Jytten hallituslaiset ottavat kantaa kunnallispolitiikan ja tiedemaailman yhteisvaikutuksiin
Sunnuntaina 13.6. järjestettävän kuntavaalit lähestyvät hyvää vauhtia. Kunnallispolitiikan keskiössä on kummallinen ilmiö. Kuntatasolla tapahtuva päätöksenteko on usein tiukasti kiinni hyvin arkisissa asioissa. Erityisesti sote-uudistuksen myötä, kunnallispolitiikassa korostuu entistä enemmän kunnan tarjoamat kulttuuri- ja koulutuspalvelut. Koulutus, päiväkodit, kirjastot, kunnan liikuntapalvelut ja museotoiminta. Kunnallispolitiikan piiriin kuuluu myös julkinen liikenne, kierrätysmahdollisuudet ja yleisen infrastruktuurin ylläpito.
Kunnallispolitiikka onkin usein konkreettisempaa kuin valtion tai EU –tason politiikka – vaikka nämä kaksi tasoa paljon vaikuttavatkin siihen, mistä ja millä resursseilla kunnissa voidaan päättää. Äänestäjät eivät kuitenkaan pidä kunnallisvaaleja useimmiten kovinkaan mielenkiintoisina. Äänestysprosentti jää niissä toistuvasti selvästi eduskunta- ja presidentinvaaleja alhaisemmaksi. Ainoastaan EU-vaalit kiinnostavat vähemmän. Yhteiskuntatieteet antavat tälle ilmiölle monta selitystä, mutta hyvänä asiana sitä ei taida pitää kukaan. Mitä matalampi äänestysprosentti on, sitä harvempi joukko ihmisiä vaikuttaa siihen, millaiset päättäjät tekevät päätöksiä meidän puolestamme ja meidän mandaatillamme.
Mutta jos kunnallispolitiikassa on kyse arjesta ja konkretiasta, miten kuntavaaleihin oikein sopii mukaan tiede ja tieteentekeminen? Vaalipuheet tieteen puolesta ovat olleet häkellyttävän harvassa. Samalla kansallisella tasolla juuri julkistetut 35 miljoonan euron pysyvät leikkaukset Suomen Akatemian myöntämään tutkimusrahoitukseen rapauttavat yliopistojen toiminnan perusedellytyksiä. Leikkausten ja tiedevastaisen ilmapiirin keskellä unohtuu kuitenkin, että tiederahoituksessa ei ole kyse vain yksittäisistä tutkijanurista. Tiede ja yliopistot luovat pohjaa laaja-alaisesti koko yhteiskunnan hyvinvoinnille.
Seuraavassa pohdimme, kuinka tiede ja tieteentekijät voisivat olla entistä paremmin mukana myös kunnallisessa päätöksenteossa, niin päättäjinä kuin asiantuntijoina.
Korkeakoulut tuovat Jyväskylään paljon väestöä, rahaa ja työvoimaa
Kuntapolitiikan yhtenä keskeisenä kulmakivenä on kunnan lakisääteisesti tarjoama peruskoulutus. Kunnat järjestävät myös toiseen asteen koulutuksen. Vaikka korkeakoulutus ei ole kunnan järjestämää, on korkeakoulujen saaminen ja pitäminen jokaiselle kunnalle kunnia-asia – mutta myös korvaamaton kilpailuetu.
Paikalliset korkeakoulut tuovat kaupunkeihin ja ympäryskuntiin paljon asukkaita ja sitä myöten verotuloja. Jyväskylän yliopistossa opiskelee noin 15 000 opiskelijaa. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa puolestaan on yli 8 500 opiskelijaa. He ovat tärkeitä palveluiden kuluttajia, mutta myös työvoimaa ja veronmaksajia. Korkeakoulujen opiskelijat ovat myös usein elämässään aktiivisia, järjestäen runsaasti erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia, samalla tuoden menoa ja meininkiä kaupunkiin. Korkeakoulujen henkilökunta, jota Jyväskylän korkeakouluissa on yli 3200, on puolestaan korkeakoulutettua keskiluokkaa, jonka verotuloista ja kulutuskäyttäytymisestä jokainen kaupunki on kiinnostunut. He tuovat kaupunkiin ja lähikuntiin myös lapsia ja nuorisoa, joka lisää koko alueen elinvoimaa.
Väestön lisäksi korkeakouluilla on myös suora taloudellinen merkitys. Vaikka korkeakouluja ei usein ymmärretäkään suurina rahasampoina, on kuntatalouden näkökulmasta hyvä huomata, että esimerkiksi Jyväskylän yliopiston yli 200 miljoonan euron vuosibudjetti on alueen näkökulmasta katsottuna ulkopuolelta hankittua rahaa. Sitä tulee yliopistolle Opetusministeriön perusrahoituksena korvauksena tehdyistä tutkinnoista, tutkimuksesta ja koulutuksesta, mutta sitä tulee myös kymmeniä miljoonia vuodessa eri lähteistä yliopiston työntekijöiden ankarassa tutkimusrahoituskilpailussa onnistumisen seurauksena.
Yliopistolla on myös erilaisia kerrannais ja spin-off vaikutuksia paikalliselle elinkeinoelämälle. Jo pelkät yliopistojen pääsykokeet tuovat alueelle vuosittain muutama kymmenen tuhatta hakijaa, jota voi verrata yhteen isoon rokkifestariin. Erilaiset seminaarit, konferenssit ja vieralijat tulevat ja menevät jättäen alueelle paljon rahaa, pitäen samalla työmatkaliikennettä niin raiteilla kuin siivillä yllä. Olennaisin kerrannaisvaikutus on paikallisten yritysten ja tietysti myös julkisen sektorin onnellinen asema: heille on tarjolla paljon koulutettua työvoimaa, jota hyödyntää.
Tieteen ja poliittisen päätöksenteon vuoropuhelu on tärkeää myös kunnallistasolla
Kaikki tämä yliopistojen tuoma raha edesauttaa Jyväskylän menestystä merkittävällä tavalla. On mielenkiintoista, kuinka korkeakoulutuksesta silti puhutaan kuntapolitiikan yhteydessä ja kuntalaistenkin parissa usein kuin hieman kuntaan kuulumattomana, ulkopuolisena asiana. Aina silloin tällöin myös huomautetaan, kuinka vähän esimerkiksi yliopistossa kuunnellaan kunnan politiikkaa tai elinkeinoelämää. Tämän kysymyksen voisi kääntää myös toisin päin ja kysyä, kuunnellaanko kunnassa ja paikallisessa elinkeinoelämässä riittävästi yliopistoa? Ja ennen kaikkea, kuunnellaanko kunnassa riittävästi tiedettä ja tieteentekijöitä?
Viimeistään käynnissä oleva koronakriisi on osoittanut, kuinka monin tavoin olemme nykymaailmassa riippuvaisia tieteestä. Ilman tiedettä koronakriisistä olisi tullut niin globaalisti, mutta myös Suomessa, yksi pahimmista inhimillisistä ja taloudellisista katastrofeista vuosisataan. Vaikka kriisin kustannukset ovat valtavat, niin rahassa kuin etenkin ihmishengissä, ovat tieteellinen tieto ja tutkimukseen perustuva päätöksenteko pelastaneet meidät pahimmalta syöksykierteeltä. Kyse ei ole vain lääketieteestä. Tutkittua tietoa on tarvittu kriisivalmiuden parantamiseksi, lainsäädännön tueksi ja pandemian lieveilmiöiden, kuten eristäytyneisyyden tai yksinäisyyden tuntemusten ymmärtämiseen.
Koronakriisistä voidaan vain oppia. Yksi keskeinen opetus on, että me tarvitsemme entistä enemmän tieteellistä perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta, sekä yhteiskunnallisia ratkaisuja. Aikakautemme hankaliin ja viheliäisiin kysymyksiin voidaan vastata järjestelmällisesti, harkiten ja päättäväisesti vain tutkitun tiedon pohjalta. Koronakriisi on osoittanut eri maissa melkoisia valuvikoja aina perustuslaista normaaliin lainsäädäntöön, erilaisten yhteiskunnallisten instituutioiden keskinäiseen vuoropuheluun, sekä tieteen ja politiikan väliseen vuorovaikutukseen päätöksenteossa. Suomessa nämä marssijärjestykset ovat onneksi löytyneet lopulta melko hyvin, mistä kertoo kansainvälisessä vertailussa erittäin onnistunut kriisinhoito. Mutta valuvikoja on myös kotimaisessa järjestelmässä, ja aukkoja etenkin tieteen ja päätöksen teon väleissä löytyy kaikilta tasoilta – eikä vähiten kunnista.
Valtakunnallisessa päätöksenteossa on otettu pitkin 2000-lukua askeleita – joskaan ei kovin nopeita – kohti parempaa tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Tätä prosessia ei tulisi kuitenkaan jättää vain Valtioneuvoston ja Eduskunnan tasolle, vaan ulottaa niin kuntiin kuin myös tuleviin maakuntiin. Käytännössä tämä tarkoittaa asiantuntijatiedon tarpeen tunnistamista päätöksentekoprosessien eri vaiheissa aina kysymyksenasettelusta periaatepäätöksiin, käytännön ratkaisuihin ja niiden vaikutuksiin.
Näissä prosesseissa on myös tärkeää tunnistaa millaista ja kenen tuottamaa tietoa päätöksenteon tukena oikein käytetään. Kuntapäätöksenteon yksi sokea piste on runsas konsulttien käyttö. Vaikka parhaimmillaan konsulttien tekemät selvitykset ja toimenpide-ehdotukset ovat usein varsin hyödyllisiä ja kattavia, ei niillä aina ole kuitenkaan selkeää tieteellistä perustaa. Pahimmillaan konsulttien tuottama tieto voi olla hyvinkin ideologisesti värittynyttä ja yhden ryhmän intressipolitiikkaa tukevaa.
Keskisuomalaisella tiedeyhteisöllä ja yliopistossa tehtävällä tutkimuksella on runsaasti tutkittua tietoa tarjottavana myös kuntapolitiikan päätöksenteon tarpeisiin, jos sitä vain osataan kuunnella. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on yksi yliopiston lainsäädännöllisistä tehtävistä. Kaikki tutkimus ei sovellu suoraan kuntatasolla, mutta moni tutkija ja tutkimusryhmä yliopistossamme käsittelee juuri niitä asioita, joista kunnassakin päätetään: varhaiskasvatusta, koulutusta, hyvää hallintoa, ekologista transitiota, markkinointia, terveyttä ja hyvinvointia, turvallisuutta, digitaalista yhteiskuntaa ja niin edelleen. Jyväskylä voisi olla tulevaisuudessa uuden aallon kaupunki siis myös tieteellisen ja tutkitun tiedon entistä paremmassa hyödyntämisessä kuntatason päätöksenteossa. Täysin valmiita malleja ei ole olemassa, mutta tästäkin asiasta voidaan rakentaa kehityshankkeita ja tutkimuskohteita, joilla voisi olla huomattavan suuria vaikutuksia kaikkien Suomen kaupunkien ja kuntien päätöksentekoon.
Kirjoittajat edustavat Jyväskylän tieteentekijät ry:tä.