Aloitan siteeraamalla vapaasti OECD:n toukokuussa julkaistun raportin Reducing the precarity of academic research careers esipuhetta: Tutkijanurien epävarmuus ei ole uusi asia, mutta se on herättänyt kasvavaa huomiota viime aikoina. Tutkimustyö on muuttunut uudenlaisten tekniikoiden, tekoälyn ja avoimen tieteen myötä, mutta tutkitun tiedon tuottaminen edellyttää edelleen ihmisiä, tutkitun tiedon ammattilaisia. Tieteen tulevaisuus on tämän päivän nuorempien tutkijoiden – väitöskirja- ja postdoc-tutkijoiden – käsissä, mutta valitettavasti heidän uranäkymänsä eivät näytä niin houkuttelevilta kuin toivoisi. Tutkijakoulutetun väestön osuus on OECD-maissa kasvanut, ja samalla akateemisista tehtävistä ja tutkimusrahoituksesta käytävä kilpailu on kiristynyt. Käynnissä oleva koronapandemia on entisestään korostanut niitä tutkimustyön epävarmuuksia, joita etenkin nuoremmat tutkijat kohtaavat.
OECD:n raportti keskittyy tutkijaprekariaattiin (research precariat), joka tässä yhteydessä on määritelty etenkin väitöskirjan jälkeiseen (postdoc) tutkijatohtorivaiheeseen, jota leimaavat usein toistuvat ja lyhytaikaiset määräaikaiset työsuhteet tai rahoitusjaksot ilman takeita akateemisen uran jatkosta. Raportti perustuu OECD:n toteuttamaan hankkeeseen, jossa on perehdytty eri maiden korkeakoulu- ja tutkimussektoreihin sekä tutkijoiden työskentelyolosuhteisiin. Tutkijoiden edustajia kerättiin haastateltaviksi muun muassa Eurodocin jäsenjärjestöjen kautta, ja myös Tieteentekijät on täten tullut Suomen osalta kuulluksi.
Raportin suositukset antavat ajattelemisen aihetta myös suomalaiselle tiedeyhteisölle, yliopistoille ja muille tutkimusorganisaatioille, päättäjille ja rahoittajille.
Raportti esittää ehdotuksia toimenpiteiksi, miten tutkijanurien vetovoimaa, tutkijoiden hyvinvointia sekä tutkimussektorin tasa-arvoa ja moninaisuutta voidaan kehittää. Tiivistetysti raportin suositukset ovat seuraavanlaisia:
1.
Työskentelyolosuhteiden kehittäminen sekä uranäkymien aiempaa paremman ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden edistäminen. Etenkin postdoc-vaiheen tutkijat työskentelevät usein epävarmoissa, määräaikaisissa työsuhteissa tai apurahoilla, jolloin tutkimusrahoituksen pirstaleisuus rasittaa tutkijoiden hyvinvointia, uranäkymiä ja toimeentuloa. Valtioiden, rahoittajien, tutkimusorganisaatioiden ja korkeakoulujen on luotavat postdoc-vaiheeseen aiempaa parempia uranäkymiä, sekä vahvistettava tietopohjaa tutkijanurien seuraamiseksi toteuttamalla esimerkiksi postdoc-vaiheen kyselyitä.
2.
Urasuunnittelun tuki postdoc-vaiheessa. Osa tohtoriksi valmistuvista siirtyy välittömästi tutkintonsa jälkeen yliopiston ulkopuolelle muuhun työelämään. Osa tohtoreista jatkaa akateemisella uralla vielä postdoc-vaiheessa, mutta siirtyy myöhemmässä vaiheessa yliopiston ulkopuolelle. OECD:n raportti painottaa, että laaja-alaisen urasuunnittelun tuen tarjoaminen edelleen postdoc-uravaiheessa on tärkeää, jotta kynnys sektoreiden väliselle liikkuvuudelle ei kasva liian korkeaksi.
3.
Tutkijanurien tasa-arvon, moninaisuuden ja inkluusion edistäminen erityisesti osana rekrytointiprosesseja. Tutkimusorganisaatioiden on kehitettävä rekrytointiensa läpinäkyvyyttä sekä huolehdittava tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta huomioimalla esimerkiksi naisten tai vähemmistöjen edustavuus henkilöstössä sekä uramahdollisuudet.
4.
Tutkimuksen arvioinnin, rahoituksen ja henkilöstöhallinnon parempi yhteensovittaminen. Tutkimuksen arvioinnissa on huomioitava tieteellisten kriteerien lisäksi myös hyvän henkilöstöhallinnon edistäminen. Lisäksi tutkimusrahoituksen rakennetta ja kehitystä on seurattava esimerkiksi sen suhteen, miten tutkimuksen perus- ja hankerahoitus asettuvat suhteessa toisiinsa, tai miten rahoitus jakautuu väitöskirja- ja postdoc-tutkijoiden (ja myöhempien uravaiheiden) välillä, eli millainen tutkijakoulutettavien määrän tulisi olla suhteessa akateemisiin tehtäviin ylemmillä uraportailla.
5.
Tutkimuksen henkilöstöhallinnon ja johtamisen kehittäminen huomioiden rekrytointikäytänteet, henkilöstön ammatillinen kehittyminen, urasuunnittelun tuki, suoriutumisen arviointi ja palkitseminen, sekä uranäkymät.
6.
Sektoreiden välisen liikkuvuuden edistäminen. Työelämäyhteyksien luominen ja vahvistaminen myös postdoc-vaiheessa olisi tärkeää, jotta sektoreiden välinen liikkuvuus tulisi sujuvammaksi sekä akatemiasta muualle työelämään, mutta myös muilta sektoreilta akateemiseen yhteisöön. Erilaiset uravaihtoehdot ja liikkuvuus yliopiston ulkopuolelle tulisi nähdä positiivisessa valossa ja hyödyllisenä kokemuksena myös akateemiselle työlle, ei merkkinä ”akateemisesta epäonnistumisesta”.
7.
Kansainvälisen liikkuvuuden tukeminen. Tähän suositukseen liittyy liikkuvuuden esteiden ja riskien minimointi, mikä edellyttäisi valtioiden tasolla uudistuksia muun muassa sosiaali- ja eläketurvaan sekä maahanmuuttopolitiikkaan. Organisaatiotasolla on huolehdittava, että saapuvan kansainvälisen henkilöstön työskentelyedellytykset vastaavat kotimaista henkilöstöä, ja että kansainvälinen henkilöstö saa riittävän perehdytyksen ja tuen organisaatioissaan.
8.
Tutkijanuria koskevan tietopohjan järjestelmällinen kehittäminen ja tutkitun tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa. Muun muassa OECD on kehittänyt ohjeistuksia, miten tutkijanuria koskevaa tilastointia voidaan kehittää kansallisella tasolla niin, että tiedot ovat myös kansainvälisesti vertailtavissa.
9.
Keskeisten sidosryhmien osallistaminen suositusten toimeenpanemiseksi. Lopuksi OECD korostaa, että edellä esitettyjen suositusten toimeenpano ei voi olla vain yhden toimijan ponnistus, vaan edellyttää valtionhallinnon, rahoittajien, tutkimusorganisaatioiden, työnantajien ja tutkijoiden yhteistyötä ja osallistumista suositusten toimeenpanoon niin kansallisella kuin paikallisella tasolla. Suositukset voidaan huomioida esimerkiksi osana työehtosopimuksia kuin myös osana tutkimusorganisaatioiden ja korkeakoulujen hallinnon järjestelyitä.
Tieteen tulevaisuus on tämän päivän nuorempien tutkijoiden – väitöskirja- ja postdoc-tutkijoiden – käsissä
Suositusten omaksumisessa ja toimeenpanossa on huomioitava kansallinen konteksti ja eri maiden toisistaan poikkeavat toimintaympäristöt. Silti suositukset ovat pääpiirteissään sellaisia, jotka toivottavasti antavat lisää ajattelemisen aihetta myös suomalaiselle tiedeyhteisölle, yliopistoille ja muille tutkimusorganisaatioille, päättäjille ja rahoittajille. Toivon, että myös te tieteentekijät tutustutte raporttiin ja pohditte sen antia niin paikallisessa kuin kansallisessa toiminnassa.
Miia Ijäs-Idrobo
Miia keskittyy työssään Tieteentekijöiden erityisasiantuntijana korkeakoulu- ja tiedepolitiikkaan, tutkijoiden liikkuvuuteen sekä nuorten tutkijoiden ja apurahalla työskentelevien erityiskysymyksiin. Vapaa-aikana hän ratsastaa ja ulkoilee. Kesässä hänestä on parasta järvessä uiminen ja mansikat.
Tutustu OECD:n raporttiin Reducing the precarity of academic research careers
Tuhansien urapolkujen tohtorit -tapahtumassa keskustelu tutkijanurista jatkuu – merkitse 2.9. jo kalenteriisi!
Kuva: Carlos Idrobo