihan tavanomaiseen yhdistystoimintaan liittyvää kevätkokoukseen valmistautumista. Valmistelin juuri kevätkokousväelle esiteltäväksi lisäbudjettiehdotusta viime vuonna pandemian takia säästyneiden rahojen käyttämiseksi.
Sekä paikallisella että liittotasolla pohdinnassa on ollut nyt alkuvuodesta vahvasti myös Opetus- ja kulttuuriministeriön autonomiaselvitys. Työ jatkuu seuraavaksi siten, että kokoamme tietoja ja keskustelemme eri yliopistojen johto- ja vaalisääntöjen nykytilasta. Tämän koonnin ja vertailun tekemistä odotan mielenkiinnolla.
4. Mitä Tieteentekijöiden aktiivina olo merkitsee sinulle ja mistä olet siinä erityisen ylpeä?
Olen aikanaan pyrkinyt opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja halunnut tutkijaksi sillä ajatuksella, että haluan parantaa maailmaa. Sama vaatimaton tavoite vaikuttaa myös Tieteentekijöissä toimimiseni taustalla. Tieteentekemisen kulttuureihin ja rakenteisiin on pesiytynyt myös sellaisia elementtejä, jotka eivät luo suotuisinta pohjaa kestävälle ja inhimilliselle tieteentekemiselle: esimerkiksi jatkuvaa kilpailua ja painetta rahoituksesta, työpätkistä ja suorituksista. Tieteentekijöiden aktiivina olen ylpeä siitä, että voin omalta osaltani olla mukana tekemässä välillä pienemmin, välillä isommin askelein tieteentekijöiden työskentelymahdollisuuksista reilumpia ja säällisempiä.
5. Mitä teet vapaa-aikana?
Vapaa-ajallani lenkkeilen puolisoni ja kahden labradorinnoutajamme, Rekun ja Kertun, kanssa sekä joogaan. Rentoutumisapua kotona tarjoaa myös Selma-kissa, joka on aina valmiina asettautumaan rapsuteltavaksi. Uusin harrastukseni on luova kirjoittaminen, joka on ihanaa vastapainoa tieteelliselle, säännellylle kirjoittamiselle. Pöytälaatikkoon on syntymässä scifi-henkinen sarja novelleja, joissa tutkailen maailmaa ja ihmisten välisiä suhteita sosiaalipsykologin silmälasien läpi. Olen myös suuri teatterinystävä, ja odotan innolla teattereiden avautumista.
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto
Viisi kysymystä -juttusarja kurkistaa Tieteentekijöiden arjen toimintaan liiton henkilöstön ja jäsenyhdistysten aktiivien kautta.