Suomessa suunnitellaan isoja lisäpanostuksia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Olisi tärkeää, että niiden myötä saisimme vakautta tutkijanuriin ja tolkkua hankehumppaan, toteaa erityisasiantuntija Maija Mattila.
Suomessa on syntynyt parlamentaarinen sopu niin sanotusta TKI-rahoituslaista. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan valtion tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio- eli TKI-menojen osuus bruttokansantuotteesta nostettaisiin 1,2 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Jotta tavoitteeseen päästään, on valtion TKI-rahoitusta kasvatettava 200 miljoonalla eurolla joka vuosi vuoteen 2030 saakka. Kun kunnat ja muut julkiset toimijat lasketaan mukaan, julkisessa TKI-rahoituksessa tavoitellaan 1,33 prosentin tasoa. Tämän toivotaan vivuttavan yksityistä rahoitusta niin, että kokonaisuudessaan TKI-rahoituksen osuus olisi neljä prosenttia BKT:sta vuonna 2030. Tällä hetkellä osuus on kokonaisuudessaan noin 2,7 prosenttia. Toisin sanoen, Suomessa kaavaillaan valtavia panostuksia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan.
TKI-panostukset ovat yhteiskunnan hyvinvointia lisääviä tulevaisuusinvestointeja
On merkittävää, että kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet tähän tavoitteeseen. Tavoitteen voi siis odottaa kantavan yli hallituskausien. Toisaalta rahat on kaivettava kehysten sisältä, minkä voi ennakoida synnyttävän jatkossa poliittisia kiistoja. Säästökohteita mietittäessä toivon päättäjien muistavan, miksi näin suuria painotuksia TKI-toimintaan on haluttu tehdä: ne ovat tulevaisuusinvestointeja, jotka lisäävät kestävää toimeliaisuutta ja yhteiskunnan hyvinvointia.
Innovaatiotoiminnasta puhuttaessa tutkimus määritellään usein tuskallisen kapeasti. Sillä viitataan helposti toimintaan, joka johtaa teknologisiin innovaatioihin ja kaupallisiin läpimurtoihin. Tällä kerralla tästä virheestä näytetään päässeen eroon. Parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportissa TKI-järjestelmän kehittämisen lähtökohtaa kuvataan näin:
”Tutkimuksella ja tieteellä on monia rooleja yhteiskunnassa: tiede on sivistyksen ja maailmankuvan perusta, hyvinvoinnin ja kestävän kasvun lähde, päätöksenteon tuki ja opetuksen perusta. Nämä roolit eivät ole erillisiä ja kaikki ovat TKI-toiminnan kannalta tärkeitä.”
Tohtoreita enemmän myös yrityssektorille
Tieteen vapaudesta ja autonomiasta puhutaan raportissa yhteiskunnan syvinä arvoina ja sivistysyliopistojen ylläpitämisen tarvetta korostetaan. Tämä onkin asiallista, sillä korkeakoulututkinnon suorittaa vuosittain noin 60 000 ihmistä. Tutkinnoista noin 1 700 on tohtorintutkintoja. Koko tämän joukon kouluttaminen perustuu yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tehtävään tutkimukseen. Ei ole sellaista alaa tai elämän osa-aluetta, jonne tutkimus ei ulotu. Sen vaikuttavuus voi olla suoraan kaupallista, mutta useammin vaikuttavuus näkyy sivistyneinä ihmisinä.
Sivistyneitä ja osaavia ihmisiä tarvitaan. Suomessa on oltava ihmisiä, jotka ymmärtävät ja pystyvät hyödyntämään sekä kotimaassa että ulkomailla tuotettua tietoa. Varsinkin tohtoreiden osaamista pitäisi pystyä hyödyntämään erityisesti yrityssektorilla laajemmin kuin nyt; yrityksissä tohtoreiden tutkimustyövuosien osuus on vain noin 7,5 prosenttia kaikista tutkimustyövuosista. Julkisella sektorilla osuus on noin kolmanneksen.
Yksityisen sektorin työpaikat tohtoreille ovat tärkeitä siksikin, että kilpailu akateemisella uralla on ylikireää. Suomen Akatemia myönsi viime vuonna rahoituksen 11–19 prosentille hakemuksista tieteenalasta riippuen. Korkeakoulujen tutkimushan nojaa lähes yksinomaan ulkoiseen, kilpailtuun rahoitukseen. Säätiöt ja rahastot ovat yksi, hämmästyttävän suuri osa tieteen rahoitusta Suomessa. Ne rahoittivat tiedettä vuonna 2020 noin 280 miljoonalla eurolla. Nämä ovat erittäin tärkeitä rahoittajia. Samalla kilpailua on voitava helpottaa. Paras keino siihen olisi tutkimusrahoituksen suuntaaminen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen. Myös tutkimuslaitokset kaipaavat kipeästi määrärahoja täyttämään viime vuosina kaivettua kuoppaa.
Tutkijanuran vetovoimasta huolehdittava
Kun neljän prosentin raamista on nyt päästy sopuun, seuraavaksi parlamentaarinen TKI-työryhmä paneutuu pitkän aikavälin T&K-toiminnan suunnitelman laatimiseen. Suunnitelmaan kirjataan rahoituksen suuntaamisen peruslinjaukset eli täsmennetään rahoituksen käyttöä. Se tulee ohjaaman valtion talousarviovalmistelua ja ministeriöiden toimintaa. Varsinaiset kohdennukset tehdään edelleen osana normaalia talousarvioprosessia vuosittain.
Nyt kun TKI-järjestelmään lisätään rahaa voimakkaasti, on ensiarvoisen tärkeää, että tuo raha tavoittaa myös yksittäiset tutkijat toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden ja ennakoitavien uranäkymien muodossa. Toimia todella tarvitaan tutkijanurien pitkäjänteisyyden edistämiseksi. Hankehumpasta on päästävä eroon.
Erityisasiantuntija Maija Mattila
Maija on Tieteentekijöiden tiede- ja korkeakoulupolitiikan erityisasiantuntija ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Hän on sielultaan tamperelainen mutta viihtyy myös nykyisillä kotikulmillaan Itä-Helsingissä.
Tieteentekijöiden lausunto TKI-rahoituslaista 2024–2030