Koulutustason nostamisessa tärkeää pitkäjänteisyys, laatu ja hyvinvoiva henkilöstö.
Kansallisen tavoitteen mukaan vuonna 2030 vähintään puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tavoitteesta ollaan pahasti jäljessä. Vaikuttava koulutustason nosto on tällä hetkellä pätkätyöläisten harteilla. Liki 70 prosenttia yliopistojen henkilöstöstä työskentelee – tutkii ja opettaa – määräaikaisessa työsuhteessa. Tilanne on kestämätön. Aloituspaikkojen määrää on nostettu, mutta henkilöresurssit eivät ole kasvaneet samassa suhteessa. Edellytämme aloituspaikkojen täysimääräistä rahoittamista ja henkilöstön vakinaistamista. Siten huolehdimme korkeakoulutuksen laadusta, tutkijanuran vetovoimasta ja koulutustavoitteen toteutumisesta.
Koulutustason nostaminen sälytetty pätkätyöläisille
Tarvitsemme hallituskaudet ylittävän, pitkäjänteisen parlamentaarisen suunnitelman, jossa sitoudutaan koulutuksen rahoituksen pysyvään vahvistamiseen. Korkeakoulukentän toimijat ovat tästä laajasti yksimielisiä. Korkeakoulujen rahoitusmalleja tulee uudistaa. Rahoituksen tulosperustaisuutta on vähennettävä ja perusrahoituksen osuutta nostettava. Se vakauttaa toimintaa ja helpottaa korkeakoulujen resurssiongelmia. Lisäksi se vähentää rahoituksen kohdentamisen tuomaa tutkimuksen ja opetuksen epätervettä vastakkainasettelua.
Koulutustason nostamiseksi Suomen on huolehdittava koko koulutusketjusta varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Millekään koulutusasteelle ei pidä kohdentaa leikkauksia. Mahdollisuus jatkuvaan oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen elämän ja työuran eri vaiheissa on turvattava. Sen tulee sisältää nykyistä joustavammat opiskelumahdollisuudet työttömyyden aikana.
Pidetään huolta Suomen kilpailukyvystä ja kansainvälisistä osaajista
Suomi tarvitsee kasvuun ja kilpailukykyyn osaamisperusteista maahanmuuttoa. On hyvä, että esimerkiksi suomalainen tohtorikoulutus kiinnostaa laajasti kansainvälisiä osaajia. Korkeakoulutuksen ja tutkimustoiminnan kansainvälistyminen tulee tehdä kestävästi ja pyrkiä integroimaan kansainväliset osaajat – kuten korkeakoulututkinnon suorittaneet – yhteiskuntaan ja työelämään.
Hallituksella on useita keinoja edistää kansainvälisten osaajien houkuttelua ja asettumista Suomeen. Oleellista on sujuvat ja ennustettavat maahanmuuttokäytänteet ja -politiikka. Tieteentekijät katsoo, että tutkijoiden oleskelulupakäytäntö on uudistettava. Tohtorintutkintoa suorittavalle oleskelulupa on myönnettävä kerralla koko ajaksi yliopiston kanssa tehtävän tutkijan vastaanottosopimuksen mukaisesti. Pätkissä haettava lupa on henkisesti kuormittava ja kallis. Lisäksi Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneelle tulisi myöntää pysyvä oleskelulupa ilman muita kriteereitä.
On tärkeää, että kansainvälisillä opiskelijoilla ja työntekijöillä on mahdollisuus harjoitella suomea tai ruotsia osana opintoja tai työaikaa, ja heitä kannustetaan siihen. Kotimaisten kieltemme opiskelu tulee voida sisällyttää osaksi yleisiä tohtoriopintoja. Työelämälähtöisen kieli- ja kotoutumiskoulutuksen pitäisi olla joustavasti saatavilla heti maahan saapumisen jälkeen, vaikka siihen ei voi velvoittaa osallistumaan.
TKI-panostusten kohdentaminen ja tavoitteenasettelu 2030 jälkeen
Suomen nykyiset tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat merkittäviä. Niiden suuntaamisessa on tärkeää nähdä perustutkimuksen ja korkeakoulutuksen rooli uusien innovaatioiden synnyttäjänä. TKI-rahaa tulisi siksi jakaa parlamentaarisen TKI-työryhmän ja hallitusohjelman linjausten mukaisesti suoraan korkeakoulujen perusrahoitukseen Business Finlandin ja Suomen Akatemian kanavoiman rahoituksen lisäksi. Se tiivistää tutkimuksen ja koulutuksen välistä yhteyttä ja tuo TKI-toiminnan hyötyjä monipuolisemmin koko yhteiskunnan käyttöön.
TKI-investointien tavoitetaso on keskittynyt vuoteen 2030. Hallituksen on aloitettava puoliväliriihessä valmistelut TKI-toiminnan edellytysten vahvistamiseksi siitä eteenpäin. Keskeinen osa valmistelutyötä on nykyisten panostusten vaikuttavuuden arviointi. Siinä on tärkeää kuulla TKI-toimijoita ja hyödyntää tutkittua tietoa.
Yhdistelmävakuutuksella vahvistettava myös apurahansaajien työttömyysturvaa
Suomessa päätoimista tutkimustyötä tehdään sekä työsuhteissa että apurahoin. Apurahat ovat tärkeä tieteen rahoitusmuoto ja usein erottamaton osa tutkijanuria. Apurahalla työskentely voi kuitenkin aiheuttaa vakavia katkoksia yksilön sosiaaliturvaan, etenkin työttömyysturvaan. Vaikka apurahatutkijan tulotaso ja työn sisältö olisivat samankaltaiset kuin työsuhteisella tutkijalla, nykyisen työttömyysturvajärjestelmän mukaan apurahansaaja voi pudota työttömyysturvan alimmalle tasolle ilman aiempaa palkkatyöstä kertynyttä työhistoriaa.
Työttömyysturvan yhdistelmävakuutuksen luominen ja sen ulottaminen apurahansaajiin vahvistaisi tieteentekijöiden työttömyysturvaa ja parantaisi apurahalla työskentelyn mielekkyyttä. Sen maksurasitus apurahansaajalle ei saa kuitenkaan olla liian korkea.
Tiivistelmä: Tieteentekijöiden yhdeksän tavoitetta
Laatu varmistettava: Koulutustason nostossa ei saa tinkiä korkeakoulutuksen laadusta; tarvitaan riittävää rahoitusta ja henkilöstöä.
Pitkäjänteinen suunnitelma: Tarvitaan hallituskaudet ylittävä, parlamentaarinen suunnitelma koulutuksen rahoituksen ja voimavarojen vahvistamiseen.
Rahoitusmallin uudistus: Korkeakoulujen rahoitusmallissa on lisättävä perusrahoitusta ja vähennettävä tulosperusteisuutta.
Koulutusketju: Suomen on huolehdittava koko koulutusketjusta varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin ja turvattava jatkuva oppiminen ja osaamisen kehittäminen.
Korkeakouluhenkilöstö: Riittävä rahoitus mahdollistaa pysyvien työsuhteiden luomisen korkeakoulujen henkilöstölle.
Oleskelulupakäytäntöjen uudistaminen: Suomi tarvitsee kansainvälisiä osaajia ja kestävää kansainvälistymistä. Maahanmuuttopolitiikan ja oleskelulupakäytänteiden on vahvistettava pitovoimaa.
Kotimaisten kielten oppiminen: Kansainvälisille opiskelijoille ja työntekijöille tulee tarjota mahdollisuuksia oppia suomea ja ruotsia osana opintoja tai työaikaa.
TKI-panostukset: TKI-panostuksia tulee kohdentaa laajasti, ei vain muutamille aloille. Nykyisiä panostuksia on arvioitava ja jatkettava vuoden 2030 jälkeen.
Apurahansaajien työttömyysturva: Apurahatutkijoiden työttömyysturvaa on parannettava yhdistelmävakuutuksella, joka ei muodosta liian suurta maksurasitusta yksilölle.
Lisätietoja:
Tieteentekijöiden puheenjohtaja Antti Pajala, antti.pajala (at) tieteentekijat.fi ja toiminnanjohtaja Nina Hahtela, nina.hahtela (at) tieteentekijat.fi