Yliopistosektorilla toimivat ammattiliitot ovat vahvempia toimiessaan osallistavina järjestöinä, jotka kutsuvat aktiivisesti kansainvälisiä tutkijoita ja henkilökuntaa liittymään jäseniksi ja helpottavat samalla heidän osallistumistaan ammattiliiton toimintaan. Tämä on tärkeä osa kansainvälisten jäsenten etujen puolustamista, jonka kautta voidaan varmistaa alan ammattiyhdistysten toiminnan jatkuvuutta ja valmiutta osallistua mahdollisiin työtaistelutoimiin. Ammattiyhdistystoimintaan osallistumalla kansainväliset jäsenet voivat myös tutustua yliopistojen työkäytäntöihin ja ajankohtaisiin kysymyksiin.
Osallistumisen helpottaminen edellyttää toimimista paikallisyhdistysten, kansallisten liittojen ja laajempien työmarkkinajärjestöjen, kuten JUKOn, tasolla. Myös yksittäisillä liittojen jäsenillä voi olla oma roolinsa. Seuraavat suositukset perustuvat yhdessä Tampereen korkeakouluyhteisön kansainvälisten tutkijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan kanssa tehtyyn tutkimukseen, johon sisältyi kyselytutkimus ja joukko haastatteluja (raportit ja erillinen yliopistolle suunnattu suosituskokonaisuus ovat saatavilla Tampereen yliopiston tieteentekijöiden verkkosivuilta: https://tieteentekijat.fi/suosituksia-tampereen-korkeakouluyhteisolle-kansainvalisten-tutkijoiden-opettajien-ja-henkilokunnan-tukemiseen/). Tampereella tehdyn tutkimuksen lisäksi olemme pyrkineet pohtimaan laajasti ongelmia ja periaatteita, joilla voisi olla laajempikin merkitys. Tunnustamme myös, että eri ammattiliitot ovat hieman eri asemissa sen suhteen, kuinka suuri osa niiden jäsenistä on mahdollisesti ”kansainvälisiä” ja kuinka suuri osa jäsenten tekemästä työstä on kansainvälistä. Pyrimme tekemään suosituksista laajalti relevantteja yliopistosektorin ammattiliitoille ja työntekijäjärjestöille, mutta myönnämme, että niitä voidaan soveltaa suoremmin joihinkin tilanteisiin kuin toisiin.