Suomi on onnistunut houkuttelemaan tutkijoita ulkomailta, mutta voimmeko luottaa siihen, että tämä tilanne jatkuu? Haluavatko täällä jo olevat kansainväliset tutkijat jäädä maahamme?
Tutkijaliikkuvuus Suomeen on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Yliopistot rekrytoivat jatko-opintoihin ulkomaalaisia väitöskirjatutkijoita ja palkkaavat tutkijatohtoreita esimerkiksi erilaisiin hankkeisiin. Ulkomaalaisten työntekijöiden osuus yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilökunnasta on siten lisääntynyt. Henkilötyövuosina mitattuna heidän osuutensa on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana 17 prosentista 25 prosenttiin.
Vuonna 2024 EU/ETA-maiden ulkopuolelta Suomeen saapuville tutkijoille myönnettiin 1 342 ensimmäistä oleskelulupaa ja 1 826 jatkolupaa. Näitä kansainvälisiä tutkijoita löytyy jokaisesta Suomen yliopistosta ja tämä näkyy myös ammattiyhdistystoiminnassa. Esimerkiksi Itä-Suomen tieteentekijöiden (Itte ry) jäsenistöstä on nykyään noin kolmanneksella kansainvälinen tausta. Heistä yli 60 prosenttia on liittynyt liiton jäseneksi viimeisten viiden vuoden aikana.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on useita maahanmuuttopolitiikkaa kiristäviä lakimuutoksia, joista osa on jo tullut voimaan. Näitä muutoksia ei ole ensisijaisesti suunnattu korkeakoulutettuihin osaajiin tai tutkijoihin, eikä esimerkiksi ”kolmen kuukauden työttömyyssääntö” koske heitä, jotka ovat täällä tieteellisen tutkimuksen tekemistä varten.
Tutkijat voivat siis jatkossakin jatkaa oleskeluaan Suomessa oleskelulupansa voimassaolon ajan, vaikka heidän työsuhteensa päättyisi ennen työluvan umpeutumista. Keskustelu maahanmuuttajista ongelmana ei voi kuitenkaan olla vaikuttamatta myös tutkijoihin, joiden juuret ovat Suomen ulkopuolella.
Muuttoliikepäätöksentekoon liittyvästä tutkimuksesta tiedämme, kuinka tärkeässä roolissa mielikuvat ovat muuttopäätöstä tehtäessä. Suomen sijoittuminen vuosi toisensa jälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi on tärkeämpi vetovoimatekijä kuin esimerkiksi maamme tarjoama sosiaaliturva tai palkkataso. Jos tätä mielikuvaa tahraa ajatus sisäänpäin kääntyvästä ja rasistisesta politiikasta, voi tutkija päättää valita jonkun toisen maan, jonne hän uskoo olevansa tervetulleempi. Kiristynyt maahanmuuttopolitiikka ja yleinen ulkomaalaisvastaisuus voivat vaikuttaa myös täällä jo olevien ulkomaalaisten tutkijoiden haluun pysyä Suomessa.
Kansainvälisyys on meille tutkijoille arkipäivää: esittelemme omia tutkimustuloksiamme ulkomaisissa konferensseissa ja julkaisemme kansainvälisissä lehdissä. Monet meistä tekevät osan väitöskirjastaan ulkomailla, käyvät tutkijavaihdossa oman alansa huippuyliopistoissa ja hakevat töitä kansainvälisiltä työmarkkinoilta. Pidetään huoli, että myös Suomi on jatkossakin maa, jonne kansainväliset tutkijat haluavat tulla ja täällä asua.
Saara Koikkalainen on Tieteentekijöiden liiton hallituksen jäsen. Hän työskentelee Karjalan tutkimuslaitoksella Itä-Suomen yliopistolla yliopistotutkijana. Hän on sosiologi ja muuttoliiketutkija.
Lähteet:
Akava Works 2025: Korkean osaamistason maahanmuuttokatsaus 1/25.