Suomen uudet TKI-politiikan strategiset valinnat herättävät kysymyksiä niiden vaikutuksista eri tieteenaloihin; avautuuko omalle tieteenalalle ja tutkimusalueelle uusia mahdollisuuksia, vai kaventuvatko mahdollisuudet entisestään.
Tutkimus- ja innovaationeuvosto (TIN) julkaisi vuoden alussa kansalliset TKI-politiikan strategiset valinnat. Ne ovat:
- data ja datapohjainen arvonluonti
- murrosteknologiat
- terveys ja hyvinvointi,
- ilmasto, ympäristö ja arktinen ulottuvuus, sekä
- turvallisuus, resilienssi ja puolustus.
Lisäksi TIN päätti kahdesta TKI-järjestelmän kehittämisen kärjestä, joita ovat TKI-toiminnan riskinottokyvyn lisääminen sekä TKI-investointien houkuttelu Suomeen.
TKI-politiikan strategisista valinnoista ja niiden toimeenpanosta keskusteltiin TIN:in koolle kutsumassa seminaarissa 4.2.2026. Pitkin TKI-panostusten vahvistamisen prosessia on keskusteluissa noussut esiin näkemyksiä puolesta ja vastaan, miten rajattuja valintojen tulisi olla. Tulisiko TKI-panostukset kohdentaa kapeasti mutta suurina panostuksina tietyille aloille ja teemoihin (ns. vahvuusalueet), vai tulisiko ne tehdä pienempinä mutta laajemmalle? Nyt julkaistujen valintojen voi arvioida asettuvan jonnekin skaalan välille – kuitenkin lähemmäs tarkemmin kohdennettua kuin laveaa.
TKI-toimintaa myös yhteiskunnallisissa ja humanistisissa tieteissä
On syytä muistaa, että valintojen on tarkoitus olla eri tieteen- ja toimialoja yhteen kokoavia. TKI-politiikalla, investoinneilla ja valinnoilla pyritään vahvistamaan niin sektoreiden ja organisaatioiden kuin eri tieteenalojen välistä yhteistyötä. Myös helmikuun seminaarissa muistutettiin, että TKI-toimintaa ei tule määritellä koskemaan vain esimerkiksi teknologia-aloja, vaan tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita tehdään myös yhteiskunnallisissa ja humanistisissa tieteissä.
Seminaarissa peräänkuulutettiin myös luovuutta. Eri alojen tieteentekijöiden kannattaakin nyt tarkastella luovasti mutta tosissaan, mitä uutta oma asiantuntijuus ja osaaminen voisivat tarjota ja tarkoittaa, jos se valjastetaan strategisten valintojen teemojen alle.
Toivon todella, että Suomen panostukset tutkimukseen ja kehitystoimintaan vahvistavat tieteentekijöiden uranäkymiä maassamme. Moni tieteentekijä kuitenkin miettii sitä, miten strategiset valinnat ja TKI-politiikan painotukset vaikuttavat omaan tieteenalaan: avautuuko omalle tieteenalalle ja tutkimusalueelle uusia mahdollisuuksia, vai kaventuvatko mahdollisuudet entisestään?
TIN:in raportissa todetaan, että ”merkittävää tiedettä, tutkimusta sekä kehittämis- ja innovaatiotoimintaa tehdään myös valintojen ulkopuolella.” Kyllä, mutta vain jos tällaiselle muullekin tieteelle ja tutkimukselle suunnataan rahoitusta ja resursseja, ja jos niille koulutetaan uusia tutkijoita ja osaajia.
Suomen Akatemian ja Business Finlandin yhteisessä tiedotteessa (4.2.2026) Akatemian pääjohtaja Paula Eerola muotoili asian näin: ”Strategiset valinnat kattavat hyvin Suomen tutkimuksen nykyisiä vahvuusaloja. Suuntaamme voimavaroja TKI-valintoihin osaamispohjan laajentamiseksi ja tutkimuksen entistä paremmaksi hyödyntämiseksi strategisten valintojen alueilla. Samalla jatkamme pitkäjänteistä panostustamme tutkimukseen laaja-alaisesti ja akateemista vapautta kunnioittaen, jotta varmistamme tulevaisuuden uudet alut ja osaamisen nopeasti muuttuvassa maailmassa.”
T&K-panostusten ja valintojen kerrannaisvaikutukset
Käynnissä olevat T&K-rahoituslain mukaiset lisäpanostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat yksi, vaikkakin merkittävä kokonaisuus. Koska tieteen kvartaali on pikemmin 25 vuotta kuin muutama kuukausi, vaikutukset eivät näy heti. Kenties jo strategisten valintojen tekeminen edustaa TKI-toiminnan kasvavaa riskinottoa. Olennaista on myös, millaiset ovat T&K-panostusten ja valintojen kerrannaisvaikutukset.
Helmikuun seminaarissa esitettiin kysymys muun muassa siitä, tulisiko strategisten valintojen näkyä strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) teemoissa tai yliopistojen profiloitumisessa. Tiedeministeri Mari-Leena Talvitie totesi puolestaan, että TKI-politiikan strategisilla valinnoilla on yhteys myös käynnissä olevaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyöhön.
Selvää on, että eri toimijat tulevat kääntämään katseensa niille aloille ja teemoihin, joihin on haettavissa rahoitusta. Tietyssä määrin tämä on tervetullutta ja tarkoituksenmukaista. Samalla näen hyvin riskialttiina sellaiset kehityskulut, että korkeakoulujen profiloitumista tai rahoitusmalleja alkaisivat hallita yksinään nyt tehnyt strategiset valinnat. Emme voi tietää, millaisia erilaisia haasteita ja kysymyksiä on ratkottavana tulevaisuudessa. Koulutuksen ja tieteellisen toiminnan on säilyttävä riittävän laaja-alaisena, jotta osaaminen turvataan myös sellaisilla aloilla, jotka eivät nyt mahdu strategisten valintojen alle.
Tieteentekijöiden kanta on, että julkisen perusrahoituksen tehtävä on turvata koulutuksen ja tutkimuksen elinvoima mahdollisimman laaja-alaisesti. T&K-panostusten ja valintojen tulee ennen kaikkea vahvistaa maamme tutkimus- ja kehitystoimintaa, ei kaventaa sitä.
Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifi keskittyi omassa kommentissaan (9.1.2026) vahvasti tohtorikoulutuksen kehittämiseen ja laajentamisen tarpeeseen. Tohtorikoulutuksen laajentaminen voi olla hyvä tavoite, mutta Tieteentekijöissä katsomme, että on huolehdittava myös valmistuvien tohtoreiden uranäkymistä, joita ilman ei tohtorikoulutusta voida ylettömästi laajentaa.
Tohtoreiden uranäkymiä ajatellen jatkossa TKI-panostuksia tulisi nähdäksemme kohdentaa myös seuraaviin uravaiheisiin, erityisesti postdoc-vaiheeseen. Parhaassa tapauksessa se tehdään tavalla, joka lisää sekä tutkijoiden vakituisia työsuhteita että mahdollisuutta liikkua sektoreiden välillä, jotta yhteistyö sektoreiden ja organisaatioiden välillä konkreettisesti vahvistuu. Toivottavasti esimerkiksi Suomen Akatemian ja Business Finlandin tiivistyvä yhteistyö avaa mahdollisuuksia tällä saralla.
Miia Ijäs-Idrobo
Tieteentekijöiden erityisasiantuntija