Yliopistot ja korkeakoulut eivät ole rasismivapaita vyöhykkeitä. Ilmiön tunnistaminen edellyttää tiedostamista kaikilta. Tasapuolisen kohtelun lisäämisessä on kyse myös työelämätaidoista. Rasismiin ja syrjintään puuttuminen on kaikkien asia.
TEKSTI MINNA HIIDENSAARI KUVAT ISTOCK JA FREEVECTORMAPS
ACATIIMI 1/2024
Rasismi ja syrjintä ilmenevät suomalaisissa korkeakouluissa häirintänä, tietämättömyytenä ja välinpitämättömyytenä. Tämä toiminta, tai se että ei toimita, muokkaantuu samalla osaksi rakenteita”, Tampereen yliopiston rasismin tutkija Anna Rastas toteaa.
”Yliopistoilla on velvollisuuksia, mitä tulee työrauhan takaamiseen. Puuttumista ei saa jättää vain vähemmistöopiskelijoiden ja -tutkijoiden harteille.”
Tampereen yliopiston maahanmuuton sosiologian dosentti Nafisa Yeasmin sanoo rasismin olevan sitä, että ihminen kokee olevansa jo taustansa vuoksi ulkopuolinen. Otetaanko hänet mukaan keskusteluihin ja verkostoihin?
”Jos työyhteisössä ei ole tuttuja, tieto ei liiku ja mahdollisuuksia on vähemmän. Tutkimusryhmien ulkopuolelle jääminen on kansainvälisille opiskelijoille iso ongelma.”
Kansainvälisten tutkijoiden fokusryhmäkeskustelussa tuli esille, että ihon värin lisäksi maantieteellinen sijainti vaikuttaa, samoin synnyinmaan vauraus.
”Jos esimerkiksi samalla viivalla on pakistanilainen ja intialainen, preferoidaan intialaista”, Yeasmin kertoo kokemuksista.
”Ilmiö on haitallisimmillaan silloin, kun yksilö joutuu puheiden, tekojen tai tekemättä jättämisten takia rasismin kohteeksi”, Helsingin yliopiston vararehtori Hanna Snellman toteaa.
Mitä opetetaan, ketkä työllistetään?
Rakenteellinen rasismi näkyy myös opetus- ja tutkimussisällöissä esimerkiksi Eurooppa-keskeisyytenä.
”Tieteellinen tieto rakentuu myös aiemman ja oman tiedon kyseenalaistamiselle. Jos kaikki klassikot ja tutkijat, joihin opettajina viittaamme, ovat valkoisia miehiä, se on vahva viesti opiskelijoille”, Rastas sanoo.
Ulkopuolelle jääminen näkyy työllistymisessä. Sekä Rastas että Yeasmin huomauttavat, että rasistista syrjintää on vaikea todentaa.
Ulkopuolelle jääminen näkyy työllistymisessä.
”Siksi tarvitaan nykyistä enemmän välineitä erilaisten aliedustettujen ryhmien mahdollisuuksien seuraamiseen”, Rastas perustelee.
Helsingin yliopistolla on tästä tietoisena otettu käyttöön inklusiivisuutta tukevia toimintamalleja.
”Meillä on oma harjoitteluohjelma kansainvälisille opiskelijoille. Opiskeluneuvojiksi on rekrytoitu kansainvälisiä opiskelijoita”, asiantuntija Rebekka Nylund Helsingin yliopiston opetuksen strategisista palveluista kertoo.
Tarvitaan kuuntelemista ja tiedostamista
Kaikki haastateltavat ottavat esille sen, että ihmiset eivät aina itsekään ymmärrä toimivansa rasistisesti. Syrjinnästä ilmoittaminen on raskas kokemus niin ilmoittajalle kuin syytetyille. Rastas ja Yeasmin toteavat, että asioiden käsittely on saattanut jäädä puolitiehen.
”Pitäisi kuitenkin olla alusta, jossa voi keskustella ja purkaa asioita ilman pelkoja”, Yeasmin sanoo.
”Ensimmäinen asia rasistisen häirinnän kitkemiseksi on kuunnella ihmisiä, jotka yrittävät puhua rasismin kokemuksistaan. Ei pitäisi vähätellä eikä kieltää silloinkaan, kun joku ei ole niin sanotusti tarkoittanut pahaa”, Rastas korostaa.
Helsingin yliopiston vararehtori Snellman toteaa, että tietoisuuden lisääminen on tärkein keino.
”Tiedostamattomista ennakkoluuloista ei voi koskaan kouluttaa liikaa. Nöyryyttä varmaan tarvitaan kaikille”, hän sanoo.
Yeasmin on samoilla linjoilla.
”Tämä ei ole vain yliopiston asia, vaan meidän kaikkien asia.”
”Ilmiötä ei aina edes tunnisteta. Rakenteellisen rasismin olemassaoloon on havahduttu hiljattain”, Nylund vahvistaa.
”Pitäisi kuitenkin olla alusta, jossa voi keskustella ja purkaa asioita ilman pelkoja.” Nafisa Yeasmin, maahamaahanmuuton sosiologian dosentti, Tampereen yliopisto
Yliopistoissa on laadittu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia. Nylund kertoo, että kaikissa korkeakouluissa on tehty myös saavutettavuussuunnitelma. Rastas muistuttaa, että kyse on myös tulevaisuuden työelämätaitojen vahvistamisesta. Antaako yliopisto valmiuksia rasismin eri muotojen tunnistamiseen tai syrjintäsyytösten käsittelemiseen?
”Tampereella tätä on korjattu sisällyttämällä yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma kaikille yhteiskuntatutkimuksen opiskelijoille pakollisen kurssin materiaaleihin.”
Snellman arvioi, että yliopistossa on tehty ehkä enemmän rasismin vastaisia toimia opiskelijoiden kuin henkilöstön eteen. Yhdeksi käytännön keinoksi Snellman ehdottaa suosituksia kansainvälisten jäsenten määrän lisäämiseksi hallintoelimissä ja työryhmissä.
”Kun olin dekaanina, näin millaista rikkautta moninaisuus tuo yliopistoon”, hän sanoo.
Inklusiivisuus on usein kielikysymys
Helsingin yliopistossa kansainvälisille opiskelijoille tehdään joka toinen vuosi muun muassa työllistymistä, taloutta ja sosiaalisia suhteita koskeva kysely, jossa selvitetään myös, onko opiskelija kokenut syrjintää.
Mukaan ottaminen tai ulkopuolelle jättäminen kytkeytyy usein siihen, millä kielellä operoidaan.
”Kieleen liittyvät asiat nousivat esille vuonna 2020 tehdyn kyselyn avovastauksissa.”
Kansainvälisillä opiskelijoilla saattaa korostua maisteriopintojen valmiiksi saaminen, jolloin kieliopinnot jäävät taustalle.
”Opetussuunnitelmassa tulisi olla väljyyttä, jotta on mahdollisuus opiskella suomea. Monilla työpaikoilla vaaditaan suomea. Opiskelijoille olisi saatava viesti, että riittää, kun osaa edes jonkin verran”, Nylund jatkaa.
Myös Yeasmin tietää kielen osaamisen keskeisyyden yhdenvertaisuutta lisäävänä asiana kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden kokemuksissa.
”Suomen intensiivikurssi on heille tärkeä.”
Hallituksen suunta puhututtaa
”Rasismia uusintaviin ja tuottaviin rakenteisiin yliopistoissa vaikuttavat myös yliopiston ulkopuoliset voimat”, Rastas sanoo.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että työperusteisella oleskeluluvalla Suomessa olevan olisi poistuttava maasta, mikäli hänen työsuhteensa päättyy eikä uutta työsuhdetta ole solmittu kolmessa kuukaudessa.
”Yliopiston kansainvälisissä opiskelijoissa ja henkilöstössä tämä on herättänyt epävarmuutta ja pelkoja. Olemme rauhoitelleet ihmisiä. Mitään päätöstähän ei ole vielä tehty”, Snellman sanoo.
”Rasismia koskevaa tietoa ja osaamista tarvittaisiin kaikkialla, mutta hallituspolitiikka ja suunnitelmat eivät tue tavoitetta, päinvastoin. Tästä esimerkkinä on niin poliitikkojen tukeutuminen ahtaisiin, tutkijoiden jo vuosikymmeniä sitten hylkäämiin rasismin määritelmiin, kuin strategisen tutkimuksen rahoituksen karsiminen sillä perusteella, ettei STN:n esittämässä ohjelmakokonaisuudessa käsitelty joidenkin mielestä riittävästi maahanmuuton negatiivisia piirteitä. Tällainen tutkimukseenkin ulottuva rasismia vähättelevä politiikka on huolestuttavaa. Siihen reagoiminen, tai reagoimatta jättäminen, kertonee myös siitä, miten yliopistot mieltävät tehtävänsä yhteiskunnallisina instituutioina”, Rastas toteaa.
Turvallisen tilan periaatteet
Esimerkiksi Helsingin yliopisto on määritellyt Turvallisen tilan periaatteet, joita se noudattaa toiminnassaan. Turvallisen tilan periaatteisiin on kirjattu, että tapahtumat ovat vapaita kaikenlaisesta syrjinnästä, häirinnästä, kiusaamisesta, naurunalaiseksi tekemisestä sekä uhkaavasta käyttäytymisestä. Tapahtumiin osallistuja sitoutuu kohtamaan muut osallistujat avoimesti, kunnioittamaan heidän erilaisuuttaan sekä antamaan kaikille tilaa määritellä oma kokemuksensa.
- Tapahtumiin on tervetullut jokainen, joka on valmis sitoutumaan seuraaviin periaatteisiin:
- Osoita toisille sekä itsellesi lempeyttä ja hyväksyntää.
- Anna jokaiselle tilaa olla oma itsensä. Kunnioita ihmisten erilaisuutta. Muista, että et tunne kaikkien ominaisuuksia, kokemuksia ja rajoja.
- Vältä tekemästä oletuksia toisista. Anna jokaisen määritellä itse oma kokemuksensa. Kuuntele toista ja yritä ymmärtää.
- Jos loukkaat toista, pyydä anteeksi ja pyri myös antamaan anteeksi toisille, jos he tarkoituksettomasti loukkaavat sinua.