Yliopistot eivät ole yrityksiä ja siksi yritysmaailman oppeja usein karsastetaan akateemisissa työyhteisöissä. Hyviä oivalluksia akateemisten työkulttuurien kehittämiseen voi kuitenkin löytyä joskus yllättävistäkin suunnista – vaikkapa Netflixiltä!
Osallistuin jokunen vuosi sitten webinaariin, jossa aiheena oli tietokirjojen kirjoittaminen ja julkaiseminen. Pitkän akateemisen uran tehnyt ja useita tietokirjoja julkaissut henkilö kertoi webinaarissa omista kokemuksistaan. Hän kuvasi, kuinka kirjoittaa säännöllisesti ja suunnitelmallisesti omaan alaansa liittyviä tietokirjoja työaikansa ulkopuolella. Webinaarin aiheen ennakkoon herättämä kiinnostus ja innostus vaihtui ajatuksissani äkkiä epätoivoon. Pitääkö minun olla valmis tekemään tieteellistä työtä vapaa-ajallani koko urani ajan?
Nuorempana tutkijana olin uskotellut itselleni, että harmaan työn tekeminen on väliaikainen välttämättömyys, koska kilpailu on kovaa ja määräaikaisessa positiossa meriittejä pitää kerryttää jatkoa silmällä pitäen. Tätä olin toistellut kotonakin vuodesta toiseen – sitten helpottaa, kun väitöskirja on valmis; sitten helpottaa, kun tämä projekti valmistuu; nyt ainakin helpottaa, kun tämän rahoituksen sain.
Havahtuminen siihen, että akateemisessa yhteisössä asemansa jo vakiinnuttanut henkilö kuvasi harmaan työn tekemistä niin räikeän arkisesti, ei maalannut kovin valoisaa tulevaisuuden kuvaa. Helpottaako akateemisen työn ja muun elämän yhteensovittaminen koskaan?
Kun työ- ja vapaa-ajan erottaminen jää työntekijälle
Webinaarin tuottama ahdistus palasi mieleeni, kun luin Netflixin toimintakulttuurista ja johtamiskäytännöistä kertovaa kirjaa ”No rules rules. Netflix and the culture of reinvention” (Hastings & Meyer, 2020). Yleistajuisessa kirjassa yhtiön perustaja, toimitusjohtaja Reed Hastings ja johtamiskäytäntöjen professori Erin Meyer kertovat muun muassa Netflixin työaika- ja lomakäytännöistä, jotka yritysmaailman kontekstissa ovat poikkeukselliset. Netflixin työntekijöillä ei ole tiettyä määrää lomapäiviä, vaan jokaisen työaika ja lomien pitäminen on vapaata – kunhan sopii pitemmistä lomista lähikollegoiden kanssa riittävän ajoissa, jotta yhteiset deadlinet tulevat huomioitua.
Netflixin työkulttuuriin kuuluu puhua paljon lomista
Tämähän kuulostaa varsin samanlaiselta meiningiltä kuin yliopistojen kokonaistyöajassa! Tunnistamani samankaltaisuuden vuoksi oletinkin ensilukemalta, että ei varmaan toimi kovin hyvin tuollakaan. Itsehän olin jo oppinut, että kokonaistyöaika yhdistettynä yliopiston työkulttuuriin on yhtä kuin hallitsematon määrä harmaata työtä aina ja ikuisesti.
Netflix eroaa yliopistomaailmasta kuitenkin yhdessä olennaisessa asiassa. Organisaation toimintakulttuurissa on julkilausuttuna tavoitteena se, että erityisesti esihenkilöt ja johtajat puhuvat korostetun paljon omista lomistaan. Ja siis oikeasti lomistaan, joilla ei tehdä töitä! Kirjassa huonona esimerkkinä nostetaan esiin johtaja, joka omalla toiminnallaan näytti esimerkkiä ainaisesta työnteosta ja näin aiheutti sen, etteivät omat alaisetkaan uskaltaneet paljon lomia viettää. Tämä johtaja oli olettanut, että omassa tiimissä kaikki vain suhtautuvat työn tekemiseen niin intohimoisesti, että haluavat tehdä töitä paljon. Lopputulema oli, että työuupumus alkoi kaataa tiimiläisiä.
Opettajat ja tutkijat tekevät korvauksetonta työtä keskimäärin noin 400 tuntia vuodessa.
Yletön työn tekeminen on valitettavan tavallista tieteentekijöiden keskuudessa. Tieteentekijöiden viimeisimmässä jäsenkyselyssä yli puolet yliopistolla työskentelevistä vastaajista kertoi tekevänsä työehtosopimuksessa sovittuja työaikoja enemmän töitä ilman lisäkorvausta. Harmaan työn tunteja kertyi kyselyn mukaan opettajille ja tutkijoille keskimäärin noin 400 tuntia vuodessa. (Puhakka 2020, 87−88.) Syitä tälle on tietysti monia. Määräaikaisten työsuhteiden yletön käyttö yliopistoissa on varmasti yksi näistä syistä (ks. Puhakka 2020, 99), mutta jääköön sen käsittely toisiin blogi-kirjoituksiin.
Millaista esimerkkiä näyttävät esihenkilöt ja kollegat?
Netflixin kuvattuun työkulttuuriin peilaten on kiinnostavaa pohtia, mikä merkitys yliopistojen työkulttuurilla on harmaan työn tekemiseen. Millaista esimerkkiä näyttävät esihenkilöt? Millaisia peilejä tarjoavat kollegat? Millaista työntekoa pidetään normaalina ja tavoiteltavana?
Kokonaistyöajan yksi hienoimmista piirteistä on se, että työtä voi tehdä joustavasti silloin, kun itselle sopii. Työskentelyä iltaisin ja viikonloppuisin ei siis lähtökohtaisesti pitäisi nähdä merkkinä ylettömästä työskentelystä, kunhan työn ja vapaa-ajan suhde on tasapainossa. Akateemisessa maailmassa tämä tasapaino on kuitenkin valitettavan usein kateissa, ja hämmentävän usein epätasapainoa myös normalisoidaan – pahimmillaan jopa ihannoidaan. Näin ylläpidetään kollektiivisesti epätervettä työkulttuuria.
Yhteisössä, jossa työ on monen intohimo, tulisi kuitenkin pitää erityisen tarkkaa huolta siitä, ettei työ nielaise koko elämää. Näin ollen yliopistoissa tarvittaisiinkin avointa puhetta työn ja muun elämän yhteensovittamisesta ja malleja siitä, että ihmiset aidosti viettävät myös vapaa-aikaa ja rajaavat työntekoaan. Tästä vastuu on yhteisesti koko tieteentekijöiden yhteisöllä. Netflixiltä voimme kuitenkin mielestäni oppia, että ennen kaikkea konkreettinen vastuu hyvän esimerkin näyttämisestä ja terveen työkulttuurin luomisesta on erilaisissa johtajan rooleissa olevilla henkilöillä (yliopistoilla tähän porukkaan kuuluvat myös väitöskirjojen ohjaajat). Työkulttuuri ei muutu terveellisemmäksi itsekseen.
Sanni Tiitinen
Kirjoittaja on Tieteentekijöiden varapuheenjohtaja, joka työskenteli yliopistosektorilla useita vuosia viime syksyyn asti, jolloin hän aloitti työt vanhempana tutkijana Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Vapaa-ajallaan – jota tällä hetkellä on mukavasti – hän muun muassa lenkkeilee koiriensa kanssa, joogaa ja harrastaa luovaa kirjoittamista.
Kirjallisuus:
Antero Puhakka (2020) Niin pitkä on matka… Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2019. Tieteentekijöiden liitto.
Reed Hastings & Erin Meyer (2020) No rules rules. Netflix and the culture of reinvention. Penguin Press.
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto