Tutkija tai tutkimusta tekevä opetushenkilökunnan jäsen joutuu matkustamaan työssään – joskus runsaastikin. Matkustaminen vaatii kuitenkin rahaa jota ei kengännauhabudjettien ja jatkuvien leikkausten aikakaudella aina ole tarjolla riittävästi.
Yliopistotyö kiteytyy uuden tiedon tuotantoon eli tutkimukseen. Tutkimusta tehdään pääasiassa työhuoneissa, kirjastoissa ja kotisohvilla, mutta aika-ajoin tutkimusta on käytävä esittelemässä niin kansainvälisissä kuin kotimaisissakin tieteellisissä konferensseissa. Tutkimuksen uusista tuloksista halutaan kuulla myös erilaisissa seminaareissa, symposiumeissa ja kollokvioissa. Joskus tutkija pyydetään luennoimaan toisiin oppilaitoksiin, tai antamaan asiantuntijalausuntoja mediaan, eduskunnalle, sektoritutkimuslaitoksille tai muille vastaaville toimijoille.
Siksi tutkija tai tutkimusta tekevä opetushenkilökunnan jäsen joutuu matkustamaan työssään – joskus runsaastikin. Matkustaminen vaatii kuitenkin rahaa jota ei kengännauhabudjettien ja jatkuvien leikkausten aikakaudella aina ole tarjolla riittävästi. Välillä niin jyväskyläläistä, kotimaista kuin kansainvälistä tutkijayhteisöä kuunnellessa tulee esiin varsin kummallisia tapauksia, joissa tutkijat ovat päätyneet kustantamaan työhön keskeisesti kuuluvia matkoja omasta kukkarostaan. Seuraavassa muutama matkarahoitusta koskeva nyrkkisääntö kaikille yliopistotyössään matkustaville:
Jos sinut kutsutaan vierailijaksi joko luennoimaan tai alustamaan tutkimuksesta jonkin muun organisaation tai instituution toimesta, ovat matkakulujen, päivärahojen ja luentopalkkioiden korvaamisvastuut aina kutsuvan organisaation vastuulla. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulle suuntautuvaan aamutelevision haastatteluun olisi saatava matkakustannukset kyseiseltä mediayhtiöltä – omalla kustannuksella ei kuultavaksi tarvitse matkustaa. Oppilaitokset ja muut instituutiot ovat aina velvollisia korvaamaan myös kohtuulliset palkkiot, joiden suuruudesta voi etsiä suuntaa vaikkapa Akavan palkkiotaulukosta.
Matkarahat tulee korvata myös silloin, kun tutkija tai opettaja lähetetään matkalle oman oppilaitoksen puolesta. Matkalle työntekijä on lähetetty, kun kyseinen matka on laitosjohtajan toimesta hyväksytty työmatkaksi esitetyn suunnitelman mukaisesti. Esimerkiksi kansainväliseen tai kotimaiseen konferenssiin suuntautuvan matkan yliopiston tulee korvata kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa kaikkien matkakustannusten (mahdolliset tarpeen vaatimat taksit, julkisen liikenteen kulkuneuvot, junat, bussit, laivat ja lentokoneet, hotellit jne.), mahdollisten konferenssimaksujen sekä matkaan kuuluvien päivien päivärahojen maksamisen. Matkustajan on myös saatava pyydettäessä työnantajalta ennakkoa matkakustannusten kattamiseen.
Valitettavan usein yliopistossa työsuhteessa olevien ihmisten kuulee kertovan, kuinka matkoista jätetään juuri päivärahat maksamatta. Perusteluita on aina rahan vähyydestä ”totuttuun tapaan”. Näitä selityksiä työmatkustajan ei tulisi kuitenkaan hyväksyä, sillä niin kotimaan kuin ulkomaan päivärahoista on säädetty voimassaolevan työehtosopimuksen pykälässä 10 . Työehtosopimus kannattaa lukaista ja sitä voi myös vilauttaa työnantajan edustajalle, jos päivärahojen maksussa tulee epäselvyyksiä. Esimiehen ei myöskään tulisi ehdottaa esimerkiksi päivärahoista luopumista, sillä ehdotus on työehtosopimuksen vastainen. Päivärahojen maksussa voidaan toki tehdä muutoksia, kuten silloin kun matka kestää yli 14 vuorokautta. Tällöin maksetaan usein vain 30 % päivärahoista.
Apurahatutkijan asema matkarahojen suhteen on hankalampi kuin työsuhteisen työntekijän. Apurahatutkijakin tulisi kuitenkin saada riittävät matkarahat tutkimuksen esittelemiseen ja työnsä kehittämiseen vaadittaviin matkoihin. Näitä rahoja voi hakea säätiöltä ja usein matkustussuunnitelman voi liittää jo varsinaiseen apurahahakemukseen. Laitosten olisi hyvä tarjota myös apurahatutkijoilleen erilaisia matkarahoja haettavaksi pitkin vuotta, jotta kaikki tiedeyhteisön jäsenet pääsevät tasapuolisesti osallistumaan tieteelliseen toimintaan. Jytten jäsenen on hyvä muistaa, että etenkin työttömänä tai apurahalla myös Jytten omien matka-apurahojen hakeminen on suositeltavaa.
Lopuksi on vielä syytä kiinnittää huomiota yliopistossamme viimevuosina ilmenneisiin kahteen valitettavaan ilmiöön, jotka osoittavat eri tiedekunnilla ja laitoksilla olevan hyvin kirjavia käytäntöjä niin matkakorvausten maksamisessa kuin matkarahojen määrässä. Ensiksi, työehtosopimuksen linjaukset koskevat lähtökohtaisesti kaikkia yliopiston kautta maksettavia työsuhteisten työntekijöiden tekemiä matkoja – myös projekteissa työskenteleviä. Projektirahoitus tai yhtälailla vakituiseen henkilöstöön kuuluminen ei siis ole peruste jättää esimerkiksi päivärahoja maksamatta. Toiseksi, eri tiedekuntien ja laitosten työntekijöillä on käytettävissä hyvin erikokoisia matkamäärärahoja. Joillakin laitoksilla rahaa tuntuu olevan lähes kaikkiin mahdollisiin pyyntöihin, kun taas toisilla laitoksilla jopa yliopistotyöhön täysin normaalisti kuuluvia konferenssimatkoja ei ole varaa toteuttaa. Esiin on tullut myös kertomuksia, joiden mukaan edes professorien vaatimattomia Helsingin matkoja ei olisi varaa maksaa.
Yliopiston on pidettävä huolta vuoden 2018 budjetissa siitä, että kaikilla opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvilla on yhtäläiset mahdollisuudet edistää tieteellistä uraansa osallistumalla niin kansainväliseen kuin kotimaiseen tieteelliseen toimintaan. Jos tietty oppiala jää toistuvasti ilman riittävää matkarahaa, on sen tieteellinen kehitys ja tulevaisuus vaakalaudalla. Tällaista näivettämispolitiikkaa on syytä välttää, minkä vuoksi matkarahan jaossa on pidettävä mielessä niin kohtuus kuin tasapuolisuus. Jokaisen yliopistolaisen on myös hyvä muistaa, että tutkimus, opettaminen ja siihen kuuluva matkustus on työtä, ei pelkkää kutsumusta.
Mikko Jakonen
Jytten puheenjohtaja