Eri kulttuurit, mutta sama laki. Taideyliopiston 88 työntekijän vakinaistaminen osoitti, että ”näin täällä on aina toimittu” -perinteitä kannattaa kyseenalaistaa.
Tapaamme edunvalvontajohtaja Mia Weckmanin kanssa Taideyliopiston jukolaiset luottamusmiehet, Anne Kauppalan ja Minna Orpanan Teamsissa, kuten näin korona-aikana on tapana. Puhe soljuu hyväntuulisesti, sillä nyt on todellakin syytä juhlaan. Taideyliopisto muutti 80:n opetus- ja tutkimustehtävissä työskentelevän määräaikaisen työntekijän työsuhteet vakinaisiksi, ja tarjosi lisäksi kahdeksalle henkilölle muuta vakituista tehtävää. Jatkossa professorin ja lehtorin tehtävät ovat pääsääntöisesti vakituisia.
– Tämä on aikamoinen virstanpylväs yliopistojen määräaikaisissa työsuhteissa. On historiallista, että näin laaja tarkastelu käytiin ja sen lisäksi vakinaistettiin näin moni, kiittelee toistakymmentä vuotta tieteen ja taiteen edunvalvonnan parissa työskennellyt Mia Weckman.
Tyytyväiset luottamusmiehet puolestaan jakavat hyvästä lopputuloksesta ansiota toimivalle yhteistyölle niin yliopiston sisällä kuin ammattiyhdistyspuolen kanssa.
-Meidän oli hyvä neuvotella, koska luotimme asiaan ja tunsimme faktat. Emme olisi selvinneet ilman liittojen juristien tukea, joilta tarkistimme lakiin liittyviä asioita. Selkeät kommentit auttoivat neuvotteluissa valtavasti, toteaa Kauppala.
Luottamusmiehet muistuttavat, että tätä lopputulosta tuskin olisi nähty, ellei kaksi Taideyliopiston professoria olisi reippaasti riitauttanut työsuhteidensa määräaikaisuuden perusteita. Työtuomioistuin antoi joulukuussa 2020 päätöksen, jonka mukaan taidealan opetustehtävien luonne ei riitä määräaikaisuuden perusteeksi. Päätös mullisti erityisesti kuvataiteen, tanssin ja teatterin alojen vuosikymmeniä vallinneen käytännön määräaikaisista opetus- ja tutkimustehtävistä. Käytäntöä on perusteltu sillä, että taidetta tehdään taidekentällä, ei yliopistossa.
– Koko ajan olemme taistelleet sitä väitettä vastaan, että taidealan kehitys pysähtyy, jos ei väki yliopistossa jatkuvasti vaihdu. Se on tuntunut aika naurettavalta, kun esimerkiksi niin moni lehtoreista on tehnyt pitkään töitä ketjutetuissa sopimuksissa, puuskahtaa pääluottamusmies Orpana.
– Työtuomioistuimen päätös todisti, että samat lait koskettavat alasta ja kulttuurista riippumatta kaikkia, Kauppala huomauttaa.
Vaikutti ensi alkuun siltä, että Taideyliopisto ei näe tarvetta reagoida työtuomioistuimen päätökseen, mutta määrätietoiset luottamusmiehet eivät tyytyneet siihen. He vaativat työnantajalta jokaisen määräaikaisen tehtävän perusteiden tarkastelemista.
– Avauksenne oli rohkea, ja vaikutti siihen, että yt-neuvottelut käytiin, huomauttaa Weckman väliin.
Työnantajakin totesi lopulta, että tilanteen analysoiminen on tarpeen. Helmi-maaliskuussa käytiin yt-neuvottelut, joissa tarkasteltiin kaikkiaan 186 opetus- ja tutkimustehtävissä työskentelevän työntekijän määräaikaisen työsuhteen perusteet. Maaliskuun puolivälissä neuvottelujen lopputulos oli selvä. Iso joukko tehtäviä vakinaistettiin. Silti vastaisuudessakin määräaikaisina tehtävinä säilyvät esimerkiksi tohtorikoulutettavat, vierailevat asiantuntijat ja sijaiset.
– En oikein vieläkään meinaa uskoa, että pääsimme tämmöiseen ratkaisuun näin nopealla aikataululla, Orpana päivittelee.
– Tämä on Taideyliopistolle huikea mahdollisuus kehittyä yliopistona ja akateemisena yhteisönä, Kauppala hehkuttaa.
Koko savotta määräaikaisuuksien perusteiden tarkastelussa ei Taideyliopistossa ole vielä ohitse. Muun muassa tuntiopettajien tilanteen tarkastelu on vasta alkamassa, ja muitakin yksittäisiä tapauksia on vielä kesken.
Näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa lehtorina työskentelevä Minna Orpana ja esittävän säveltaiteen tutkimuksen professorina toimiva Anne Kauppala ovat kokeneita luottamusmiehiä, ja tietävät myös, miten määräaikaisena työskentely heijastuu yksityiselämään. Kuten esimerkiksi sen, miten asuntolainaa saadakseen voi joutua valehtelemaan pankille olevansa vakituisessa työsuhteessa, tai avioeroa harkitessaan aprikoida, onko se taloudellisesti edes mahdollista, kun oman työsuhteen jatko on epävarmaa.
– Vastikään mietin, että on aika hurjaa, että olen työskennellyt 34 vuotta ketjutettuna. Vuosi sitten pääsin ”uralle”, kun sain toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen. Se tuntuu lottovoitolta, Orpana toteaa.
Miten luottamusmiehet sitten juhlivat yt-neuvotteluiden historiallista lopputulosta? Molemmat purskahtavat nauruun.
– Menimme Kämpiin ja tilasimme lasilliset Ruinart-samppanjaa!
Teksti: Eevastiina Aho
Kuvat: Minna Orpanan ja Anne Kauppalan kännykkäkuvia. Pääkuvassa skoolaa Minna, alemmassa kuvassa kilistää Anne.
Olisiko sinulla peruste pyytää työsuhteesi vakinaistamista? Kysy Tieteentekijöiden bottiapurilta