Covid-19 on aiheuttanut täysin poikkeukselliset olosuhteet, joissa kaikilta on vaadittu huomattavasti joustoa. Tällaisena poikkeusaikana Helsingin yliopistolta toivoisi suunnannäyttäjän roolia ja tukea heikoimmassa asemassa oleville. Ennen kaikkea yliopiston toivoisi pitävän huolta koko yliopistoyhteisöstä. Yliopisto on kuitenkin – ainakin alustavien linjaustensa mukaan – päättänyt periä apurahatutkijoilta työhuonevuokran täysimääräisenä myös poikkeustilan ajalta. Peruste on se, että työhuonevuokra (jota myös yliopistokorvaukseksi kutsutaan) kattaa myös muita palveluja, kuten kirjaston digipalvelut ja tietoliikenteen sekä muun yliopiston tarjoaman digi-infran, kuten käyttäjätunnusten takana olevat palvelut. Tämä on kyseenalaista monestakin syystä.
Ensinnäkin ne apurahatutkijat, jotka ovat väitöskirjatutkijoita, ovat oikeutettuja kaikkiin yllä mainittuihin palveluihin jo tutkinnonsuoritusoikeutensa perusteella, jos vain ovat kirjautuneet läsnäoleviksi. Ajatusta, että työhuoneesta maksava väitöskirjatutkija nyt poikkeustilan aikana maksaisi palveluista, joita työhuoneeton väitöskirjatutkija samaan aikaan käyttää tutkinnonsuoritusoikeutensa nojalla, on mahdoton puolustaa. Eettisesti kestävä ratkaisu olisi olla perimättä työhuonevuokraa siltä ajalta, jolloin työ suositellaan tehtäväksi etänä.
Toiseksi, poikkeustila on aiheuttanut apurahatutkijoille (kuten muillekin pätkätyöläisille) erityistä huolta. Viivästykset muun muassa aineistonkeruussa ja sen myötä tutkimustulosten julkaisuissa aiheuttavat huolta tulevasta rahoituksesta ja toimeentulosta. Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden HYVÄTin selvityksestä kävi ilmi, että suuri osa väitöskirjatutkijoista tarvitsisi tukea Helsingin yliopistolta poikkeustilan tuomista haasteista selviytyäkseen. Lisäksi Terhi Hautamäen Acatiimissa ilmestyneessä artikkelissa kerrottiin aineistonkeruuseen liittyvistä vaikeuksista ja niiden aiheuttamasta stressistä etenkin nuorille tutkijoille. Kädenojennus huolten painamille apurahatutkijoille olisi siis enemmän kuin tarpeen.
On syytä korostaa, että apurahatutkijoilta monissa yliopistoissa perittävä työhuonevuokra on myös poikkeustilan ulkopuolella kyseenalainen käytäntö, kuten Pauli Väisänen vastikään julkaistussa blogissaan toi esiin. Tarkoitus on epäilemättä ollut hyvä, ja säätiöiden maksamilla yliopistokorvauksilla on haluttu edistää apurahatutkijoiden asemaa. Käytännössä hyvä tarkoitus on kuitenkin usein kääntynyt itseään vastaan, sillä ohjeet eivät ole yhdenmukaisia ja käytännöt ovat osoittautuneet kirjaviksi. Lisäksi tiedekunnat yliopiston sisällä noudattavat toisistaan eroavia linjauksia, minkä vuoksi apurahatutkijat eivät ole edes keskenään samalla viivalla. Väisäsen sanoin: ”Jos asiaa pysähtyy miettimään, yliopistokorvauksen koko perusajatus on päälaellaan. Sen lisäksi, että apurahatutkija antaa julkaisunsa ja tutkintonsa yliopiston nimiin ja tulokseen, joutuu hän vielä maksamaan siitä.”
Muistutamme että apurahatutkijat kuuluvat yliopistoyhteisöön. Paitsi että he tuottavat olennaisen osan yliopistossa tehtävästä tutkimuksesta, monet heistä myös opettavat tuntityösopimuksella. Apurahatutkijat tulee tunnustaa aidosti osaksi yliopistoyhteisöä paitsi silloin, kun puhutaan julkaisujen määrästä myös silloin, kun puhutaan tutkijoiden työolosuhteista, jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
HYT on parhaillaan käynnistämässä työryhmää, joka keskittyy apurahatutkijoiden etujen ajamiseen. Onko sinulla mielessä idea, jolla apurahatutkijoiden asemaa voitaisiin parantaa? Onko sinulla mahdollisesti kysymyksiä, ajatuksia tai ehdotuksia aiheeseen liittyen? Haluaisitko mukaan toimintaan? Ota yhteyttä HYTin järjestösihteeri Kersti Tainioon: hyt-toimisto@helsinki.fi
Tutustu HYTin ja HYVÄTin kannanottoon
Julia von Boguslawski, HYTin hallituksen jäsen
väitöskirjatutkija, humanistinen tiedekunta
Kersti Tainio, HYTin järjestösihteeri