”Etsiessäni paikkaa väitöskirjan tekemiselle, sain gradunohjaajani kautta yhteyden erääseen Turun yliopiston professoriin, jonka työ oli tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Olin iloinen, kun hän suostui ohjaajakseni. Niin tulin Suomeen. Siitä on jo 14 vuotta. Tästä on tullut toinen kotimaani. Olen jopa antanut koiralleni suomalaisen nimen, Pekka.

Suomessa opiskelu on ilmaista, mutta eläminen kallista. Yrittäjävanhemmiltani olen oppinut kovan työnteon mallin. Väitöskirjan rahoittaminen oli vaikeaa, tein sitä osin apurahoilla ja osin pätkätöillä. Kun väittelin filosofian tohtoriksi 33-vuotiaana, toistakymmentä sukulaistani matkusti Suomeen väitöstilaisuuteeni. Oli hienoa, että sain jakaa yhden elämäni huippukohdan heidän kanssaan.

Väitöksen jälkeen pääsin ohjaaja-professorini tutkimusryhmään, jolla oli kolmivuotinen rahoitus. Sen jälkeen alkoi jatkuva uuden rahoituksen hakeminen. Uusia hankkeita onkin tullut tasaiseen tahtiin. Teen aina parhaani tutkimuksen eteen. Julkaisutahtiani kehutaan usein.

Joskus työsopimus tehdään koko hankkeen ajaksi, joskus puoleksi vuodeksi tai vuodeksi kerrallaan. Työnantaja kertoo työsuhteen jatkamisesta usein vasta silloin, kun uuden sopimuksen pitäisi jo alkaa. Sen vuoksi en ole uskaltanut hellittää hankkeiden välissäkään. Laskin kerran, että minulle on kertynyt kymmenessä vuodessa 12 työsopimusta.

Välillä olen todella väsynyt, ja muutamia kertoja olen joutunut uupumuksen vuoksi sairauslomalle. Työpäiväni venyvät iltamyöhään ja viikonlopuille. En ole pitänyt yli kahden viikon lomaa pitkään aikaan. Kesälläkin on yleensä konferensseja tai kerään aineistoa. Olen kasvitieteilijä, joten maastokausi on hektistä työaikaa.

Joudun aina varmuuden vuoksi hakemaan muualta rahoitusta ja työtä. En koskaan tiedä varmasti, jatkuvatko työt yliopistolla vai eivät.”

Lakimiehen vastaus Annalle:

Hei Anna,

Onpa harmillista, että työ on käynyt raskaaksi. Valitettavasti määräaikaiset työsuhteet ovat merkittävä työhyvinvointiongelma yliopistoissa. Tieteentekijöiden vuoden 2019 jäsenkyselyn perusteella yksi suurimmista haitallisen työstressin aiheuttajista on työsuhteen määräaikaisuus. Ongelmana ei ole pelkästään määräaikaisten työntekijöiden suuri määrä, vaan myös sopimusten lyhyt kesto. Hyvin lyhyet määräaikaisuudet antavat vaikutelman työnantajan heikosta työn organisoinnista.

Se, että työsopimuksen jatkosta ilmoittaminen jätetään viime tippaan, on huonoa johtamista. Olisi asiallista jättää työntekijälle mahdollisuus varautua siihen, mitä työrintamalla seuraavaksi tapahtuu. Myöskään suulliset lupailut työsuhteen jatkosta eivät korvaa hyvissä ajoin saatua kirjallista sopimusta.

Vaikka suullinen sopimus onkin sitova, sen toteen näyttäminen on usein vaikeaa. Kannattaa siis rohkeasti kysyä kirjallisen työsopimuksen perään, mikäli sitä ei ala kuulua. Erityisesti kansainvälisille tutkijoille työsopimuksen kanssa vitkuttelu ja työn pätkiminen voivat aiheuttaa vakavia ongelmia muun muassa oleskeluluvan suhteen. Jokainen uusi oleskelulupahakemus myös maksaa.

Tiesithän muuten, että jokainen määräaikainen työsopimus vaatii lainmukaisen perusteen, joka on myös kirjattava työsopimukseen. Jäin miettimään, mikä peruste määräaikaisille työsopimuksillesi on merkitty?

Sinulle on kertynyt jo hurja määrä työsopimuksia, joten voisimme yhdessä tarkastella, löytyykö niille edes perusteita tai täyttyykö kohdallasi määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen.

Määräaikaisten työsopimusten ketjuttamisesta voi olla kysymys silloin, kun niitä on solmittu peräkkäin useampia. Työsopimuslaissa määrätään, ettei toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ole sallittua silloin, kun niiden lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

On huolestuttavaa, että koet uupumista ja olet joutunut jäämään sen takia myös sairauslomille useampaan otteeseen. Tilanteeseesi täytyy pian löytää kestävämpiä ratkaisuja.

“Aloitin työni yliopistolla jo opiskeluaikana. Tutkimuksen tekeminen ja tiedeyhteisö imaisivat mukaansa. Pääsin tutkimusryhmään, josta muodostui kiinteä porukka. Kun minut valittiin tohtorikoulutukseen vuonna 2007, nostimme yhdessä maljoja.  

Aika on mennyt nopeasti. Väittelin vuonna 2012, ja olen työskennellyt yliopistolla kohta 15 vuotta. Tutkimuksen lisäksi olen tehnyt hallinnollisia töitä.  

Käytännössä olen työskennellyt tämän ajan samassa laboratoriossa analysoimassa biolääketieteeseen liittyvää soluaineistoa. Työkaveritkin ovat pysyneet pitkälti samoina. Vain vakituinen työsopimus puuttuu. 

Seuraava projektini on viisivuotinen, mutta työsopimus tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Ihan kuin olisin ikuisesti koeajalla. Olen eri projektitiimien kanssa tuonut yliopistolle vuosien varrella paljon rahoitusta. Tuntuu väärältä, ettei siitä palkita kuin uudella pätkällä. 

Olen vakavasti harkinnut siirtymistä yksityiselle puolelle. Biolääketiede on kuuma ala, ja tiedän että osaamiselleni on kysyntää. Myös palkka olisi yksityisellä puolella paljon nykyistä parempi. Kiinnostavia työpaikkoja olisi tarjolla enimmäkseen etelämpänä enkä haluaisi muuttaa sinne.  

Vaimollani on täällä vakituinen työ, jossa hän viihtyy. Lähellä asuvat vanhempani tarvitsevat yhä enemmän apua arjessa. Työkavereista on tullut minulle kuin toinen perhe.  

Pätkäputkeen jäämisessä painaa ehkä eniten kuitenkin se, että tieteellinen tutkimus on se, mitä haluan elämässäni tehdä. Teen arvojeni mukaista tutkimusta ihmiskunnan kannalta kriittisestä aiheesta. Olen ylpeä työstäni.”

Lakimiehen vastaus Pasille:

Hei Pasi, 

Määräaikaisten työsuhteiden suuri määrä sekä ketjutus ovat ongelmia erityisesti yliopistosektorilla. Kokemasi ongelmat ovat yleisiä, sillä yliopistojen henkilökunnasta reilusti yli puolet on määräaikaisissa työsuhteissa. Et ole yksin.  

Oletko muuten ottanut esille työnantajan kanssa sen, voisitko saada pysyvän työsuhteen? Kannattaa kysyä, sillä työntekijän oma aktiivisuus voi tehdä ihmeitä työuralle. 

Sinulle on kertynyt jo varsin pitkä liuta peräkkäisiä määräaikaisia työsuhteita ja kerrot tehneesi projektityön lisäksi muutakin kuten hallintoa. Voisi olla paikallaan arvioida tilannettasi sen osalta, onko kohdallasi kyseessä työsopimuslaissa kielletty määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen.  

Työn järjestäminen projektiluontoisesti ei välttämättä oikeuta määräaikaisten työsuhteiden käyttämistä. Kerää työsopimuksesi yhteen pinoon ja ota yhteyttä joko paikalliseen luottamusmieheen tai liiton oikeudelliseen neuvontaan, niin arvioidaan tilanteesi yhdessä ja mietitään seuraavat askeleet.   

Tieteentekijät suosittelee, että määräaikaisen työsuhteen tulisi aina kattaa koko määräaikaisuuden peruste (esim. koko sijaisuus tai koko projekti). Työsuhteen pituudesta kannattaakin pyrkiä neuvottelemaan työsopimuksen solmimisvaiheessa ja mikäli työnantaja tarjoaa hyvin lyhyttä pätkää, pyytää rohkeasti pidempää sopimusta jo siinä vaiheessa. On totta, että lyhyet määräaikaiset työsuhteet heikentävät työpaikan houkuttelevuutta. 

“Olen työskennellyt yliopistonlehtorina jo kaksikymmentä vuotta. Koko tämän ajan työsuhteeni on ollut määräaikainen. Ei minulla koskaan ole ollut vakituista työtä.  

Ennen yliopistouraa työskentelin järjestöissä ja toimittajana. Olen kirjoittanut myös tietokirjoja. Väitöskirjani käsitteli työelämän murrosta.  

Idean väitöskirjaan sain valmistellessani erästä artikkelia. Otin yhteyttä yliopistoon, ja sieltä näytettiin vihreää valoa. Sillä tiellä ollaan. Väitöksen jälkeen olen työskennellyt yliopistonlehtorina. Työsopimukseni uusitaan käytännössä vuosittain. Sopimuksessani määräaikaisuuden perusteeksi on ilmoitettu opetustyön luonne. Se on ehkä vähän hassua, sillä olen vuosikaudet opettanut tismalleen samoja kursseja.  

Vaikka olen vetänyt jo pitkään samoja yhteiskuntafilosofian kursseja, olen jatkuvasti kehittänyt niiden sisältöä ja pedagogiikkaa. Perustamani En saa aikaiseksi gradua -ryhmä täyttyy joka syksy niin, että jonotussijoillekin on tunkua. Saan kursseistani kiittävää palautetta. Se lämmittää. Tuntuu, että olen hyvä työssäni.    

Luen paljon ja työskentelen yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden parissa. Opiskelijat ovat fiksuja, inspiroivia nuoria, ja heidän kehitystään on antoisaa seurata. Ainoa mikä tökkii, on työurani pirstaleisuus. 

Myös puolisoni on työskennellyt vuosia määräaikaisena yliopistolla. Tällä hetkellä hän on työtön. Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta, ja asumme edelleen vuokralla. Seuraamme säännöllisesti asuntoilmoituksia, mutta hinnat ovat pääkaupunkiseudulla hirveitä. Kahden pätkätyöläisen on vaikea saada riittävästi lainaa.  

Eläkeikä alkaa olla jo näköpiirissä. Nyt mietin, mitä ihmettä teen, jos työsopimustani ei jostain syystä enää uusitakaan.” 

Lakimiehen vastaus Antille:

Hei Antti, 

Tarinasi on hyvin tavallinen. Olet tehnyt pitkään samaa asiantuntijatyötä samassa organisaatiossa siinä hyvin menestyen. Yliopisto ei siltikään ole vakinaistanut sinua, mikä on valitettavan yleistä.  

Vaikka työnantajan tulee kohdella työntekijöitään tasapuolisesti riippumatta siitä, ovatko he vakituisessa vai määräaikaisessa työsuhteessa, määräaikaisuus voi aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin, kun työnantaja ei enää haluakaan jatkaa työsopimusta. 

Määräaikainen työsopimus päättyy automaattisesti sovittuna ajankohtana, eikä työnantajan tarvitse erikseen irtisanoa sopimusta. Se, ettei irtisanomisaikaa noudateta, tulee monille yllätyksenä.  Vakituinen työsopimus jatkuu siihen asti, kunnes jompikumpi osapuoli irtisanoo sen. Työnantaja saa irtisanoa vakituisen työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä.  

Olet selkeästi varsinainen kivijalka omassa oppiaineessasi. Työsi kuulostaa pysyvältä ja sinulle ilmoitettu määräaikaisuuden peruste, opetustyön luonne, varsin erikoiselta. Yliopistolaki linjaa ylimmän opetuksen yliopistojen pysyväksi tehtäväksi.  

On valitettavan yleistä, että pitkäkin määräaikaisuusketjutus loppuu yllättäen vain muutamaa vuotta ennen eläkeikää, vaikka työntekijä olisi työskennellyt samalle työnantajalle jopa parisen kymmentä vuotta. Voisitkin miettiä, olisiko järkevää pyytää työnantajalta vakinaistamista ja tarvittaessa aloittaa liiton ja luottamusmiehen tuella neuvottelut työsuhteen vakinaistamiseksi?  

Kävisimme mielellämme liitossa kanssasi läpi tilannettasi vielä tarkemmin. Pidäthän huolta siitä, että sinulla on tallessa kaikki työsopimukset. Ota yhteys liittoon viimeistään siinä vaiheessa, jos kuulet, että työsopimustasi ei enää olla jatkamassa. Koska sinulla on todella pitkä työhistoria samoissa opetustehtävissä, työnantajalla on selkeästi pysyvä tarve antamallesi opetukselle. Näin ollen meillä olisi todennäköisesti vahvat argumentit työsuhteesi vakinaistamiseksi.  

“Urani on edennyt vauhdikkaasti. Valmistuin maisteriksi kolmessa vuodessa ja aloitin heti sen jälkeen väitöskirjatutkimuksen palkkapaikalla. Valmistuin tohtoriksi alle 30-vuotiaana parhailla arvosanoilla.  

Väitöksen jälkeen työskentelin määräaikaisesti post doc -tutkijana. Työhöni sisältyi paljon myös kansainvälistä yhteistyötä.  

Vuosi sitten minut valittiin vakinaistamispolulle eli tenure track -ohjelmaan. Tenure-ohjelmassa työskentelen ensin kaksi muutaman vuoden pätkää määräaikaisena apulaisprofessorina. Sen jälkeen tavoitteenani on vakituinen professuuri. 

Informaatioteknologia on kilpailtu ala. Teen pitkää päivää, jotta ehdin julkaista riittävästi ja yllän vakinaistamisohjelmassa asetettuihin tavoitteisiin. Apulaisprofessuuriin kuuluu paljon myös hallinnollista työtä, sekä opiskelijoiden ohjaamista, josta pidän paljon. 

Vaikka työskentelen määrätietoisesti, kuluu vielä pahimmillaan seitsemän vuotta, ennen kuin minut vakinaistetaan. Olen 37-vuotias ja haluan lapsen. Tähän saakka olen siirtänyt asiaa eteenpäin, koska aina on jokin hakemus vetämässä tai hanke alkamassa. Mieheni kyselee minulta vauvasta aika ajoin. 

Jos jään äitiyslomalle, pelkään että urakehitykseni tyssää siihen ja ponnisteluni valuvat hukkaan. Koko tenure-järjestelmä on vielä niin uusi, etten ihan tarkalleen tiedä, miten perhevapaat vaikuttavat siihen.  

On väärin, että joudun miettimään tällaista. Sanotaan, että naiset voivat Suomessa saada sekä uran että perheen, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole.” 

Lakimiehen vastaus Terhille:  

Hei Terhi, 

Yliopisto on erikoinen työpaikka, sillä kovakaan suoritustaso ja menestyminen omassa tutkimuksessa ei automaattisesti näy työsuhteessa. Maan parhaita osaajia ja kansainvälisestikin tunnettuja tutkijoita pidetään jostakin syystä määräaikaisissa työsuhteissa.  

Tenure track on vielä uusi järjestelmä Suomessa ja kertomasi pelot uran ja perheen yhdistämisestä ovat nousseet sen yhteydessä esille. Yliopiston on otettava huomioon tenure track -ohjelmissaan tasa-arvonäkökulmat, kuten se, miten perhevapaat vaikuttavat ohjelmassa oleviin. Yliopistojen tulisi kertoa ohjelmaan osallistuville tutkijoille etukäteen vanhempainvapaiden käyttämiseen liittyvistä seikoista.  

Tenure track -ohjelmat vaihtelevat yliopistokohtaisesti. Yliopistoilla voi olla omia meritoitumisjärjestelmiään, mutta niiden suhde työsopimuslakiin onkin kiinnostava kysymys.  

Suomessa vakituinen työsopimus on lähtökohta ja määräaikainen työsopimus tarvitsee lainmukaisen perusteen, joten määräaikaisten työsopimusten avulla toteutettu vakinaistamispolku ei ehkä sovi kovinkaan hyvin suomalaiseen järjestelmään.  

On tärkeää sopia tenure track -ohjelman alussa työnantajan kanssa kriteerit sille, mitä työntekijältä odotetaan sekä milloin arvioinnit suoritetaan. Onhan sinulle selvää, mitkä edellytykset sinun tulee täyttää päästäksesi ohjelman seuraavaan vaiheeseen? Oman oikeusturvasi kannalta on tärkeää, että olet selvillä näistä asioista. Jos olet jäämässä perhevapaalle, keskustelethan hyvissä ajoin esihenkilösi kanssa tenure track -ohjelmaan tehtävistä perhevapaista johtuvista mahdollisista muutoksista.