Yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja menestyksen ytimessä on sivistys. Sivistystä ei synny ilman tieteentekijöitä. Tempoilevuus on myrkkyä niin tieteelle, tieteentekijän työuralle kuin sivistyksellekin.
Tieteentekijöiden vaalitavoitteissa nousevat tieteen tekemisen resurssien turvaaminen ja työurien vetovoiman parantaminen. Tiede hyödyttää koko yhteiskuntaa laajasti ja sen pitkäjänteinen rahoittaminen on perusteltua olla julkisen vallan tehtävä. Sivistys on yhteiskunnan tukiranka, johon nojautuvat hyvinvointi, kehitys ja menestys. Ilman tieteentekijöitä meillä ei olisi laadukasta koulutusta tai tiedettä. Samat tieteentekijät tutkivat ja opettavat.
Vaalitavoitteemme on koottu liiton valtakunnallisten työryhmien laatimien linjausten pohjalta. Tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksia teemojemme ympäriltä.
Pula korkeasti koulutetuista osaajista on esillä harva se päivä. Olisi toivottavaa, että ulkomailta Suomeen tulleet tutkijat myös asettuisivat tänne. Mitkä ovat kolme keskeistä asiaa, joiden avulla heidän asemaansa ja viihtymistään voi parantaa?
- Tieteentekijät on nähtävä kokonaisina ihmisinä, ei datapisteinä kansantaloudessa. Ihmisillä on toiveita ja ajatuksia oman elämänsä suhteen, joskus myös perhe. Ne pitää ottaa päätöksenteossa huomioon. Esimerkiksi tutkijoiden perheenjäsenten oleskelulupien on syytä olla yhtä pitkät kuin tutkijan luvan. Maahantulon byrokratiaa on muutoinkin helpotettava.
- On välttämätöntä, että suomalaiset työmarkkinat ja suomalainen yhteiskunta kokonaisuudessaan muuttaa asennoitumistaan ulkomailta Suomeen muuttaneisiin. Rasismi on kitkettävä ja ulkomailla hankittua osaamista arvostettava nykyistä enemmän.
- Konkreettinen keino lisätä ihmisten osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa olisi mahdollisuus opiskella kieltä työajalla. Esitämme tätä oikeutta lakisääteiseksi. Lisäksi tarvitaan kielenopetuksen tarjontaa kaikilla taitotasoilla.
Tieteentekijöiden liitto on huolissaan korkeakoulujen tehtävien lisäämisestä ilman selkeästi osoitettuja lisäresursseja. Miten varmistetaan, että opetuksen ja tutkimuksen laatu säilyvät ja että tieteentekijät jaksavat työssään?
Valtiolla on suunnitelmia lisätä korkeakoulutettujen osuutta nuoressa ikäpolvessa 50 prosenttiin 2030-luvun alkuvuosiin mennessä. On puhuttu tätäkin korkeammasta korkeakoulutettujen osuudesta. Tämä onkin tarpeen, sillä Suomi on jäänyt tässä suhteessa jälkeen suurimmasta osasta OECD-maista. Samaan aikaan pitäisi lisätä jatkuvaa oppimista tukevaa opintotarjontaa ja muun muassa huolehtia koulutuksen saavutettavuudesta. Työvoimapulaa helpottamaan korkeakouluilta odotetaan ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrän kolminkertaistamista.
Koulutuksen parissa työskentelevät ovat tärkeän asian äärellä, sillä korkeakouluista valmistuu yli 60 000 asiantuntijaa vuosittain. Heitä tarvitaan yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.Tämän tehtävän merkityksen pitäisi näkyä tieteentekijöiden työoloissa: enemmän vakituisia työsuhteita ja vähemmän kilpailua tutkimusrahoituksesta. Kaikkia korkeakoulujen tehtäviä varten tarvitaan rahoituksen ohjaamista korkeakoulujen perusrahoitukseen.
Apurahatutkijoiden asemaa voi parantaa nostamalla verottoman apurahan määrä 30 000 euroon.
Miten parannetaan tieteentekijän työuran vetovoimaa Suomessa?
Tärkeintä olisi ennakoitavuuden ja pitkäjänteisyyden lisääminen tutkimusrahoituksessa ja tieteentekijöiden uranäkymissä. Tempoilevuus on myrkkyä tieteelle.
Tieteen vaikuttavuus on nähtävä pitkällä tähtäimellä ja laajasti; tiede on jotain muuta kuin lyhyen aikavälin kaupallista hyötyä. Tutkijanuran alkuvaiheeseen täytyisi kehittää malleja, joissa väitöskirjatyö tehdään pääsääntöisesti työsuhteessa. Kaikkiaan tieteentekijöiden työuraa edistäisivät niin korkeakoulujen perusrahoituksen, Suomen Akatemian myöntövaltuuksien ja toimintaresurssien kuin tutkimuslaitostenkin rahoituksen lisääminen.
Millainen tiedepolitiikkaa hyödyttäisi Suomea?
Tiedepolitiikan lähtökohtana pitää olla tieteen merkityksen ymmärtäminen. Tieteellistä tutkimusta voi verrata demokraattisiin instituutioihin, molempia tarvitaan kestävän yhteiskunnan perustaksi. Tieteellisen tutkimuksen merkitystä ei voi arvioida vain lyhyellä tähtäimellä ja ulkoa käsin. Tiede kehittyy autonomisesti, perustuen vertaisarviointiin. Tämän lisäksi TKI-järjestelmällä voi olla tehtäviä, jotka tähtäävät yhteiskunnallisten toimijoiden määrittelemän hyödyn saavuttamiseen. Vaikuttavuus on kuitenkin parempi tavoite kuin hyöty. Vaikuttavuutta on paitsi kaikki se tieto, jota tiede tuottaa, myös tieteeseen perustuva koulutus.
Politiikka, joka huomioi tieteen tekemisen edellytykset laaja-alaisesti, tuo kaikista suurinta vaikuttavuutta. Tämä edellyttää resursseja tieteeseen, mutta myös koulutukseen. Jos tieteestä leikataan, leikataan samalla koulutuksesta ja toisin päin. Siksi on tärkeää, että tieteen rahoittamisessa panostetaan korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistamiseen. Samalla on tärkeää nähdä Suomen Akatemian erittäin tärkeä rooli kaikista korkeatasoisimman tieteen rahoittamisessa. Tiedepolitiikassa on huomioitava myös tutkimuslaitokset. Ne tuottavat tietoa erityisesti poliittisen päätöksenteon tueksi.
On myös toimia, joiden edistäminen ei ole kiinni rahoituksesta. Yliopistoyhteisön autonomiaa ja tieteen vapautta voidaan vahvistaa muuttamalla yliopistolakia niin, että yliopiston johtosäännöstä päättäminen tulee yliopiston edustuksellisen toimielimen tehtäväksi. Vapaasti kehittyessään tiede vahvistaa yhteiskuntaa ja ihmiskunnan mahdollisuuksia vastata sen kohtaamiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja pandemioihin.
Tieteentekijöiden eduskuntavaalitavoitteet