Tieteen vapaus on demokratian kulmakivi. Kun tutkijoiden sananvapautta rajoitetaan, vaarantuu koko yhteiskunnan kyky uudistua, ratkaista ongelmia ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. Tieteen autonomiaa on puolustettava, muistuttaa toiminnanjohtaja Nina Hahtela.
Galileo Galilein havainnot 1600-luvulla osoittivat, että Maa ei ole maailmankaikkeuden keskus. Tämä oli vastoin kirkon ja poliittisen vallan vahvistamaa maailmankuvaa. Galileo joutui inkvisition eteen, mutta hänen työnsä loi perustan modernille luonnontieteelle. Jos politiikka olisi saanut sanella, tutkimus olisi tukahdutettu ja ihmiskunta olisi ehkä jäänyt vaille tätä mullistusta.
Demokratian ytimessä on ajatus siitä, että tiede on vapaata ja että sen tuottaminen perustuu tieteelliseen uteliaisuuteen, menetelmälliseen tarkkuuteen ja kriittiseen keskusteluun, ei poliittisiin valtapyrkimyksiin.
Tieteen autonomia tarkoittaa, että tutkija voi valita tutkimuskysymyksensä ja lähestyä sitä riippumattomasti, myös silloin kun tulokset ovat epämiellyttäviä vallanpitäjille tai yleiselle mielipiteelle. Tarvitsemme laaja-alaista ja ennakkoluulotonta tutkimusta, sillä emme tiedä, millaista tietoa tulevaisuudessa tarvitsemme ongelmien ratkaisemiseksi ja innovaatioiden perustaksi.
Tieteen autonomia tarkoittaa, että tutkija voi valita tutkimuskysymyksensä ja lähestyä sitä riippumattomasti, myös silloin kun tulokset ovat epämiellyttäviä vallanpitäjille tai yleiselle mielipiteelle.
Ilmastonmuutos, väestön terveyserot, teknologiset murrokset ja turvallisuusympäristön muutokset eivät kysy lupaa politiikoilta. Ne ovat todellisuutta, johon tarvitsemme tieteen tarjoamaa parasta mahdollista ymmärrystä.
Tutkimusrahoitus on äärimmäisen kilpailtua. Rahoituksen hakeminen on tutkijalle varsin työlästä ja vie aikaa itse tutkimukselta. Se on myös uuvuttavaa, sillä ponnisteluista huolimatta rahoituksen saaminen ei ole varmaa. Tiede tarvitsee pitkäjänteisyyttä, riippumattomuutta ja asiantuntemusta. Vain tieteellinen arviointi takaa laadun varmistamisen.
Kansainvälinen kehitys tarjoaa karuja esimerkkejä poliittisten agendojen sotkemisesta tieteeseen. Yhdysvalloissa poliittiset päätökset ovat jo kaventaneet esimerkiksi ilmastotutkimuksen rahoitusta ja opetusta. Joissakin osavaltioissa on säädetty lakeja, jotka rajoittavat tutkijoiden ja opettajien sananvapautta. Euroopassa Unkarin kehitys osoittaa, mihin tämä voi johtaa: tutkimuslaitoksia on suljettu tai siirretty ulkomaille, ja maan tiedepohja on rapautunut. Tämä heikentää pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunnan uudistumiskykyä.
Pohjois-Karjala -projekti 1970-luvulla osoitti, mitä tutkimukseen nojaava rohkeus voi saada aikaan.
Meillä Suomessa maalittaminen ja tutkijoiden painostus ovat lisääntyneet. Samalla poliittiset keskustelut tieteen ohjauksesta ovat voimistuneet. Akateemisen vapauden tilaa mittaava Academic Freedom Index 25 kertoo, että Suomen sijoitus on romahtanut parissa vuodessa sijalta 9 sijalle 47. Rahasta on tiukkaa, mutta tutkimusrahoituksen ohjaaminen lyhyen aikavälin poliittisten intressien mukaan ei ole ratkaisu, vaan iso riski. Se kaventaa tutkimuskenttää ja jättää huomiotta ilmiöt, jotka eivät sovi kulloiseenkin poliittiseen agendaan.
Jos tieteen vapaus alistettaisiin poliittiselle ohjaukselle, vaarantuisi kansalaisten oikeus saada luotettavaa tietoa ja mahdollisuus tehdä tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä. Suomessa Pohjois-Karjala -projekti 1970-luvulla osoitti, mitä tutkimukseen nojaava rohkeus voi saada aikaan. Ajatus koko väestön ruokailu- ja elintapojen muuttamisesta oli aikanaan radikaali ja vastoin vahvoja taloudellisia ja poliittisia intressejä. Silti tutkimustieto voitti: kolesteroli- ja sydänkuolleisuusluvut romahtivat ja suomalaiset saivat kymmeniä lisäelinvuosia. Jos politiikka olisi saanut sanella, tämä ihmiskunnan mittakaavassa mullistava kansanterveystyö olisi jäänyt toteutumatta.
Poliitikkojen tehtävä ei ole ohjailla, mitä saa tutkia. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että tiede saa riittävät ja vakaat resurssit ja että se pysyy vapaana painostuksesta. Vain näin voimme turvata tieteen kyvyn vastata niihin kysymyksiin, jotka määrittävät yhteiskuntamme tulevaisuutta. Kyseessä on demokratian kestävyystesti.
Nina Hahtela
TtT, Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja