Opetus- ja koulutuspolitiikka koskettavat kaikkia suomalaisia. Julkisesti rahoitettu korkeakoulujärjestelmä on Suomen menestymisen perusta. Toimittaja Laura Nordin avasi kokemuksiaan korkeakouluopetuksen laadusta 18.8. Helsingin Sanomien kolumnissaan ”Suomen kehnot korkeakouluopinnot eivät ole maksun arvoisia”.
Keskustelu korkeakoulutuksen laadusta on tervetullutta ja varsin ajankohtaista etenkin nyt, kun Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on, että 60 prosentilla nuorista aikuisista olisi korkeakoulututkinto vuonna 2040. Samalla yliopistoille on tarjolla vain niukkuutta.
Nordin vähätteli yliopistojen heikkojen resurssien ja esimerkiksi yliopisto-opettajien pedagogisen koulutuksen merkitystä koulutuksen laadulle. Nämä ovat kuitenkin aivan keskeisiä asioita siinä.
Aloituspaikkojen määrää on kasvatettu ja halutaan kasvattaa edelleen, mutta resurssit eivät ole seuranneet kasvua. Päinvastoin, toisin kuin OECD maissa keskimäärin, Suomessa korkeakoulutuksen reaalinen rahoitus on pienentynyt 2010- ja 2020-luvuilla . Verrattuna Ruotsiin, Norjaan tai Tanskaan, korkeakoulujen rahoitus suhteessa opiskelijamääriin on jopa kolmanneksen pienempi. Myös opettaja-opiskelija suhdeluku on muun muassa näitä maita heikompi.
Lisäksi yhä suurempi osa rahoituksesta on vakaan perusrahoituksen sijaan kilpailtua ja korvamerkittyä, vaikka yliopistoyhteisö on nostanut perusrahoituksen kasvattamisen ensiarvoisen tärkeäksi kehityskohteeksi.
Myös yliopistojen henkilöstöpolitiikka vaikuttaa: opetus- ja tutkimushenkilökunnasta noin 60% tekee edelleen työtään määräaikaisissa työsuhteissa.
Pätkätyösuhteissa on vaikea kehittää osaamistaan tai opetustaan etenkin, kun opetusansiot ja -taidot ovat uralla etenemisen kannalta toissijaisia. Opetukseen panostaminen tutkimuksen kustannuksella voi jopa olla haitallista urakehityksen kannalta, koska tutkimusansiot painavat rektyrointitilanteissa enemmän. Yliopistopedagogista koulutusta ei välttämättä ole tarjolla kaikille ja 25 opintopisteen opintojenkin suorittaminen on sekin pois tutkimusajasta, jota kuten sanottua pitäisi priorisoida jos akateeminen ura kiinnostaa.
Pätkätyösuhteissa osaamisen ja opetuksen kehittämien on vaikeaa etenkin, kun opetusansiot ja -taidot ovat uralla etenemisen kannalta toissijaisia.
Tilanne on huolestuttava ja ahdistava korkeakouluissa työskentelevien näkökulmasta. Tieteentekijät haluavat panostaa koulutukseen ja sen myötä tulevan osaamisen laatuun ja sisältöön.
Laadukas koulutus edellyttää vahvaa perusrahoitusta ja laatua tukevaa henkilöstöpolitiikkaa. Sen pitäisi näkyä myös opetustyön arvostuksena niin, että on mahdollista tehdä uraa yliopistossa myös panostamalla opetuksensa laatuun.
On poliittinen arvovalinta taata julkisella rahoituksella riittävät resurssit koulutukselle. Tarvitsemme rahoituksesta parlamentaarisen sovun ja yli vaalikausien ulottuvan suunnitelman. Korkeakoulujen perusrahoituksen vahvistaminen edellyttää sekä julkisen rahoituksen lisäystä että rahoitusmallien ei-tulosperusteisuuden vahvistamista.
Tommi Kokkonen 
FT, yliopisto-opettaja, Tieteentekijöiden varapuheenjohtaja
Tommi on työskennellyt kolmessa yliopistossa Suomessa noin 15 vuotta, ja hänen tutkimusalansa on luonnontieteiden opetus ja oppiminen. Vapaa-ajalla hänet tapaa lenkkipolulla tai treenikämpällä kitaran varressa.
Kuvat Usva Torkki