Jyväskylän yliopiston tieteentekijät ja Professoriliiton Jyväskylän paikallisosasto kuuluttavatsäästöpaineista johtuviin henkilöstövähennyksiin avoimia pelikortteja. Epätietoisuus oppiaineiden ja professuurien tulevaisuudesta aiheuttaa epävarmuutta, sekä heikentää työhyvinvointia ja luottamusta.
Yliopistojen säästöpaineista sekä Suomen hallituksen leikkauksista johtuen vuonna 2016 nähtiin ennätysmäärä yt-menettelyitä ja irtisanomisia. Jyväskylän ja Turun yliopistoa lukuun ottamatta lähes kaikki yliopistot lähtivät irtisanomisten tielle. Jyväskylän yliopiston päätös on ollut ilmiselvästi oikea, sillä työskentelyilmapiiri sekä henkilöstöjärjestöjen ja yliopiston johdon välit ovat säilyneet hyvinä. Tältä pohjalta voidaan rakentaa myös tulevaisuuden toimintaa säästöpaineista huolimatta.
Jyväskylän yliopistossa irtisanomisten välttämiseen on käytetty jonkin verran yliopiston varallisuutta. Säästöjä on kuitenkin saavutettu pääasiassa jättämällä täyttämättä sekä eläköityvien professoreiden ja muun opetushenkilökunnan tehtäviä että muita satunnaisesti avoimiksi tulevia työsuhteita. Lisäksi säästöjä on tehty muun henkilöstön eläköityessä samoilla kriteereillä. Jyväskylän yliopistossa säästötarve vuodelle 2017 on noin 5.5 miljoonaa euroa ja tavoitteena on jopa 12.5 miljoonan euron kumulatiivinen säästö. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kaikkia seuraavan viiden vuoden aikana eläköityvien tai tehtävänsä muista syystä jättävien henkilöiden tehtäviä tarkastellaan kriittisesti ennen niiden täyttämistä. Yliopiston tavoitteena on jättää täyttämättä noin puolet avautuvista tehtävistä.
Jyväskylän yliopiston tieteentekijät ja Professoriliiton paikallisyhdistys ymmärtävät säästöpaineet, ja haluamme tukea yliopiston toimintaa vaikeina aikoina. Eläköitymisen tai muista syistä tapahtuvan työsuhteen lopettamisen seurauksena avautuvien tehtävien täyttämättä jättäminen on kuitenkin johtamassa tarpeettomaan epäselvyyteen ja epävarmuuteen laitoksilla. Lähtökohtaisesti yksiköissä tiedetään, ketkä tulevat seuraavan viiden vuoden aikana eläköitymisikään, mutta eri tehtäviin Suomessa ja ulkomailla siirtyvien ihmisten päätöksiä ei puolestaan voida ennakoida. On kuitenkin epäselvää, millä perusteilla avautuvia tehtäviä täytetään tai jätetään täyttämättä ja missä. Epävarmuus ja huoli oman oppiaineen tulevaisuudesta kasvavat, kun täyttämättä jättämiset näyttävät määräytyvän epäselvästi, sattumanvaraisesti tai tapauskohtaisesti. Ongelmana on myös kollegiaalisen päätöksenteon vähäisyys, sillä tällä hetkellä päätökset tehdään mitä ilmeisimmin yliopiston johdon toimesta tapauskohtaisesti, ilman läpinäkyvää strategiaa.
Henkilöstö voi etsiä jonkinasteista tukea ja suuntaviivoja avautuvien paikkojen täyttämiseen yliopiston painopistealoista ja strategiasta. Tosiasiassa nämäkin suuntaviivat ovat tällä hetkellä kovin epäselviä. Useiden oppialojen kohdalla ei esimerkiksi ole selvillä ovatko ne, ja millä tavoin ne ovat, yliopiston tai yksikön kärkialoja. Toimenpideohjelmakaan ei vaikuta ohjaavan eläköitymisestä johtuvien tehtävien täyttämistä. Uudessa yliopistossa myöskään perinteinen oppituoli-ajattelu ei ohjaa professuurien täyttämistä, sillä professuurit ovat muuttuneet käytännössä henkilökohtaisiksi toimiksi.
Henkilöstön kannalta selkeä suunnitelmallisuus ja avoimuus eläköitymisestä tai muusta syystä avautuvien johtuvien tehtävien täyttämisessä tai täyttämättä jättämisessä olisi erittäin tärkeä asia. Kun tietystä oppiaineesta poistuu asiantuntevaa työvoimaa, siirtyvät tehtävät yleensä muun henkilöstön vastuulle. Tämä voi lisätä paikoin kohtuuttomastikin työtaakkaa. Professorien poistuminen vetovastuusta vaikeuttaa myös ulkopuolisen rahan hankkimista. Lisäksi tavoitteena olevat tenure track -apulaisprofessuurit ovat periaatteessa määräaikaisia, mikä pidentää epävarmuutta niin oppiaineille kuin yksiköille.
Jyväskylän yliopiston tieteentekijät ja Professoriliiton Jyväskylän paikallisosasto kuuluttavatkin säästöpaineista johtuviin henkilöstövähennyksiin avoimia pelikortteja. Epätietoisuus oppiaineiden ja professuurien tulevaisuudesta aiheuttaa epävarmuutta, sekä heikentää työhyvinvointia ja luottamusta. Se myös vaikeuttaa oppiaineiden ja yksiköiden varautumista mahdollisiin väen vähennyksiin. Tietoa mahdollisista muutoksista on annettava hyvissä ajoin, jotta muuttuviin tilanteisiin on mahdollista valmistautua. Yksiköitä on myös kuultava ja niille on annettava mahdollisuus reagoida muutoksiin.
Mikko Jakonen
Jytten puheenjohtaja
Jussi Välimaa
Professoriliiton Jyväskylän paikallisyhdistyksen puheenjohtaja