Helsingin yliopisto asetti kesäkuussa työryhmän, jonka tehtävänä on apurahatutkijoiden aseman tarkastelu yliopistoyhteisön jäseninä: “On yliopiston ja säätiöiden yhteinen intressi varmistaa, että nuoret tutkijat rahoitukseen katsomatta voivat olla täysipainoisesti mukana tiedeyhteisön toiminnassa, tuntevat olevansa arvostettuja yliopistoyhteisön jäseniä ja saavat riittävän tuen rakentaakseen uraansa tutkijoina ja akateemisina asiantuntijoina.” Työryhmän vetäjä on vararehtori Paula Eerola, ja työryhmän muut jäsenet edustavat tiedekuntia, yliopistohallintoa, väitöskirjatutkijoita, tutkijatohtoreita sekä säätiöitä.
Aloite on erittäin tervetullut, ja on erityisen hienoa, että työryhmä keskittyy apurahatutkijoiden aseman parantamiseen nimenomaan suhteessa yliopistoyhteisöön. Tampereen yliopiston tieteentekijöiden (TATTE) vastikään julkaisemassa selvityksessä korostui apurahatutkijoiden kokema ulkopuolisuus: heidän asemaansa yhteisössä määrittävät sekalaiset, tiedekunnittain vaihtelevat ja vaikeasti haltuun otettavat käytännöt. Tampereen yliopistolla käyttöön otettu resurssisopimus on kyselytutkimuksen perusteella selkeyttänyt apurahatutkijoiden asemaa. Osin se on kuitenkin tuottanut uudenlaista byrokratiaa, jonka vaikeus kulminoituu katkoksiin rahoituksessa ja muutoksiin omassa
statuksessa apurahalta työsuhteeseen ja toisin päin. Varsinkin lyhytkestoisella apurahalla työskentelevät ovat menettäneet toistuvasti oikeutensa yliopiston tarjoamaan sähköpostiin ja muuhun digi-infraan. Juuri tällaiset katkokset ja katvealueet ruokkivat kokemusta ulkopuolisuudesta ja osattomuudesta.
Kokemus yhteisöön kuulumisesta on monen asian summa: se on tasa-arvoa eli yhtäläisiä oikeuksia suhteessa muihin yhteisön jäseniin, säännöllistä vuorovaikutusta yhteisön kanssa, jaettua iloa ja jaettuja huolia. Se on tietoa siitä, kenen puoleen kääntyä ongelmatilanteessa ja tietoa siitä, että oma asema ei muutu ennakoimattomasti. Yhteisöön kuulumista voi verrata myös kotiin. Koti on sekä henkinen että fyysinen paikka, johon ihminen voi turvallisesti ankkuroitua. Todellinen akateeminen koti luo puitteet laadukkaalle tutkimukselle luomalla puitteet akateemisen yhteisön syntymiselle.
HYT tekee töitä apurahatutkijoiden aseman parantamiseksi
Koronakevät teki näkyväksi monia, jo pitkään tiedossa olleita kipuisteitä apurahatutkijoiden asemassa Helsingin yliopistolla. Keskustelua on viime kuukausina käyty ennen kaikkea työtiloista ja yliopistokorvauksista aina valtakunnan medioita myöten. HYT haluaa olla aktiivisesti mukana apurahatutkijoiden aseman parantamisessa. Elokuussa perustettiin apurahatutkijoiden työryhmä, jonka keskeinen tehtävä on tuoda apurahatutkijoita yhteen, päästä pureutumaan heidän arkeaan vaikeuttaviin epäkohtiin ja etsiä niihin toimivia ratkaisuja. Juuri julkaisemamme kyselyn (ks. alla) avulla haluamme saada suoraa tietoa siitä, mitä Helsingin yliopistolla työskentelevät apurahatutkijat eniten kaipaavat ja tarvitsevat. Näin voimme parhaiten määritellä tavoitteet työryhmällemme ja viestiä niistä yliopiston suuntaan.
Yliopiston strategia painottaa sivistysarvoja ja tähtää yliopistoyhteisön rakentamiseen
Arvojensa puolesta Helsingin yliopiston strategia antaa vankan eettisen pohjan apurahansaajien oikeuksien puolustamiseen: totuus, sivistys, vapaus ja yhteisöllisyys – voisiko parempaa lähtökohtaa edes kuvitella? Helsingin yliopiston strategia päättyy kysymykseen: ”Missä olemme vuonna 2030?” Vastaus on tämä: ”Yliopistoyhteisön ja sen jäsenten hyvinvointi on parantunut, ja yhdenvertaisuus, tasa-arvoisuus sekä mahdollisuudet vaikuttaa ja osallistua ovat vahvistuneet.”
Jos tavoite halutaan saavuttaa kymmenen vuoden kuluessa, on aika panostaa apurahatutkijoihin ja etsiä kestävät ratkaisut heidän asemansa turvaamiseen yliopistoyhteisön täysivaltaisina jäseninä.
Osallistu apurahatutkijoille suunnattuun kyselyyn!