Kohti vakautta, vapautta ja vastuuta – ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi
Mielestämme yliopistojen nykyinen rahoitusmalli kaipaa lisää vakautta.
Tieteentekijät ja Professoriliitto laativat keväällä 2019 yhteisen esityksen yliopistojen uudeksi rahoitusmalliksi. Se lisäisi rahoituksen vakautta ja yliopistojen omaehtoista profiloitumista kahdella uudella indikaattorilla, joiden nimeksi on annettu ”vakausrahoitus” ja ”profiloituminen”. Niiden yhteinen painoarvo on 24 prosenttia, ja niitä kutsutaan yhteisesti nimellä ”kehittämisrahoitus”.
Indikaattorilla ”vakausrahoitus” on 20 prosentin painoarvo. ”Vakausrahoitus” määräytyy kunkin yliopiston osalta historiallisella perusteella laskentavuotta edeltävän viiden vuoden rahoituksen keskiarvona.
Tätä indikaattoria täydentää indikaattorikori ”profiloituminen” 4 prosentin painoarvolla. Yliopistot ehdottavat koriin indikaattoreita, OKM päättää koriin otettavista indikaattoreista ja kukin yliopisto valitsee, mitä koriin valituista indikaattoreista yliopistoon sovelletaan.
Rahoitusmallin koulutusosiossa vähennetään tulospainotteisuutta siten, että tutkintojen tavoiteaikoihin liittyvistä kertoimista luovutaan. Kertoimet korvataan indikaattorilla ”valmistumisaste”. Jos tavoitteena on lisätä yliopistotutkintojen määrää – kuten Korkeakouluvisio 2030 -tavoitteet edellyttävät – ohjaa indikaattori sijoittamaan koulutuspaikkoja aloille, joilta valmistuminen on todennäköistä ja opintopolkujen suunnittelu todennäköisesti jo valmiiksi kunnossa.
Yliopistojen yritysyhteistyötä edistetään ennustettavalla rahoituksella, joka turvaa autonomian ja mahdollistaa pitkäaikaiset kehityshankkeet ja profiloitumisen. Sen sijaan yrittäjyyden erityispainoarvo ministeriön rahoitusmallin ”työllistyminen ja työllistymisen laatu” -indikaattorissa poistettaisiin.
Strategiaperusteisen rahoituksen osuudeksi ehdotetaan 5 prosenttia. Yliopiston strateginen kehittäminen ja profiloituminen kuuluvat yliopistojen itsehallinnon piiriin, eivätkä ne saa olla riippuvaisia harkinnanvaraisesta strategiarahoituksesta. Keskusjohtoisuus on huono tapa edistää strategista kilpailua ja profiloitumista. Strateginen kehittäminen mahdollistetaan uusilla ”kehittämisrahoitus”-indikaattoreilla.
Liittojen esittämä malli olisi käänne kohti nykyistä pitkäjänteisempää rahoitusta ja uudenlaista luottamusta yliopistojen ja niiden tärkeimmän rahoittajan välillä.
Kohti vakautta, vapautta ja vastuuta – ehdotus yliopistojen rahoitusmalliksi