”Kuka on antanut teille valtuuden nyt tässä tilanteessa vaatia palkankorotuksia?”. Jäsenen kummasteleva viesti kilahti sähköpostiini talvella. Näissä hommissa usein käy niin, että asiat, jotka itselle ovat itsestäänselvyyksiä, eivät muille ole.
Piti taas kirkastaa omassakin mielessä, miksi neuvottelemme palkankorotuksista samaan aikaan, kun yhdessä yliopistossa taloudellisten syiden takia käynnissä olevat muutosneuvottelut olivat loppusuoralla ja maailman tilanne nostanut kaikkia hintoja.
Tieteentekijöiden brändiä on uudistettu lähivuosina, puhumme kaikkien tieteentekijöiden liitosta ja haluamme luoda tieteentekijäyhteisön. Pohjimmiltamme olemme kuitenkin jäsentemme edunvalvontajärjestö, pidämme tieteentekijöiden puolta työhön liittyvissä kysymyksissä. Tällaisten ammattiliittojen perustamisen yksi päätarkoitus on ollut huolehtia jäsentensä palkkakehityksestä ja ostovoiman säilymisestä.
Palkankorotuksista on neuvoteltu aikojen saatossa eri tavoin, keskitetysti ja tällä hetkellä ei-ihan-niin-keskitetysti (tästäkin on toki monia näkemyksiä) ja paikallisesti. Tänä talvena käynnissä olleella ns. liittokierroksella sovittiin viime vuonna tehtyjen työehtosopimusten toisen vuoden palkankorotuksista. Työehtosopimukset solmitaan työntekijäliiton ja työnantajaliiton välillä ja niissä sovitaan alan palkkatasosta, työajoista ja muista keskeisistä työehdoista. Muutaman vuoden välein uudistettavilla työehtosopimuksilla voidaan joustavasti ottaa huomioon muun muassa alalla tapahtuneet muutokset, lakien muutokset sekä yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne, kuten aiemmassa blogikirjoituksessamme kuvataan.
”Pohjimmiltamme olemme jäsentemme edunvalvontajärjestö, pidämme tieteentekijöiden puolta työhön liittyvissä kysymyksissä ja palkkakehityksestä.”
Tänä vuonna neuvotteluita leimasivat nousseet elinkustannukset. Teimmekin useita nostoja somessa siitä, miten jäsentemme reaaliansiot ovat laskeneet inflaation laukatessa. Jos jokaisen työntekijän pitäisi pystyä neuvottelemaan itselleen ostovoimaa tukevat palkankorotukset, lienee selvää, että valtaosalla palkat jäisivät nykyistä heikommiksi ja palkkakehitys hitaaksi. Yksittäisellä työntekijällä ei ole yhtä hyvää neuvotteluasemaa kuin työntekijöillä on yhdessä liittoon järjestäytyneinä.
Tieteentekijöiden jäsenten puolesta palkoista neuvottelevat Akavan neuvottelujärjestöt JUKO (julkisrahoitteiset sektorit) ja YTN (yksityinen sektori ja järjestöala). Maaliskuussa on saatu jo kymmenistä eri palkkaneuvotteluista ratkaisuja, esimerkiksi teknologiateollisuudesta, yrityskohtaisista sopimuksista, kirkon sektorilta, valtiolta, Työterveyslaitokselta ja nyt viimeiseksi yliopistoista. Kaikissa näissä työpaikoissa työskentelee jäseniämme. Tieteentekijät on seurannut neuvotteluiden etenemistä ja tukenut neuvottelijoita tietopohjalla jäsenistön tarpeista eri sektoreilla aktiivisesti. Lisäksi olemme tukeneet lakkovalmiuden nostoa, joka on tärkeää neuvotteluiden tueksi.
Yliopistolaisten palkat nousevat ansaitusti jo seuraavan 11 kuukauden aikana 5,5 prosenttia ja paikallisesti sovittavalla erällä vielä 0,5 prosenttia 2024. Tämä ei tietenkään yllä lähellekään inflaation tasoa, joka oli tammikuussa 8,4 prosenttia. Lisäksi saimme poikkeuksellisen kertaerän palkkoihin, joka maksetaan niin, että erä tuntuu myös kaikista pienipalkkaisimpien kukkarossa jo tänä keväänä.
Tieteentekijöiden edunvalvontakannoista päättää liiton hallitus, jossa ovat jäsenyhdistystemme liittokokouksessa päättämät edustajat. He linjaavat niistä tavoitteista, joita liiton toimihenkilöt ajavat työkseen yhdessä paikallisten aktiivien ja luottamushenkilöiden kanssa. Teemme Akava-yhteisössä tiivistä yhteistyötä eri ammattiliittojen kanssa, ja uskomme siihen, että joukkovoimalla saamme pidettyä parhaiten jäsentemme puolta maailman ympärillä kuohuessa. Jäsenillemme tärkeintä on pitkäjänteinen ja vakaa näkymä työelämässä, saadut palkankorotukset turvaavat ansiokehityksen nyt kahdeksi vuodeksi eteenpäin.
Johanna Moisio
HT, toiminnanjohtaja, entinen luottamusmies ja ammattiliittoaktiivi jo vuodesta 2005