Yliopistojen toimintakulttuurin kehittämisessä on tärkeää ottaa henkilöstöedustajat mukaan niin valmistelemaan kuin tekemään päätöksiä.
Tieteentekijät on herätellyt meitä miettimään, mikä meille on työehtosopimuksissa tärkeää. Itselleni luottamusmiehenä vastaus oli helppo löytää: työehtosopimus on yliopistotyönantajan ja työntekijöiden yhteinen sopimus työskentelyolosuhteitamme raamittavista säännöistä, oikeuksista ja velvollisuuksista.
Työehtosopimuksen kollektiivisuus turvaa lisäksi sen, että nämä säännöt ovat yliopistosta riippumatta meille samat. Työehtosopimus ja sen noudattaminen on tärkeä osa oikeudenmukaisen, ennustettavan ja tasa-arvoisen johtamiskulttuurin kivijalkaa.
Luottamusmies kutsutaan paikalle usein vasta silloin kun liekit ovat jo täydessä roihussa
Yliopistot ovat suuria työyhteisöjä ja luottamusmiehet paitsi työehtosopimuksen noudattamisen vartijoita myös työilmapiirin mitta-antureita. Edustettaviemme kohtaamat ongelmat tulevat kuitenkin tietoomme yleisimmin ”pyytämättä ja yllättäen” ja valitettavan usein vaiheessa, jossa ne yksilön näkökulmasta ovat voineet kasvaa jo lähes vuoren korkuisiksi.
Luottamusmiehen toiminta on kokemukseni mukaan paljolti palokuntalaisen hommaa, meidät kutsutaan paikalle, kun liekit ovat jo päässeet täyteen roihuun.
Mitä paremmin luottamusmies on tehtäväänsä varustautunut, sitä nopeammin ja tehokkaammin palo sammuu ja jälkisammutustyön tarvekin saattaa jäädä vähäiseksi. Mutta tässä piileekin jo merkittävä käytännön haaste. Monet luottamusmiehet hoitavat luottamustoimeaan oman työnsä ohella, toki luottamustehtävänsä työsuunnitelmassaan huomioiden. Käytettävissä oleva aika on kuitenkin resurssina niukka eikä riittävän ajankäytön allokointi luottamusmiestehtäviin ole helppoa.
Monipuolinen tietopohja tarpeen ongelmien ratkomisessa
Luottamusmiehenä toimiminen edellyttää jatkuvaa kouluttautumista, perehtymistä säädöksiin, lakeihin, työehtosopimuksiin, neuvottelutaidon ja -kokemuksen hankkimista, yhteistyöverkostojen rakentamista ja ylipäätään kykyä analysoida monimutkaisilta vaikuttavia tilanteita. Tämä edellyttää luottamusmieheltä rutkasti motivaatiota ja ennen kaikkea halua auttaa heikommassa asemassa olevia.
Työkalujakin tiedonhankintaan on. Voimassa olevassa työehtosopimuksessamme edellytetään luottamusmiehille annettavaksi työntekijän palkkaan tai työsuhteen säädösten soveltamiseen liittyvien epäselvyyksien tai erimielisyyksien selvittämiseksi tapaukseen vaikuttavat tiedot ja asiakirjat (TES, luku 10, 12 §).
Lisäksi luottamusmiehellä on vähintään kaksi kertaa vuodessa oikeus saada oman toimipiirinsä tai työpaikkansa uusista määräaikaisista palvelussuhteista seuraavat tiedot: henkilön nimi, tehtävä, organisaation yksikkö, palvelussuhteen alkamisaika, työnantajan tiedossa oleva palvelussuhteen kestoaika sekä määräaikaisuuden peruste.
Pääluottamusmiehellä tai näitä vastaavilla luottamusmiehillä puolestaan on oikeus vähintään kerran vuodessa saada tietoja oman toimipiirinsä tai työpaikkansa henkilöstön lukumäärästä ja sen muutoksista sekä määrä- ja osa-aikaisten ja työnantajan työssä olevien ulkopuolisten henkilöiden lukumääristä ja niiden mahdollisista muutoksista.
Kannattaa myös muistaa, että uudistettu Yhteistoimintalaki (1333/2021) toteaa lain tarkoituksena olevan edistää työpaikoilla toimintakulttuuria, jossa työnantaja ja henkilöstö toimivat yhteistoiminnan hengessä toistensa oikeuksia ja velvollisuuksia kunnioittaen ja toistensa edut samalla huomioon ottaen.
Luottamusmies on myös esimiestyön sparraaja
Työnantajan tulee siis käydä säännönmukaista vuoropuhelua henkilöstön edustajan (luottamusmiehen) kanssa yhteisön toiminnan sekä työyhteisön kehittämiseksi. Vuoropuhelulla yhteistoimintalaissa tarkoitetaan asioiden käsittelyä, jolla edistetään riittävää ja oikea-aikaista tiedonkulkua työnantajan ja henkilöstön välillä sekä henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia asioissa, jotka koskevat heidän työtään, työolojaan tai asemaansa (Yhteistoimintalaki luku 2, 6 §).
Yliopistotyönantajalla ja työntekijöillä on selkeä yhteinen tavoite tuloksellisen ja hyvinvoivan toimintakulttuurin edistämisessä. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää rohkaisevaa, avoimeen tiedonvaihtoon, keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen perustuvaa johtamista.
Luottamusmiehillä tuntuisi olevan mitä parhaimmat edellytykset toimia yliopisto-organisaation kaikilla tasoilla näissä tavoitteissa esimiestyön sparraajina. Tämä resurssi jää kuitenkin useimmiten hyödyntämättä tai vähintäänkin vajaakäytölle.
Yhteistyön käytännöissä on parantamisen varaa
Toimivat yhteistyön käytännöt odottavat vielä osin löytämistään. Tieteentekijöiden yliopistovierailut ovat avanneet keskusteluyhteyksiä yliopistojohdon kanssa ja pöydän ylittäviä yhteisiä säveliä on löytynyt yhä enemmän. Silti on kysyttävä, kuinka hyvin esimerkiksi ihmisten johtaminen tai edes yhteistoimintalain henki toteutuu, jos joudutaan käymään kädenvääntöä siitä, mikä on riittävää ja oikea-aikaista tiedonkulkua ja mikä vuoropuhelu edistää henkilöstön omaan työhön, työoloihin tai asemaan liittyviä vaikutusmahdollisuuksia?
Huolehditaan siis siitä, että opetus- ja tutkimus- ja asiantuntijahenkilöstön luottamusmiehet ovat mukana päätöksiä valmistelevissa sekä päätöksiä tekevissä ryhmissä ja komiteoissa laitostason johtoryhmistä aina yliopiston hallitukseen ja päättäviin elimiin saakka. Tämähän auttaisi yliopistoja askeleen eteenpäin tavoitteessa olla maailman parhaita työpaikkoja.
Stina Giesecke
Aalto-yliopiston tieteentekijöiden luottamusmies
