Suomi etsii ratkaisuja tohtoripulaan

Suomalainen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) tarvitsee lisää tohtoreita. Tänä vuonna käynnistyvällä tohtorikoulutuspilotilla on keskeinen rooli sekä tohtorikoulutuksen uudistamisessa ja kehittämisessä että tohtorien koulutuspaikkojen määrän lisäämisessä.

Tieteentekijöiden liiton hallituksen puheenjohtaja Tero Karjalaisen mukaan Suomen on ryhdyttävä määrätietoisesti kehittämään tieteen ja tutkimuksen mahdollisuuksia. Tämä on tärkeää sivistystasomme ylläpitämisen ja maamme kilpailukyvyn vuoksi.

– Korkea koulutustaso tukee Suomen tasapainoista yhteiskuntakehitystä ja luo erinomaiset edellytykset innovatiiviseen yritystoimintaan. Yritykset tarvitsevat TKI-toimintaansa tohtoritason osaamista, jotta ne pystyvät luomaan toimialaansa disruptoivia innovaatioita, Karjalainen sanoo.

TKI-toiminnan haasteena on juuri tohtoritutkinnon suorittaneiden tutkijoiden ja T&K-osaajien puute. Esimerkiksi julkisen sektorin ja korkeakoulujen TKI-tehtävissä toimivista noin kolmannes on tohtoreita, yrityssektorilla tohtorien osuus on vain seitsemän prosenttia.

1000 uutta koulutuspaikkaa

Suomessa on vahva poliittinen yhteisymmärrys TKI-toiminnan kehittämistarpeesta. Hallituksen tavoitteena on kohentaa TKI-toiminnan määrää ja laatua merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Tähän tähdätään muun muassa lisäämällä T&K-menoja neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Osana T&K-rahoitusta hallitus investoi 262 miljoonaa euroa vuosina 2024–2027 järjestettävään tohtorikoulutuspilottiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman ja yliopistojen toteuttaman pilotin tavoitteina on lisätä päätoimisesti tehtävää tutkimustyötä ja valmistuvien tohtorien määrää sekä tukea koulutuksen läpäisyä ja tohtorikoulutettavien ohjausprosesseja.

– Pilottihankkeen ansiosta yliopistoilla on hyvä tilaisuus kehittää ja uudistaa väitöskirjaprosessejaan. Lisäksi pilotti mahdollistaa 1000 uuden tohtorin kouluttamisen kolmen vuoden määräaikaisissa väitöskirjatutkijan työsuhteissa. Näistä 800 sijoittuu Suomen Akatemian määrittelemille lippulaiva-aloille ja loput muille aloille. Nämä 1000 tohtoria koulutetaan siis nykyisten 1600 valmistuvan tohtorin lisäksi, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin tutkimusvararehtoriverkoston puheenjohtaja Jari Hämäläinen sanoo.

Yliopistot haluavat uudistaa väitöskirjaprosessejaan

Hämäläinen ja Karjalainen pitävät molemmat tärkeänä, että tutkijanurasta kiinnostuneiden opiskelijoiden jatkokoulutuspolkua hahmoteltaisiin jo maisteri- ja diplomi-insinöörikoulutuksen aikana. Tällä tavoin tutkijanurat käynnistyisivät nykyistä aiemmin.

– Tohtoriksi väittelevien mediaani-ikä on 36 vuotta. Se on liian korkea, jos mietitään tutkijan urapolkua postdoc-tutkijasta kohti yliopiston professorin työtä tai yrityksen TKI-tehtäviä. Heti perustutkinnon jälkeen jatkotutkintoa suorittamaan lähtevän ja täysipäiväisesti väitöskirjaa työsopimuksella tekevän pitäisi edetä väittelemään kolmessa vuodessa ja alle 30 vuoden iässä, Hämäläinen sanoo.

Väittelijöiden korkean iän syynä on tutkimusrahoituksen pirstaleisuus ja työtilanteen epävarmuus. On tavanomaista, että väitöskirjatutkimuksen rahoitus rakentuu 1–6 eri rahoituslähteestä.

Yliopistoilla on vahva halu uudistaa väitöskirjaprosessia, jotta tutkijoiden urapolkuja voidaan selkeyttää ja suoraviivaistaa. Väitöskirjatutkijoille tulisi voida tarjota oikeanlaista tukea sekä mahdollisuus päätoimiseen tutkimustyöhön, pidempiaikaisiin työsuhteisiin ja tohtorintutkinnon valmistumiseen etukäteen tiedossa olevassa aikataulussa. Näin voitaisiin lievittää väitöskirjatutkijoiden kokemaa epävarmuutta ja stressiä.

– Väitöskirjatutkijan tulisi jo tutkimuksensa alkuvaiheessa saada ohjausta ja tukea oman uravision hahmottamiseen. Näin hän pystyisi suuntaamaan tekemistään uratavoitettaan kohti. Visio voi vaikuttaa esimerkiksi väitöskirjan näkökulmaan, ohjausryhmän kokoonpanoon ja verkostoitumiseen sekä helpottaa sijoittumista myöhemmin työelämään, Karjalainen toteaa.

Vahvistaa kilpailukykyä

Karjalainen ja Hämäläinen pitävät tärkeänä, että väitöskirjatutkijat pystyvät keskittymään tutkimustyöhön täysipäiväisesti.

– Pilotin aikana yliopistojen on kehitettävä väitöskirjan tekemisen prosessia, aikataulutusta sekä hyväksymiskriteereitä. Väitöskirjatutkimuksesta tulisi pyrkiä poistamaan turhaa tyhjäkäyntiä sekä sellaisia väitöskirjan muotoon ja sisältöön liittyviä vaatimuksia, jotka turhaan hidastavat tutkimustyötä, Hämäläinen sanoo.

Hän uskoo, että pilottihankkeen  avulla saadaan lisättyä nopeasti ja tehokkaasti suomalaisten yliopistojen tutkimusvolyymiä ja tutkimuksesta saatavaa hyötyä. Hämäläisen mukaan pilotin hyödyt Suomen kilpailukyvylle näkyvät pidemmällä viiveellä.

– Pilotti tulee nostamaan Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta, vaikka tämä tapahtuukin viiveellä. Yliopistojen kansainvälisissä ranking-sijoituksissa tutkimustyön lisääntyminen voi puolestaan näkyä nopeastikin, Hämäläinen arvioi.

Pilotti nostaa kilpailukykyä

  • Hallitus investoi 262 miljoonaa euroa vuosina 2024–2027 järjestettävään tohtorikoulutuspilottiin.
  • Pilotilla mahdollistetaan tuhannen uuden tohtorin kouluttaminen.
  • Se lisää yliopistojen tutkimusvolyymiä sekä tutkimuksesta saatavaa hyötyä.
  • Koulutuspilotti tulee nostamaan Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta.


Kuvateksti: Tero Karjalainen ja Jari Hämäläinen iloitsevat valtion panostuksista TKI-toimintaan. He toivovat, että poliittisilla päätöksillä mahdollistetaan jatkossa laaja-alainen tutkimustoiminta ja tutkijoille annetaan jatkossa riittävästi aikaa työllistyä koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Teksti: Tuomas I. Lehtonen
Kuva: Anni Hartikainen 

Artikkeli on julkaistu 2.2.2024 Content Housen tuottamassa Yhteiskunta-julkaisussa.