Euroopan neuvoston suositus puitteiksi tutkijanurille (hurja otsikko kokonaisuudessaan tuonnempana) ja sen liitteenä oleva uusi European Charter for Researchers saivat lopullisen muotonsa ja hyväksyntänsä joulukuussa 2023. Itse prosessissa on ollut kummallista, että Euroopan komission ehdotus näistä asiakirjoista heinäkuussa 2023 viestittiin huomattavasti selkeämmin ja monikanavaisemmin kuin varsinainen päätös joulukuussa 2023. Lopullisia asiakirjoja onkin joutunut etsimään kissojen, koirien ja kaikkien mahdollisten muidenkin lemmikkien kanssa. Kun ne sitten viimein löytyivät, lopputuloksen sai todeta olevan harmittavan laimea. Etsimisen helpottamiseksi mainittakoon, että uusi European Charter for Researchers (2023) on – linjassa koko prosessin epäselvän viestinnän kanssa – piilotettu liitteeseen II.
Council recommendation on a European framework to attract and retain research, innovation and entrepreneurial talents in Europe (2023) pohjaa sinällään hyvään ja varsin asianmukaiseen tilannekuvaan tutkijanurien houkuttelevuuden ongelmista. Haasteina tunnistetaan mm. työn määräaikaisuuteen liittyvät ongelmat, muita aloja alhaisempi palkkaus ja ansiokehitys, puutteelliset tai epäselvät uranäkymät, erilaiset työn muodot (esim. apurahalla tai muuten työsuhteen ulkopuolella tehty työ), sekä se, miten työsuhteen ulkopuolella työskentely tai liikkuvuus eri maiden ja erilaisten sosiaaliturvajärjestelmien välillä aiheuttaa katkoksia ja puutteita yksilön sosiaaliturvaan. Neuvosto tunnistaa myös sen, miten tutkijanuraa koskevat työn ja toimeentulon epävarmuudet korostuvat etenkin uran alkuvaiheessa, väitöskirja- ja postdoc-tutkimuksessa.
Tutkijanurat moninaistuvat
Suosituksissa tunnistetaan tutkijanurien moninaistuminen ja neuvosto kehottaa tutkijakoulutuksen kehittämiseen tästä näkökulmasta. Sektoreiden välisen liikkuvuuden tueksi suosituksen liitteissä on listaus erilaisista tutkijantehtävien mahdollisista nimikkeistä eri ammateissa, jotta eri sektoreilla voitaisiin aiempaa paremmin tunnistaa ja verrata tutkijan moninaisia tehtäviä ja etenemistä uralla. Listaus ei ole tyhjentävä, mutta se voi toimia apuna tutkijanurien ja erilaisten mahdollisten tehtävien seuraamiseen.
Jo edellisen tutkijoiden peruskirjan (Charter for Researchers) hengen mukaisesti tutkijat kaikissa uravaiheissa tunnistetaan ammattilaisiksi. Uravaiheet on nimetty seuraavasti: First Stage Researcher (R1), Recognised Researcher (R2), Established Researcher (R3), and Leading Researcher (R4).
Suosituksessa todetaan myös tutkijanarvioinnin muutos ja moninaistuminen kohti vastuullista tutkijanarviointia, jossa huomioidaan tutkimustyön tuotosten ja työstä suoriutumisen moninaisuus. Erilaisten työn tulosten arvioinnissa tulisi huomioida tasapainoisesti sekä laadulliset että määrälliset elementit.
Määräaikaiset työsuhteet edelleen liian yleisiä
Harmillista sen sijaan on, että uudessa tutkijoiden peruskirjassa luovuttiin luonnosvaiheessa määritellystä määräaikaisten työsuhteiden osuudesta per organisaatio. Komission kesäisessä versiossa tämä oli muotoiltu konkreettiseksi ehdotukseksi, jossa määräaikaisten työsuhteiden kiintiöksi oli määritelty kolmannes yksittäisen työnantajan tutkijantehtävien henkilöstöresursseista. Se olisi ollut selkeä tavoitetaso, ja linjassa Tieteentekijöiden tavoitteen kanssa, mutta lopullisessa versiossa tästä konkretiasta on luovuttu ja tilalle on kirjoitettu konditionaaleja:
Employers and funders should take resolute actions to counter the phenomenon of precarity and to support job security and stability. This could, on a voluntary basis, include the establishment of a maximum threshold for the number of fixed-term contracts per organisation in the overall researchers’ human resources. Whenever permanent, long-term or highly recurrent research tasks are being fulfilled, permanent or open-ended contracts are recommended as the appropriate instrument. Researchers under fixed-term contracts should benefit from specific career development and advisory services to ensure career continuity. (European Charter for Researchers 2023, p. 21.)
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö meillä Suomessa voisi ja tulisi tehdä konkreettisia toimia sen eteen, että yliopistojen tutkimus- ja opetushenkilöstön määräaikaisuuksien osuus saataisiin käännettyä laskuun. Tieteentekijöiden suosituksissa työurien kehittämiseksi yliopistoissa ja määräaikaisuuksien vähentämiseksi (2021) toteamme:
Tieteentekijöiden mielestä tutkijan urien vetovoiman turvaamiseksi yliopistoissa on otettava suunta kohti tavoitetta, että 30 % vakinaisia ja 70 % määräaikaisia -suhde käännetään toisinpäin. Kolmenkymmenen prosentin osuuteen mahtuvat väitöskirjatutkijat, sijaisuudet sekä muut lain mahdollistamat määräaikaisuudet, ja määräaikaisten työntekijöiden määrä säilyy yliopistoissa edelleen suurempana kuin työelämässä yleensä (keskimäärin 20 % muilla sektoreilla).
Tenure track -urajärjestelmästä ratkaisu?
Sen sijaan on mielestäni kyseenalaista, että uusi tutkijoiden peruskirja tarjoaa ratkaisuksi tenure track -urajärjestelmiä, joissa tehtävän vakinaistamisen todetaan olevan sidoksissa positiiviseen arvioon (ks. p. 17): ”A transparent, structured, inclusive and gender-equal career accession and progression system is needed to reinforce careers in academia, up to the top positions. The development of tenure-track-like systems – to be understood as defined frameworks where a fixed-term contract has the prospect of a progression to a permanent position subject to positive evaluation – could be considered for this purpose at the level of the Member States and research performing organisations.”
Hyvin sovellettuna tenure track -urajärjestelmät voivat selkiyttää uranäkymiä ja uralla etenemisen mahdollisuuksia. Tämä edellyttää muun muassa, että arvioinnin kriteereistä ja käytänteistä sovitaan selkeästi ja yhteistyössä niin, että kaikille osapuolille on selvää, mitä järjestelmässä eteneminen edellyttää, ja että odotukset ja vaatimukset ovat realistisia ja kohtuullisia. Tenure track -urajärjestelmä ei saa kuitenkaan tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijä on käytännössä jatkuvalla koeajalla. Pahimmillaan urajärjestelmä on silloin, jos arvioinnin ja uralla etenemisen kriteereistä ei sovita selkeästi ja avoimesti urapolun alussa, ne jäävät epäselviksi, ovat työmäärältään kohtuuttomia, tai muuttuvat prosessin aikana. Nykyisen kaltaiset tenure track -järjestelmät eivät kuitenkaan ratkaise määräaikaisten työsuhteiden ongelmia ja yleisyyttä. Tutkimus- ja opetustyötä tekevä työntekijä pitäisi voida vakinaistaa myös ilman vaatimusta edetä professorin tai vastaavan tasoiseen tehtävään.
Vaikka lopputuloksen voi siis todeta olevan melko laimea, kehotan silti kaikkia tiedeyhteisön jäseniä perehtymään uudistettuun tutkijoiden peruskirjaan. Peruskirja on suunnattu kaikille tutkijoille, tutkimusta tekeville aloille ja niiden sidosryhmille, mukaan lukien tutkijoiden työnantajat, rahoittajat, ja poliittiset päättäjät. Suomessa tulee edistää määrätietoisiä käytännön toimia tutkijoiden työolojen ja uran houkuttelevuuden parantamiseksi. Yhdessä me voimme tehdä enemmän kuin esittää pelkkiä toiveita ja ehdotuksia!
Miia Ijäs-Idrobo
Erityisasiantuntija