Jytte on valinnut toiminnassaan vuoden 2022 teemaksi ilmaston ja kestävyyden, ja tänä vuonna näitä aiheita käsitellään myös Jytten blogissa. Ensimmäisessä kirjoituksessa hallituksen jäsen Heli Niskanen esittäytyy ja kertoo siitä, miksi juuri ilmastoaihe houkutteli hänet takaisin Jytten hallitukseen. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyvissä kirjoituksissa pohditaan mm. JYU:n kestävyys- ja vastuullisuusasiantuntija Ulla Helimon ja tutkimuskoordinaattori Mikael Puurtisen kanssa JYU:n ja Jytten ilmasto- ja kestävyystyön mahdollisuuksia sekä kerrotaan kuulumisia Jytten ilmasto- ja ympäristötyöryhmästä.
Alkuun lienee parasta esittäytyä: olen Heli Niskanen, jytteläinen ja vuoden 2022 alusta hallituksen varajäsen. Työskentelen Jyväskylän yliopistossa koulutuspalveluissa. Olen siis niin sanottua hallintohenkilöstöä (tai muuta henkilökuntaa, tai asiantuntija- ja tukipalveluhenkilökuntaa – rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja siten Jytten jäsenistössä todennäköisesti osa vähemmistöä. Jos tunnistat itsesi samaan porukkaan kuuluvaksi, olisi hienoa, jos kirjoittaisit minulle tai muulle Jytten hallitukselle ja kertoisit, mitä Jytten toiminnalta toivot ja odotat. Toimintaa on aina helpompi kehittää, kun tiedämme mihin suuntaan olisi hyvä mennä.
Nyt kuitenkin kirjoituksen aiheeseen: miten ilmasto ja kestävyys hiipivät salakavalasti – tai oikeastaan yllätyshyökkäsivät isolla rysäyksellä – osaksi omaa elämääni? Ja miten Jytte oikein liittyy asiaan?
Kun maailma ei olekaan enää tuttu ja turvallinen
Olen toiminut Jytten hallituksessa aiemminkin, 2010-luvun puolivälin aikoihin. Sitten kävi klassisesti: minulle siunaantui jälkikasvua, aika oli yhtäkkiä aivan uudella tavalla kortilla ja piti tehdä valintoja. Jäin pois Jytten hallituksesta vuoden 2017 lopussa.
Samaan aikaan tapahtui jotain muutakin, minkä niin ikään voi määritellä klassiseksi käänteeksi tai ainakin todennäköisen tapahtumakulun realisoitumiseksi: kun omaa jälkikasvua sitten oli, maapallon tulevaisuus alkoi yhtäkkiä kiinnostaa ja huolettaa. Totta kai ilmastonmuutosta ja muita ympäristökriisejä oli mediassa ja tutkimuksissa käsitelty jo vuosikymmeniä, mutta olin liihotellut silmät vähintäänkin puoliummessa niiden ohi. Katsoin Epämiellyttävä totuus -dokumenttielokuvan (An Inconvenient Truth, 2006, US) ja unohdin sen melkein saman tien. Täällä auvoisessa Suomessa se aika hyvin onnistui, etenkin, jos ei harrasta ulkoilua tai ulkoilmaharrastuksia, vaan on sellainen kirja kädessä sohvanmutkassa nököttäjä kuten minä. Mutta siinä vaiheessa se ei enää onnistunutkaan, kun oma napa – tai se pieni napa, johon minulla oli vahva huoltajuussuhde – oli vaarassa. Fiksumpi olisi herännyt asiaan jo aiemmin, jo ennen kuin oma pieni elinpiiri on uhattuna, mutta minä en niihin fiksuihin kuulunut.
Niinpä samaan aikaan, vuoden 2017 lopulla, kun kokoilin Jytten hallituksen toimintaan liittyviä tiedostoja ja materiaaleja seuraajalleni siirrettäväksi, purin somessa henkilökohtaista – tuoretta ja yltyvää – ilmasto- ja ympäristöahdistustani. Vähitellen tämä ahdistus alkoi kanavoitua toiminnaksi ja näkyä myös arjessa. Kaupassa bongailin luomumerkintöjä elintarvikkeissa ja tutustuin satokausikalenteriin. Kävin läpi liki kaikki kodin kaapit ja karsin säkkikaupalla turhia tavaroita vietäväksi kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen. Vuoden 2018 alussa aloin pitää tavaroiden ja vaatteiden ostopäiväkirjaa. Järkytyin heti tammikuussa shoppailuni määrästä ja päätin muuttaa tapani. Samaisen vuoden 2018 alussa, osin puolitahattomasti, alkoi ruokavalioni muutos naudattomalla tammikuulla.
Seuraavina vuosina kokeilin monia kestävämpään elämäntapaan liittyviä asioita. Mietin, toteutin, epäonnistuin, onnistuin, otin pysyvästi käyttöön, tuli takapakkia sekä meni vähän niin ja näin. Jokainen saavutus oli toki aina ilon hetki, mutta pääsääntöisesti kestävämmän arjen luominen tarkoittaa päänvaivaa, viitseliäisyyttä ja välillä myös rahaa – joskin pidemmän päälle se nimenomaan luo säästöä ja onnellisuutta, väitän.
Jytteläisenä(kin) toimintaa ilmaston ja kestävyyden puolesta
Myös se, miksi olen nyt vuonna 2022 jälleen Jytten hallituksessa, liittyy kestävään kehitykseen. Kuultuani Jytten ilmasto ja kestävyys -teemavuodesta, halusin tulla takaisin mukaan aktiivitoimintaan. Tätä kirjoittaessani Jytten ilmasto ja ympäristö -työryhmä on kokoontunut kaksi kertaa. Ryhmässä olemme pohtineet niin Jytten omaa jäsentoimintaa kuin keinoja kirittää Jyväskylän yliopistoa ilmastotoimissaan. Hyvänä pohjana keskustelulle on toiminut Wisdom letters 2/2021 -julkaisu, jossa on tarkasteltu JYUn toiminnan aiheuttamia ilmasto- ja ympäristöhaittoja sekä tehty suosituksia niiden vähentämiseksi.
Kestävän kehityksen tutkimus ja opetus on yksi vaikuttamisen keino. Opetuksen puolella tämä tuleekin näkymään JYUssa jatkossa erityisesti kandidaatintutkintoa opiskeleville, sillä tulevalla opetussuunnitelmakaudella 2024–2027 kaikkiin kandidaattitutkinto-ohjelmiin tulee sisällyttää Johdatus planetaariseen hyvinvointiin -opintojakso. Tämän lisäksi kaikkien tutkinto-ohjelmien oppimistavoitteisiin täytyy sisällyttää kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teemoja.
Tämä kaikki asettaa uusia haasteita jokaiselle Jyväskylän yliopistoyhteisön jäsenelle. Jotta opiskelijat ja yliopiston hallinto pystyvät saavuttamaan opintotavoitteisiin tai hiilineutraaliuteen liittyvät tavoitteensa, on myös Jyväskylän yliopiston henkilökunnan ja tutkijoiden hahmotettava aiempaa laajemmin tutkimuksensa, opetuksensa, työntekonsa ja toimintansa merkitys ilmasto- ja kestävyysnäkökulmasta käsin.
Juuri tämä on sitä työtä, mitä myös Jytte pyrkii tekemään ilmasto- ja ympäristö-työryhmänsä myötä. Tavoitteena on kartoittaa Jytten ja JYU:n mahdollisuuksia ilmasto- ja ympäristökestävään toimintaan, tukea ja kannustaa tavoitteiden saavuttamisessa sekä poistaa esteitä muutoksen tieltä.
Uutta oppimaan, jälleen kerran
Uusiin asioihin perehtyminen ja uuden oppiminen lienee jokaiselle jytteläiselle olennainen osa työarkea. Ilmastoheräämiseni yksi seuraus oli havainto siitä, että en ymmärrä ilmastonmuutoksen torjumisen ja hillinnän mahdollisuuksia niin hyvin kuin haluaisin tai olisi tarpeellista. On oletettavaa, että myös Jyväskylän yliopiston hiilineutraaliustavoitteet tarkoittavat sitä, että työntekijänä minunkin olisi hyvä ymmärtää näitä asioita ja niiden yhteyttä omaan työhöni. Sen lisäksi minulla on myös toiveena tehdä ympäristöasioihin liittyviä vapaaehtoishommia tulevaisuudessa.
Näistä syistä hain keväällä 2021 Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen tutkinto-ohjelmaan, jonka myötä tulen valmistumaan ympäristösuunnitelijaksi. Hakijan oppaassa kuvattiin, että tällaiset kestävän kehityksen osaajat toimivat koordinointi-, neuvonta- ja koulutustehtävissä luotsaten yrityksiä, organisaatioita ja yksittäisiä ihmisiä kohti kestävämpää tulevaisuutta, ja tämä vastaa myös minun tavoitteitani. Tulin valituksi ja aloitin opinnot syksyllä 2021 työn ohella. Tämä ratkaisu vaatii tietoista suunnittelua ja voimavaroja, ja vuoden 2022 olenkin opintovapaalla keskittyen yksinomaan opintoihini. Opintojen aloittaminen on joko paras tai älyttömin asia, mitä olen vähään aikaan tehnyt. Ehkä tämän vuoden lopulla tiedän kumpi.
Edessäni tänä vuonna on siis ilmastomuutoksen ja kestävän kehityksen teemoja niin opiskelussa kuin Jytten toiminnassa. Opinnot toivottavasti antavat eväitä siihen, miten näitä asioita voisi edistää Jyttessä ja Jyväskylän yliopistossa. Jo ensimmäiset Jytten ilmasto- ja ympäristötyöryhmän kokoukset ovat osoittaneet, että Jytten jäsenistössä on valtavan paljon asiantuntemusta ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyen. Toivonkin, että mahdollisimman moni Jytten jäsen kertoisi meille, mitä te toivoisitte Jytten pohtivan, tekevän tai päättävän näihin asioihin liittyen – tai mistä haluaisitte meidän kirjoittavan tämän blogisarjan yhteydessä? Aktiivinen vuoropuhelu on suotavaa ja toivottavaa!
Heli Niskanen,
suunnittelija (Koulutuspalvelut)