Juttu on julkaistu HYTin blogissa syyskuussa 2019.
Yliopistolaisen koti on viime vuosina muuttunut. Mihin yliopistolaiset identifioituvat? Missä sijaitsee nykypäivän akateeminen yhteisö? Helsingin yliopiston tieteentekijät HYT järjesti 17.9.2019 Agora-keskustelutilaisuuden teemalla Akateeminen koti. Keskustelutilaisuudessa pohdittiin tutkijayhteisön paikkaa ja merkitystä sekä yksilön osallisuutta yhteisön rakentamisessa. Voit katsoa tallenteen tilaisuudesta täältä. Tilaisuuden avasi Helsingin yliopiston tieteentekijöiden puheenjohtaja Tommi Kokkonen, joka avauspuheenvuorossaan pohti yhteisöllisyyden merkitystä yliopistomaailmassa.
Kokkosen mukaan tieteellisen työn perustana on riippuvuus toisista ja muiden tarjoama apu. Kokkonen viittasi puheenvuorossaan Helsingin Sanomien haastatteleman Noora Bursevin väitöskirjatutkimukseen, joka toi esille vapaan oleskelun, työtilojen viihtyvyyden ja kahvihuonekeskusteluiden roolin uusien ideoiden ja oivallusten syntymiselle.
Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblom oli kutsuttu Agora-keskustelutilaisuuden pääpuhujaksi. Lindblom kysyi, millainen on se konteksti, jossa toimimme ja minkälaiset toimintatavat siinä vallitsevat? Nämä asiat määrittelevät yhteisöä ja sen merkitystä. Hänen mukaansa nykypäivän akateemista kotia on koko ajan luotava uudelleen. Lindblom totesi, että esimerkiksi yliopistojen tiloihin liittyvässä keskustelussa on usein nähtävissä ristiriitaisia näkökulmia, kuten yhteisten tilojen ja omien työhuoneiden vastakkainasettelua. Ihmisten törmäyttäminen on Lindblomin mukaan kuitenkin kaikista arvokkainta akateemisessa työssä.
Kansainvälisyyden ja monitieteisyyden merkitys on Lindblomin mukaan lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Helsingin yliopistoon virtaa kansainvälisiä tutkijoita, ja tarjoamme yhä enemmän koulutusta myös ruotsiksi ja englanniksi. Yhteisöllisyyden rakentamisen rinnalle on Lindblomin mukaan noussut myös kysymys siitä, miten monitieteisyyttä rakennetaan. Hyvin toimiva akateeminen yhteisö törmäyttää eri tieteenaloja. Suurena haasteena on luoda ymmärrys siitä, että tarvitsemme toisiamme ja voimme kaikki hyötyä eri tieteenalojen menetelmiä yhdistämällä. Tutkimusta tarvitaan aina vain enemmän ratkaisemaan tosi elämän tilanteita, ja haasteeseen vastaamiseksi tarvitsemme eri tieteenalojen välistä kommunikointia. Vaikka akateemiseen maailmaan kuuluu kollegoja vastaan kilpaileminen, ei se silti sulje pois yhteistyön merkitystä.
Yhä useammat Helsingin yliopiston tiloista ovat käyttötarkoituksen mukaan muunneltavia. Kohtaamistiloja on tullut myös paikkoihin, joissa niitä ei ennen ollut. Lindblomin mukaan esimerkiksi Tiedekulmassa kellä tahansa on mahdollisuus saada vaikutteita siitä akateemisesta ”pöhinästä”, joka tilassa kulloinkin vallitsee. Yhteisissä tiloissa joustavuus on tärkeää, esimerkiksi se, että hiljaisen työn tilat ovat merkittyjä. Etätyötä tekevät voivat myös tuntea yhteenkuuluvuutta työyhteisöön. Akateeminen identiteetti rakennetaan vuorovaikutuksessa, mutta se ei vaadi päivittäistä kanssakäyntiä. Yhteisö toimii, kun jokaisella on tunne, että kuuluu siihen. Vararehtori Lindblomin mukaan isoin haaste on syrjäytymisen uhka, ja jokaista yliopistolaista tarvitaan siihen, ettei kukaan jäisi ulkopuolelle. Lindblomin mielestä on tärkeää varmistaa, että maisteriopiskelijat ja väitöskirjatutkijat tuntevat kuuluvansa akateemiseen yhteisöön. Opiskelijat tulisi nostaa keskiöön, sillä yliopiston keskeisenä tehtävänä on kouluttaa tulevia asiantuntijoita. Opiskelijoiden ja henkilökunnan kuuleminen on tärkeää päätöksiä tehtäessä. Myös keskustelun siitä, miksi ja miten erilaisiin ratkaisuihin ja päätöksiin on päädytty, tulisi olla läpinäkyvää ja avointa.
Toiseksi puhujaksi Agora-keskustelutilaisuuteen oli kutsuttu väitöskirjatutkija Sonja Trifuljesko. Trifuljesko tutkii väitöskirjassaan Helsingin yliopistossa vuosina 2014-2016 tehtyjä uudistuksia ja markkinointia. Keskeinen kysymys on, millainen päätöksentekoprosessi oli yliopiston muutoksissa eri toimijoiden näkökulmasta. Trifuljeskon mukaan luottamuksen rapautumista aiheuttivat muun muassa keskustakampuksen tilauudistukset, joiden vuoksi monet tutkijat vuokrasivat omia toimistotiloja ja lisäsivät etätyön määrää. Työskentelytavat vaihtelivat paljon tutkimusyhteisöittäin – joissakin yhteisöissä henkilöstö hajaantui enemmän kuin toisissa. Moni kuitenkin koki, että yliopisto ei enää tukenut yhteisön toimintaa parhaalla mahdollisella tavalla. Trifuljeskon mukaan päätöksentekoprosessin tutkiminen on tärkeää, jotta tulevaisuudessa voidaan välttää virheiden toistuminen.
Lopuksi puheenvuoron saivat yhteiskunnallisen muutoksen opiskelijat Iisa Arvelin ja Miia Martikainen. Arvelinin mukaan opiskelijataipaleen alussa aika kului pitkälti oman paikan löytämiseen. Eri oppialoille pääsystä oli jo kandivaiheessa kilpailua, mikä ei tukenut yhteisöllisyyden rakentumista. Arvelinin ja Martikaisen mukaan akateemisen kodin rakentamista opiskelijanäkökulmasta tukeekin suuresti ainejärjestötoiminta. Martikaisen ja Arvelinin mielestä yhteisön rakentaminen on ollut tärkein anti yliopistossa. Yhteisöllisyyden rakentamisesta esimerkkinä on Arvelinin ja Martikaisen opiskelijakavereineen suunnittelema kurssi, jossa opiskellaan heidän alansa keskeisiä käsitteitä. Kurssi luo pohjaa yhteisen oppialan opiskelulle. Kurssi on hyvä esimerkki siitä, miten opiskelijat voivat olla aloitteellisia ja mukana päätöksenteossa.
Agora-keskustelutilaisuus päättyi paneeliin, jossa puhujat ja HYTin varapuheenjohtaja Thomas Hackman keskustelivat muutoksista, joita yliopisto on viime vuosina käynyt läpi esimerkiksi Ison Pyörän jälkeen. Panelistit toivat esille, että akateemisen kodin etsiminen on vaatinut uudistusten jälkeen ponnistelua, jotta opiskelijat identifioituisivat opiskelemiinsa oppiaineisiin. Ison Pyörän seurauksena pienet koulutusohjelmat ovat olleet kaikista suurimman muutoksen äärellä. Toinen keskeinen puheenaihe olivat tilamuutokset, jotka ovat joissakin yksiköissä johtaneet siihen, että henkilöstö ryhmittyy työnimikkeiden mukaan hankaloittaen eri ryhmien välistä tiedonkulkua ja koko yksikössä koettua yhteisöllisyyttä. Vararehtori Lindblomin mukaan keskeistä onkin, että esimiesasemassa olevat toimivat esimerkkinä yhteisöllisyyden rakentamisessa, ja funktionaaliset ratkaisut tehdään yhdessä.
Paneelissa tuotiin lopuksi esille, että muutoksien jälkeen suunta on ollut hyvä eri osapuolia ja neuvostoja kuunnellen. Erilaiset tieteenalatapaamiset ja avoimien ovien päivät vähentävät kuilua henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Olennaista on, että työyhteisössä arvostetaan toisia, jotta yhteisö toimii. Näitä näkökulmia ei panelistien mukaan huomioitu tarpeeksi muutosten vuosina. Vastavuoroinen ilmapiiri, jossa on halukkuutta luoda keskustelua ja yhteistyötä on yhteisöllisyyden ydin. Yhteisön lisäksi akateemisen kodin rakentaminen tarvitsee yksilöä ja hänen aktiivista osallistumistaan.
Laura Kortesoja
Tiedottaja, hallituksen jäsen, Helsingin yliopiston tieteentekijät