Tieteentekijöiden liittokokouksen julkilausuma 22.5.2026
Korkeakoulujen rahoitusmalleja on kehitettävä tukemaan korkeakoulujen ydintehtäviä
Korkeakouluilla on keskeinen merkitys suomalaisen yhteiskunnan sivistykselliselle, tieteelliselle ja taloudelliselle kehitykselle. Laadukas koulutus, tutkimuksen vapaus ja korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus edellyttävät rahoitusta, joka tukee pitkäjänteistä toimintaa, strategista kehittämistä ja henkilöstön hyvinvointia. Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa nykyisellä rahoitusjärjestelmällä, joka ohjaa toimintaa ensisijaisesti lyhyen aikavälin tulosindikaattorien kautta.
Opetus- ja kulttuuriministeriön määrittelemät yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusmallit muodostuvat pääosin tuloksiin perustuvasta, indikaattoripohjaisesta rahoituksesta, jota täydentää strategiarahoitus. Kansainvälisessä vertailussa Suomen mallit kuuluvat maailman tuloksellisuusorientoituneimpien kärkeen.
Rahoitus on merkittävin korkeakoulujen ohjausväline, ja sen vaikutus on selvästi laajempi kuin informaatio-ohjauksen tai auditointien. Käytännössä indikaattoripohjainen rahoitus ohjaa korkeakoulujen sisäistä päätöksentekoa, kun suoriteperusteinen logiikka toistuu myös korkeakoulujen sisäisessä rahanjaossa.
Korkeakoulut toimivat ristiriitaisten ohjaussignaalien alla: ministeriö peräänkuuluttaa yhteistyötä ja erikoistumista, kun taas rahoitusohjaus painottaa kilpailua. Myös OECD:n tutkimusryhmät ovat suomalaisia sidosryhmiä haastateltuaan ilmaisseet huolensa korkeakoulujen rahoituksen liiallisesta tulosperusteisuudesta. Tähän ei olla Suomessa reagoitu.
Eri tutkimukset osoittavat, että indikaattoripohjainen ohjaus tuottaa myös ei-toivottuja vaikutuksia. Esimerkiksi julkaisumäärien kasvu ei välttämättä tarkoita laadun paranemista. Lisäksi yliopistojen rahoitusmalliin sisältyvä Julkaisufoorumi-luokitus ohjaa tutkijoita julkaisemaan korkean jufo-luokituksen kansainvälisissä julkaisuissa, samalla kun pienemmät tutkimusalat ja suomenkielinen tiedejulkaiseminen jäävät marginaaliin.
Ammattikorkeakoulujen kohdalla rahoitusmalli taas antaa ulkoiselle T&K-rahoitukselle huomattavan suuren painoarvon suhteessa niiden laajaan lakisääteiseen TKI-tehtävään, mikä voi johtaa rahoitusvolyymin korostamiseen toiminnan tulosten, laadun sekä alueellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kustannuksella.
Perusrahoituksen osuutta rahoitusmalleissa vahvistettava
Korkeakoulujen on haastavaa kehittää toimintaansa autonomisesti tilanteessa, jossa valtaosa rahoituksesta määräytyy mitattavien suoritteiden perusteella. Tieteentekijät on toistuvasti peräänkuuluttanut perusrahoituksen osuuden vahvistamista korkeakoulujen rahoitusmalleissa. Se vahvistaisi korkeakoulujen autonomiaa ja mahdollisuuksia profiloitua omille vahvuusalueilleen.
Tieteentekijöiden korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2040 perusrahoitus nähdään keskeisenä mahdollistajana laadukkaalle koulutukselle ja tutkimukselle. On poliittinen arvovalinta, turvataanko korkeakouluille julkisin varoin riittävät resurssit vai ohjataanko toimintaa yhä voimakkaammin kilpailullisen tulosrahoituksen kautta.
Valtioneuvosto vahvistaa rahoitusmallien periaatteet aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Sen lisäksi korkeakoulujen julkisen rahoituksen määrä vaihtelee kunkin hallituskauden painopisteiden ja vuosittaisen valtion talousarvion mukaan. Jatkuva epävarmuus rahoituksen suunnasta heikentää korkeakoulujen mahdollisuuksia suunnitella toimintaa pitkällä aikavälillä.
Tieteentekijät katsoo, että korkeakoulujen rahoituksesta tarvitaan parlamentaarinen, yli vaalikausien ulottuva sopimus. Tämä lisäisi merkittävästi korkeakoulujen mahdollisuutta ennakoida rahoituksen määrää sekä parantaisi vakautta ja työrauhaa.
Nähdäksemme korkeakoulujen rahoitusjärjestelmää tulee kehittää seuraavien periaatteiden pohjalta:
- Rahoitusmallien muuttamisen aikajännettä on pidennettävä ulottumaan vaalikausien yli, jotta korkeakouluille voidaan taata työrauha ja keskittyminen ydintehtäviin.
- Rahoitusindikaattoreiden määrää tulee vähentää ja perusrahoituksen osuutta vahvistaa sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa.
- Rahoitusmallien tulee edistää korkeakoulujen mahdollisuutta keskittyä omiin ydintehtäviinsä ja vahvuusalueisiinsa. Mallien tulee vähentää korkeakoulujen keskinäistä kilpailua ja vahvistaa niiden välisen yhteistyön mielekkyyttä.
Korkeakoulujen tehtävät ovat yhteiskunnallisesti niin merkittäviä, ettei niiden ohjausta tule perustaa ensisijaisesti kilpailuun ja nollasummapeliin. Laatu, uudistumiskyky ja vaikuttavuus syntyvät vakaista toimintaedellytyksistä, luottamuksesta ja aidosta autonomiasta.