Orpon hallituksen esitys työsopimuslain muuttamiseksi ei tuo kaivattua turvaa – päinvastoin se uhkaa normalisoida epävarmuuden ja lisätä syrjintäriskejä akateemisessa työelämässä sekä heikentää suomalaisen tieteen vetovoimaa kansainvälisten osaajien silmissä. Työelämä tarvitsee ennakoitavuutta ja luottamusta. Määräaikaisuuksien laillistaminen ilman perustetta nakertaa näitä molempia.
Hallituksen esitys työsopimuslain muuttamiseksi on nostanut laajaa huolta työelämän turvasta ja reiluudesta. Erityistä huolta aiheuttaa esitys, joka sallisi ilman perustetta tehtävät määräaikaiset työsopimukset ensimmäisen työsuhteen nimissä. Tämä on paitsi poikkeuksellista, myös vaarallista kehitystä, erityisesti akateemisessa maailmassa, jossa määräaikaisuuksista on jo tullut monelle tutkijalle elämän mittainen normi.
Suomen yliopistot ovat jo nyt poikkeus muihin aloihin verrattuna: yli 60 % tutkijoista työskentelee määräaikaisissa työsuhteissa. Lakimuutos ei tuo korjausta tähän, vaan päinvastoin sementoi epävarmuuden rakenteen. Ilman perustetta solmitut määräaikaisuudet avaavat oven työsuhteiden ketjuttamiselle ja työntekijöiden syrjinnälle erityisesti nuorten tutkijoiden, perheellistyvien naisten ja kansainvälisten osaajien kohdalla.
Varmuus työsuhteesta on työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen peruspilari. Tieteentekijöiden jäsenkyselyn mukaan työsuhteen määräaikaisuus on yksi yleisimmistä työstressin lähteistä. Kun tähän yhdistyy jatkuva rahoituksen hakeminen ja epävarmuus tulevaisuudesta, ei ole ihme, että moni uupuu ennen kuin ehtii vakiinnuttaa asemansa akateemisessa maailmassa. Lakiesitys ei tunnista tätä todellisuutta.
Esityksen tasa-arvovaikutukset ovat myös vakava huolenaihe. Määräaikaisuuksiin liittyvä raskaus- ja perhevapaasyrjintä on jo nyt yleisin syy määräaikaisen sopimuksen uusimatta jättämiseen. Mikäli määräaikaisuuksia lisätään ilman perustetta, kasvaa tämä syrjinnän riski entisestään erityisesti naisvaltaisilla aloilla ja uransa alkuvaiheessa olevien työntekijöiden keskuudessa.
Yliopistojen kansainvälistymisen näkökulmasta esitys on lyhytnäköinen. Monen ulkomaalaisen tutkijan oleskelulupa on sidottu työsopimuksen kestoon. Ketjutetut määräaikaisuudet tarkoittavat jatkuvaa epävarmuutta paitsi työn, myös oleskelun ja perheen arjen suhteen. Onko tämä todella se signaali, jonka haluamme lähettää maailman huippututkijoille?
Esityksessä puhutaan rekrytointikynnyksen madaltamisesta. Mutta kenelle ja millä hinnalla? On epäeettistä sälyttää yritystoiminnan riskejä yksittäisten työntekijöiden harteille. Oikeus turvaan ja vakauteen ei saisi olla riippuvainen siitä, kuinka suuri työnantaja on tai missä vaiheessa yritystoiminta on. Akateemisessa maailmassa ei ole kyse ”yrityksen kokeilusta”, vaan pitkäjänteisestä, yhteiskunnan hyväksi tehtävästä tieteellisestä työstä.
Työelämä tarvitsee ennakoitavuutta ja luottamusta. Määräaikaisuuksien laillistaminen ilman perustetta nakertaa näitä molempia. Sen sijaan, että laajennamme oikeutta käyttää määräaikaisia työsopimuksia, meidän pitäisi tehdä kaikkemme niiden vähentämiseksi etenkin julkisella sektorilla ja erityisesti siellä, missä työn luonne on pysyvä, kuten tutkimuksessa ja opetuksessa.
Nykyinen lainsäädäntö turvaa jo riittävästi jouston silloin, kun sille on aito tarve. Uudistuksia ei pidä tehdä ideologisin syin, vaan aidosti arvioiden, millaisia vaikutuksia niillä on ihmisten elämään, hyvinvointiin ja yhteiskunnan tulevaisuuteen.
Nina Hahtela
Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja
Lue myös Tieteentekijöiden lausunto työsopimuslain muuttamisesta.