Kun keskeneräinen ajattelu korvautuu tekoälyn tuottamalla tekstillä, kärsivät sekä työn laatu että kollegiaalinen yhteistyö, muistuttaa Maija Paavolainen.
Noin kaksi vuotta sitten sain ensimmäisen kerran eteeni dokumenttiluonnoksen, joka ei lainkaan vastannut aiheesta aiemmin yhdessä käytyä keskustelua. Se eteni pitkään yleisellä tasolla ja lopuksi tarjoili jo tunnetuiksi tulleet kolme pointtia. Kiltteyttäni yritin kommentoida sitä tuomalla tekstiin asioita, joita olimme kokouksessa edellisellä kerralla sopineet. Paperin meille jakanut kollega kertoi olevansa kiireinen.
Vähän myöhemmin jouduin osallistumaan rahoitushakemusta valmistelevaan kokoukseen, jossa konsortiota kokoava tutkija ei pystynyt kertomaan, mitkä hankkeen tärkeimmät tavoitteet ovat tai täyttääkö se rahoittajan muodolliset vaatimukset. Monet osallistujista toivat esiin aiempia toteutuneita hankkeita vertailukohdiksi. Seuraavan kokouksen aineistoissa oli käytetty syötteenä kokouksessa käymäämme keskustelua ja mainittujen hankkeiden kuvauksia. Edelleen jäi epäselväksi, mihin oivallukseen uuden hakemuksen olisi pitänyt perustua. Sain samalta henkilöltä itse kirjoittamiini kysymyksiin agentin kirjoittamia vastauksia, jotka vastasivat vain kunkin viestin ensimmäiseen kysymykseen. En voinut puoltaa hankkeen valmisteluun osallistumista esihenkilölleni.
Jos panokseni keskusteluun tarjotaan syötteeksi kielimallille, kollega kohtelee minua esineenä.
On etuoikeus saada tehdä töitä korkeakoulussa fiksujen ja pätevien ihmisten kanssa. Opin valtavasti, kun saan tutustua eri taustoista tulevien ihmisten ajattelutapoihin, ideoida yhdessä ja valita yhteisiä tavoitteita – tällaisen työskentelyn innostavuutta ei voi mitata rahassa. Jos työskentely tuottaa tulosta ja saamme rahoituksen kautta yhteistä työaikaa, vielä parempi.
Jos taas panokseni keskusteluun tarjotaan kielimallille syötteeksi, kollega kohtelee minua esineenä. Tieteentekijöiden tuoreessa jäsenkyselyssä* 33% vastaajista sanoi, että kollegoiden tekoälyn käyttö vaikuttaa heidän työhönsä kielteisesti. Uskon että kyse on juuri tästä. Kun kielimalleja käytetään luonnosteluun tai ideointiin, työ käytännössä siirretään kaverille. Kun yrittää etsiä merkitystä ja logiikkaa tuotoksesta, jossa sitä ei ole koskaan ollut, joutuu tuhlaamaan sekä aikaansa että yhä kallisarvoisemmiksi käyviä inhimillisiä kykyjään.
Tieteentekijöiden työ perustuu uuden tiedon tuottamiseen. Kielimallit taas ennustavat tilastollisesti seuraavan todennäköisen sanan koulutusdatansa eli vanhan tiedon perusteella. Jos käytät kielimalleja korkeakoulussa, käytäthän niitä vain tarkasti rajattuun tarkoitukseen kuten kielenhuoltoon tai tiedonhakuun.
Maija Paavolainen
Maija on Informaatioalan Akateemiset ry:n varapuheenjohtaja ja Tieteentekijöiden hallituksen jäsen. Hän työskentelee Helsingin yliopiston Datatuessa.
*Tieteentekijöiden jäsenkyselyn tulokset julkaistaan kokonaisuudessaan lokakuussa.
Kuva Milla Talassalo