Apurahalla tutkimusta tekevien asema Tampereen yliopistolla epäselvä: Tatte esittää kyselyyn pohjaavat yksityiskohtaiset suositukset

Yhtäältä eriarvoisuutta ja arvostuksen puutetta, epätietoisuutta omasta asemasta, huonoa tiedonkulkua ja puutteita työpisteissä. Toisaalta työyhteisöön kiinnittymistä, maksuttomia työhuoneita ja IT-palveluita sekä mahdollisuuksia saada matka-apurahoja. Muun muassa tällaisia asioita nousi esiin, kun Tampereen yliopiston tieteentekijät (Tatte) selvitti kyselyssään keväällä 2020 apurahalla työskentelyn hyviä ja huonoja käytänteitä.

Kyselyn vastaukset osoittavat selvästi, että apurahatutkijat kokevat olevansa yliopistolla eriarvoisessa asemassa suhteessa palkkasuhteessa työskenteleviin kollegoihinsa. Siinä missä palkkasuhteiset tutkijat saavat työnteon resurssit, työterveyshuollon sekä liikunta- ja kulttuuriedut automaattisesti, apurahatutkijat saattavat joutua maksamaan työskentelypisteestään ja jäävät täysin terveydenhuollon ja liikunta- ja kulttuurietujen ulkopuolelle. Apurahatutkijat saattavat jäädä myös sähköpostilistoilta pois, eivätkä näin ollen saa kutsua tiedekuntansa ja lähityöyhteisönsä tapahtumiin. 

Yliopiston pääluottamusihminen ja raportin kirjoittamisesta vastannut yliopistotutkija Sinikka Torkkola muistuttaa, että vertailu apurahatutkijoiden ja palkkasuhteisten työntekijöiden välillä ei ole kaikilta osin kannattavaa: “Vertailussa jää huomaamatta se, että toisin kuin palkkatyösuhteiset tutkijat, apurahatutkijat ovat täysin vapaita yliopiston työnantajaohjailusta.” Raportin tuloksien valossa haluamme kuitenkin Tattessa kyseenalaistaa sen, ovatko olemassa olevat huonot käytänteet tämän tutkijanvapauden hinta? 

Kyselyn avovastauksissa tulee esiin paljon sellaisia käytäntöjä, jotka rakentavat eriarvoisuutta täysin tarpeettomalta tuntuvilla tavoilla. Yksi kyselyn vastaajista kertoo esimerkiksi tilanteesta, jossa hän siirtyi apurahalle oltuaan aiemmin työsuhteessa: “Arvonalennuksen kyllä huomasi siirtyessä työsuhteesta apurahalle. Oma huone lähti alta siinä silmänräpäyksessä (…)”.

Epäselvistä ja täysin tarpeettomasti eriarvoisuutta luovista käytännöistä olisi päästävä yliopistolla eroon. Kyselyyn pohjaten Tatte esittää yksityiskohtaiset suositukset, joilla apurahalla tutkimusta tekevien asemaa voitaisiin parantaa Tampereen yliopistolla. Esitämme suosituksia sekä koko yliopiston että yksittäisten tiedekuntien tasolla. 

”Yksi mielestäni keskeisimmistä Tatten suosituksista on se, että jokaiseen tiedekuntaan nimettäisiin muutama hallintohenkilö, jotka vastaisivat erityisesti apurahalla tutkimusta tekevien tuen tarpeisiin. Tämä uudistus auttaisi merkittävästi siihen, ettei apurahatutkijuuteen liittyviä käytännön asioita enää palloteltaisi henkilöltä toiselle, vaan tutkimustyön edellytysten järjestäminen erilaisissa yksilöllisissä tilanteissa olisi sujuvaa – ja siten myös arvostusta viestittävää”, toteaa Tatten puheenjohtaja Sanni Tiitinen.  

”Yliopistolla on tärkeää ymmärtää, että apurahatutkijat eivät ole mikään pieni joukko, vaan iso osa tieteentekijöistä työskentelee jossain vaiheessa kokonaan tai osittain apurahalla. Tutkijat ovat tutkijoita ansiotulonsa muodosta riippumatta. Yksi mahdollisuus kaventaa eroa palkkatyösuhteisten ja apurahalla työskentelevien tutkijoiden välillä olisikin tutkijuuden vahvistaminen esimerkiksi yhteisten perehdytystilaisuuksien avulla”, pohtii Sinikka Torkkola.

 

Tatten verkkokyselyyn vastasi 88 apurahalla tutkimusta tekevää henkilöä yliopiston kuudesta tiedekunnasta. Heistä 55 työskenteli täysipäiväisesti apurahalla. Muut vastaajat työskentelivät osittain apurahalla ja osittain työsuhteessa joko yliopistolla tai muualla. Vastaajista 66:lla (75 %) oli resurssisopimus yliopiston kanssa. Kyselyn vastaukset analysoi Päivi Tyni. 

Lue raportti kokonaisuudessaan täältä:  

Sinikka Torkkola ja Päivi Tyni (2020) Sisällä ja ulkona. Kyselytutkimus Tampereen yliopistossa apurahalla tutkimusta tekeville. Tampereen yliopiston tieteentekijät ry.

Tatten suositukset kokonaisuudessaan löytyvät täältä.