Tieteen ja tieteentekijöiden mustamaalaus on hyökkäys meitä kaikkia vastaan

Olisiko Suomessa kansainvälisesti menestyneitä aivotutkijoita, jos poliittisella päätöksellä olisi rajattu verenkierron tutkimus aikanaan rahoituksen ulkopuolelle? Entä miten ymmärtäisimme kolesterolin ja sydänperäisten sairauksien yhteyttä, jos kansalaiset eivät olisi luottaneet tutkijoihin ja lähteneet mukaan tiedon kartoittamiseen paljastamalla omat elintapansa tieteen hyväksi? Mikä olisi kielitaitomme, jos oppimistutkimus olisi katsottu uhkaavaksi kulttuurista näkemystä lisäävänä tieteenalana?

Viime aikoina keskustelu tutkimusrahoituksen myöntöperusteista ja tieteen tekemisen roolista ei ole ollut kovin mieltäylentävää. Jos yhteiskunnan luottamus tieteeseen ja tieteentekijöihin murenee, edessämme ovat karut ajat.

Tiede ja korkeatasoinen koulutus ovat antaneet meille pohjan kasvaa sivistysvaltioksi, jossa päätökset eivät perustu mielivaltaan tai heittoihin vaan tutkittuun tietoon. Tiederahoitus on tiukassa ja äärimmäinen kilpailu resursseista on omalta osaltaan varmistamassa laatua, vaikka se teettääkin tutkijoille huomattavasti työtä. Jos aihe ei ole tuttu, Suomen Akatemian verkkosivuilta löytyy siitä kattavasti tietoa.

Tiede jää vain tieteentekijöiden väliseksi, mikäli tutkijat eivät voi kertoa tutkimustuloksistaan ja niihin perustuvista tiedepohjaista näkemyksistään ilman pelkoa. Tieteentekijät on erittäin huolestunut tutkijoihin kohdistuvasta häirinnästä ja tutkimusrahoituksen perusteisiin kohdistuneista syytöksistä. Tehtävämme on edistää tieteentekijöiden toimintaedellytyksiä, ja tuoda esille myös tieteen yhteiskunnallisia ja taloudellisia merkityksiä.

Tiede jää vain tieteentekijöiden väliseksi, mikäli tutkijat eivät voi kertoa tutkimustuloksistaan ja niihin perustuvista tiedepohjaista näkemyksistään ilman pelkoa.

Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna kyseessä on vakava uhka työhyvinvoinnille. Työssäjaksaminen on uhattuna julkisen loan heiton paineessa; epämääräiset ja myös valheelliset syytökset kalvavat. Tieteentekijät on ollut mielissään positiivisesta ilmapiiristä, jossa työhyvinvointi on nostettu hallitusohjelmatasollekin – viimeaikainen keskustelu kääntää kellon taaksepäin. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsoen kyseessä on tulehtunut ja kahtia jakoa ruokkiva ilmapiiri, jossa kansallista arvopohjaamme halutaan murentaa varsin arveluttavin keinoin. Emme halua lähteä siihen leikkiin. Se ei ole kenenkään etu.

Mielipiteen ja tutkitun tiedon rinnastaminen toisiinsa on kuoppa, josta on noustava. Jos olisimme historiamme aikana ratkaisseet ongelmia niiden pohjalta, olisiko meillä maailman parhaimpiin lukeutuva korkeakoulujärjestelmä (Universatis 21 raportti) tai korkeaan teknologiaan perustuva laivateollisuus?

Emme hyväksy tutkijoiden häirintää, solvaamista tai muutakaan asiatonta kohtelua, missään muodossa. Tieteen ja tieteentekijöiden perusteeton mustamaalaus on hyökkäys meitä kaikkia vastaan. Olen järkyttynyt ja harmissani siitä, miten tieteen vähättely ja tutkijoiden mustamaalaaminen on otettu politiikan aseeksi. Tavoitteena on herättää pelkoa tutkijoissa ja kaventaa heidän vapauttaan ajatella ja tehdä työtään, puhua työstään julkisesti.

Asia on vakava, sillä muun muassa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan tekemän kyselyn mukaan tutkijoiden saamat uhkaukset ja solvaukset ovat jo vaikuttaneet osan haluun tuoda tutkimustietoaan keskusteluun. Tutkimuksen tuottama tieto ei ole mieluista kaikille. Tieteen ja tieteentekijöiden tehtävä ei ole miellyttää. Tiedeyhteisön etiikka kuitenkin pitää huolen siitä, että herkistä aiheista tai ”poliittisesti tulenaroista” tuloksistakaan ei vaieta.

Tieteellä ei ole muuta agendaa kuin tiedon lisääminen ja sen tarjoaminen yhteiskunnan ja ihmisten eduksi.

Kansakuntamme henkiselle ja taloudelliselle hyvinvoinnille on ensiarvoista, että Suomessa päätöksenteko perustuu laadukkaaseen, monipuoliseen tutkimukseen, jota ei rajoiteta poliittisin saati minkäänlaisin muin perustein. Pyrimme edistämään sitä, että myös päättäjät osaisivat käyttää tutkittua tietoa perustellessaan ajatuksiaan ja tehdessään päätöksiä. Työsarkaa vielä on.

Viime aikoina sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu on tuonut hyvin esille sen, että vastakkainasettelun vahvistamisen sijaan hedelmällisempää on keskittyä keskinäisen ymmärryksen lisäämiseen. Tästä on tehty oivallisia avauksia, esimerkkinä kansanedustajien ja tutkijoiden seura Tutkaksen kummitoiminnan käynnistäminen.

Terve ja arvostava keskusteluilmapiiri on tärkeimpiä aseita ennakkoluuloja ja ymmärtämättömyyttä vastaan; eurooppalainenkin lähihistoria on täynnä esimerkkejä siitä, miten asiat menevät kun ei nojauduta tutkittuun tietoon ja arvosteta toisia.

Tieteentekijät tekee kaikkensa tervehdyttääkseen keskusteluilmapiiriä ja parantaakseen ymmärrystä tieteen ja tieteentekijöiden tehtävistä yhteiskunnassamme muu muassa viestimällä näistä aiheista aiempaa monipuolisemmin. Luotamme siihen, että sivistys ja tutkittu tieto toimivat demokratian ja hyvinvoinnin takeina myös uusien haasteiden edessä.

 

Maija S. Peltola

Tieteentekijöiden puheenjohtaja