Pysyvän oleskeluluvan kannalta on oleellista, että sitä voi nyt hakea erilaisissa tilanteissa ja erilaisin ehdoin.
Oleskeluluvat ylipäänsä koskevat vain EU ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuvia maahanmuuttajia. EU-kansalaiset eivät tarvitse Suomessa oleskelulupaa. Toisaalta ehtojen täyttyessä sekä EU-kansalaiset että EU/ETA-alueen ulkopuolelta saapuneet voivat hakea Suomen kansalaisuutta.
Uuden lainsäädännön mukaisesti pysyvän oleskeluluvan niin kutsuttu perusehto on kuuden vuoden asumisaika jatkuvalla (A) oleskeluluvalla mukaan lukien kahden vuoden työhistoria Suomessa sekä vähintään tyydyttävä kielitaito suomen tai ruotsin kielessä. Tämä työhistoriavaatimus sisältää ehdon, että oleskelulupaa hakiessa työhistoriaa tulee olla kertynyt kaksi vuotta ja sinä aikana on saanut turvautua yhteensä enintään kolmen kuukauden ajan työttömyys- tai toimeentulotukeen. Tilapäiset poissaolot työelämästä esimerkiksi vanhempainvapaan tai sairauden takia ovat sallittuja ja ne lasketaan mukaan työhistoriaan.
Seuraavassa tarkastelen niitä pysyvän oleskeluluvan hakemusehtoja, joiden voimme olettaa olevan tyypillisimmät kansainvälisille tieteentekijöille.
On huomattavaa, että työhistoria- tai kielitaitoedellytystä ei vaadita kaikissa pysyvän oleskeluluvan hakuehdoissa. Siten esimerkiksi tutkijan työttömyys jossain vaiheessa Suomessa oleskelua ei automaattisesti estä tai hidasta pysyvän oleskeluluvan hakemista, jos jonkin poikkeustapauksen ehdot täyttyvät.
Vuositulot vaikuttavat pysyvän oleskeluluvan hakemiseen
Ensimmäinen näistä on tilanne, jossa pysyvää oleskelulupaa voi hakea neljän vuoden asumisajan (A-luvalla) jälkeen, jos hakijalla on yhteensä vähintään 40 000 euron vuositulot vuoden 2026 tasossa. Tällöin ei edellytetä kahden vuoden työhistoriaa eikä kielitaitoa. Esimerkiksi neljän vuoden asumisaika tutkijan oleskeluluvalla ja nykyiset 40 000 euron vuositulot riittävät hakemaan pysyvää oleskelulupaa ilman muita ehtoja. Tässä kiristystä aiempaan lainsäädäntöön on vain vuositulovaatimus.
Muita tapauksia, joissa pysyvää oleskelulupaa voi hakea neljän vuoden asumisajan jälkeen, ovat Suomessa tunnustettu ylempi korkeakoulututkinto tai jatkotutkinto ja vähintään kahden vuoden työhistoria Suomessa (ilman kielitaitovaatimusta); tai jos hakijalla on vähintään kolmen vuoden työhistoria Suomessa ja suomen tai ruotsin kielen taito on tasolla erityisen hyvä.
Toinen kansainvälisten tieteentekijöiden tai ainakin opiskelijoiden kannalta oleellinen poikkeustapaus pysyvän oleskeluluvan ehtoihin on mahdollisuus hakea sitä ilman vuosissa määriteltyä asumisaikavaatimusta, jos hakija on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, jatkotutkinnon (lisensiaatin tai tohtorin tutkinto) tai alemman yliopistotutkinnon.
Tutkinnon suorittaneen tilanteessa työhistoriaedellytystä ei ole, mutta suomen tai ruotsin kielen taidon tulee olla tasolla kehittyvä. Kehittyvän kielitaidon voi osoittaa esimerkiksi korkeakoulussa suoritetuilla 15 opintopisteellä suomen tai ruotsin opintoja.
Sekä kansainvälisten tutkijoiden että tohtorikoulutuksen järjestämisestä vastaavan henkilöstö on ollut huolissaan siitä, ettei tohtorintutkinnon ja väitöskirjatyön aikana ole tutkintoon sisältyvää mahdollisuutta tai riittävästi aikaa 15 opintopisteen kieliopintoihin.
Kieliopintojen suorittaminen pitäisi olla osana työaikaa tai tohtorintutkintoa
Tieteentekijöissä toivomme tämän ajattelutavan muuttuvan korkeakouluissa. Nähdäksemme on tärkeää, että he, jotka suunnittelevat Suomeen jäämistä ja haluavat oppia kotimaisia kieliämme, voisivat suorittaa kieliopintoja osana työaikaansa tai tohtorintutkintoaan.
Yksilön kokonaiskuormitus ei kuitenkaan saa muodostua kohtuuttomaksi, joten on syytä kysyä, onko väitöskirjaa ja tohtorintutkintoa jatkossakaan realistista suorittaa esimerkiksi kolmessa vuodessa, jos ja kun tutkintoon on tarve sisällyttää muitakin työllistymistä tukevia kokonaisuuksia, kuten kieliopintoja.
Kansalaisuuslakiin joulukuussa 2025 voimaan tullut toimeentuloedellytys on vielä tiukempi, koska se koskee lähes kaikkia kansalaisuushakemuksia silloin, kun hakijana on aikuinen. Hakijan tulee hakemuksen jättäessään täyttää kahden vuoden työhistoria, jonka aikana on saanut turvautua enintään kolmen kuukauden ajan työttömyys- tai toimeentulotukeen. Tämän ehdon tulee täyttyä myös kansalaisuushakemusta käsiteltäessä. Ongelmallista tämä on erityisesti siksi, että täysi-ikäisten kansalaisuutta hakeneiden hakemuksen käsittelyaika on tällä hetkellä jopa 34 kuukautta, siis lähes kolme vuotta.
Kansalaisuushakemusten käsittelyaika on järkyttävän pitkä
Olemme jo kyseisen lain lausuntokierroksella kritisoineet, että on täysin kohtuutonta, ettei hakija voi hakemusta jättäessään todellisuudessa tietää, täyttääkö hän kansalaisuuden ehdot hakemuksen käsittelyvaiheessa 2–3 vuoden kuluttua hakemuksen jättämisestä.
Todettakoon, että kansalaisuuden ehtoja tiukennetaan nykyisellä hallituskaudella kaikkiaan kolmessa eri vaiheessa.
Ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2024 vaadittua asumisaikaa Suomessa pidennettiin kuudesta vuodesta kahdeksaan vuoteen. Joulukuussa 2025 voimaan tulleet muutokset koskevat työhistoriaa sekä joitakin muita tiukennuksia, kuten nuhteettomuutta. Kolmannessa vaiheessa kansalaisuuden hakemiseen liitetään uutena ehtona kansalaisuuskoe, mitä koskeva hallituksen esitys on parhaillaan lausuntokierroksella.
Kansainvälisten tieteentekijöiden kannalta pysyvän oleskeluvan muutokset eivät ole niin radikaaleja kuin ehkä ennalta vaikutti. Työhistoria- tai kielitaitoedellytystä ei vaadita kaikissa tapauksissa etenkään, jos vuositulot ylittävät 40 000 euroa. Väitöskirjatutkija ei tuohon tulorajaan vielä yllä, mutta työsuhteessa työskentelevän tohtorin tulisi se saavuttaa. Sen sijaan apurahalla työskentely voi muodostaa ongelman: apurahat voidaan kyllä lukea osaksi tulovaatimusta, mutta harvalla säätiöllä apuraha yltää 40 000 euroon vuodessa.
Käytäntö tulee näyttämään, miten uudistettu ja kokonaisuutena varsin monimutkaiseksi muuttunut pysyviä oleskelulupia koskeva lainsäädäntö osoittautuu.
Kansalaisuuslain tiukennus sen sijaan osuu kaikkiin koulutustasosta ja ammatista riippumatta. Etenkin nykyisessä työllisyystilanteessa tiukentunut työhistoriaedellytys ja järkyttävän pitkäksi venyneet kansalaisuushakemusten käsittelyajat eivät suinkaan vahvista kansainvälisten osaajien tulevaisuuden näkymiä Suomessa. Kansalaisuus ei ole pikku seikka, eikä kansalaisuutta olla ennenkään ”jaettu kuin ämpäreitä”.
Valtaosa tänne asettuneista kansainvälisistä osaajista haluaa rakentaa elämänsä Suomeen: tehdä töitä, maksaa veronsa, ja osallistua yhteiskuntaan. On kohtuutonta yksilölle ja haitallista yhteiskunnalle, että reitti Suomen kansalaiseksi on muuttunut näin epävarmaksi. Tarvitsemme maahamme kansainvälisiä osaajia, mutta otammeko heidät vastaan vain tuottavina hyödykkeinä, ilman mahdollisuutta ja näkymää edetä yhdenvertaiseksi kansalaiseksi?
Miia Ijäs-Idrobo
Tieteentekijöiden erityisasiantuntija
Tutustu Maahanmuuttoviraston (Migri) ohjeisiin:
- pysyvän oleskeluluvan muutokset (voimaan 8.1.2026)
- kansalaisuuslain muutokset (voimaan 17.12.2025)