Jytten seitsenosaisessa ”Koronanäkökulmia” -blogisarjassa tullaan nostamaan esiin sekä koronakriisin osoittamia ongelmakohtia että sen aikaansaamia positiivisia muutoksia. Heidi Kosonen ja Melissa Plath esittelevät blogisarjan johdantotekstissään.
Jyväskylän yliopisto, kuten kaikki yliopistot Suomessa ja maailmalla, on joutunut tekemään lukuisia muutoksia toimintoihinsa ydintoimintojensa toteuttamiseksi COVID-19-pandemian aikana. Muutokset ovat koskettaneet kaikkia yliopiston käytäntöjä ja sopeutumista on vaadittu niin opetus- ja tutkimustyössä kuin opiskelijoiden ja työntekijöiden tukipalveluissakin. Kirjastot, tutkijat, opettajat ja opiskelijat ovat kaikki löytäneet itsensä tilanteesta, jossa fyysisiä opetusmateriaaleja ei yllättäen olekaan ollut saatavilla. Samanaikaisesti kasvotusten tapahtuvien kohtaamisten puuttuminen on pakottanut yliopistolaiset etsimään uusia tapoja kehittää opetusta, vaihtaa ajatuksia, tarjota tukea sekä ilmaista yhteishenkeä.
Poikkeustila on nostanut esiin sekä sellaisia alueita, joilla yliopistolla on varauduttu odottamattomiin ja poikkeuksellisiin haasteisiin että sellaisia, joilla varautuminen on paljastunut puutteelliseksi. Opetus- ja tutkimustyö ovat joutuneet testiin, ja tämä testi on osoittanut osan käytänteistä joustaviksi ja helposti tilanteeseen mukautettaviksi, samalla kun se on paljastanut osan tarkoitukseen sopimattomiksi. Siten vallitseva poikkeustila tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden olemassa olevien käytäntöjen muuttamiseksi vastaamaan yliopiston tarpeita taaten, että olemme valmistautuneita vastaamaan tuleviin haasteisiin entistä paremmin.
Jyttessä me olemme kiinnostuneita yliopistoyhteisön parantamisesta. Tämän blogisarjan tarkoitus on pohtia ja tuoda esiin sekä koronakriisin osoittamia tarpeita että sen tarjoamia opetuksia. Olemme kutsuneet yliopistoyhteisön jäseniä, mukaan lukien sisaryhdistyksien edustajia, kirjoittamaan COVID-19:n vaikutuksista opettajiin, tutkijoihin, yliopiston johtoryhmään, opiskelijoihin sekä Jyväskylän yliopiston työntekijöihin. Sarjan seitsemän kirjoitusta, jotka julkaistaan kahden viikon välein Jytten blogissa syksyn 2020 aikana, pyrkivät korostamaan poikkeustilan tarjoamia opetuksia eri näkökulmista. Kirjoituksissa tarjotaan mahdollisia ratkaisuja ongelmiin ja kannustetaan positiivisiin muutoksiin yliopistolla.
Seitsenosainen blogisarja
Sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa JYLL:n Panu Moilanen tarkastelee pandemian aiheuttamia muutoksia yliopiston opettajan työhön, keskittyen kriisin vaikutusten positiivisiin puoliin. Moilanen pohtii mitkä muutoksista jäävät voimaan, kun pandemia on saatu taltutettua. Olisiko esimerkiksi pakon sanelemana tehty opetuksen digitalisaatio – jota on hehkutettu jo neljännesvuosisadan ajan – luonut toimivan pohjan virtuaaliselle yliopistolle?
Lokakuun alussa Jytten ja UniPID:n Melissa Plath kirjoittaa etätyötä koskevasta epämääräisyydestä ennen pandemian aiheuttamaa poikkeustilaa. Plathin mukaan etätyötä koskevat säännöt ja normit ovat olleet epämääräisiä ja korostaneet eroja tutkijoiden, opettajien ja muiden henkilökunnan jäsenten välillä. On ollut epäselvää, kuka saa työskennellä etänä, milloin ja millä ehdoilla. COVID-19 on pakottanut valtaosan yliopistolaisista etätöihin, mikä on paitsi korostanut etätyöhön sisältyviä mahdollisuuksia ja haasteita myös herättänyt kysymyksiä etätyön järjestämistavoista ennen pandemiaa. Tekstissään Plath pohtiikin, mitä poikkeustila voi opettaa meille etätöistä, ja millaisia etätyöjärjestelyitä voitaisiin nähdä jatkossa.
Lokakuun lopuksi Marjo Vallittu Avoimen tiedon keskuksen kirjastopalveluista avaa näkökulmia siihen, millaisia käytännön järjestelyjä ja ja muutoksia on vaaditu Avoimen tiedon keskuksen palveluiden jatkumisen takaamiseksi pandemian aikana. Kirjaston palvelut sisältävät opetusta, neuvontaa ja tukea sekä tutkimuksen tekoon että julkaisemiseen. Näihin liittyvät painetut aineistot ja asiakaskontaktit, minkä seurauksena joidenkin toimintojen jatkaminen on edellyttänyt rajoituksiin liittyvien rajojen koettelemista. Vallitun kirjoitus käsitteleekin Avoimen tiedon keskuksen henkilökunnalta vaadittuja taitoja ja toimia, jotta palveluiden tarjoaminen on saatu taattua keväällä 2020.
Marraskuun ensimmäinen kirjoittajavieras on Professoriliiton Jyväskylän osaston Mika Lähteenmäki, jonka teksti käsittelee COVID-19-kriisin tarjoamia opetuksia yliopiston johdon näkökulmasta. Lähteenmäki pohtii asiantuntijayhteisön roolia kriisinhallinnassa sekä keskusteluissa usein esille nousevaa oletusta yhteisön erityisluonteesta. Lähteenmäen mukaan tämä erityisluonne jää usein määrittelemättä ja siksi epäselväksi, mutta asiantuntijayhteisön kriisinaikaista toimintaa tarkastelemalla siitä on mahdollista luoda selkeämpi kuva. Tämä puolestaan auttaa meitä ymmärtämään, miten tällaista yhteisöä tulisi johtaa.
Seuraavasta, marraskuun lopun kirjoituksesta vastaa JYY:n Miikael Saksman, joka lähestyy kriisiä opiskelijoille tarjottujen palvelujen näkökulmasta. Saksmanin teksti on kuvitteellisen opiskelijan karanteenipäiväkirja, jossa pääsemme seuraamaan opiskelijan elämää koronakevään aikana. Tekstissä erilaiset tukipalvelut ja -toiminnot, kuten Student Life, auttavat Saksmania kohtaamaan IT-ongelmien ja muuttuneiden kirjastopalveluiden kaltaisia haasteita. Kirjoituksessa hyödynnetään JYY:n COVID-19-kyselyn tuloksia.
Joulukuun avaa Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen yliopistonpettaja Laura Piippo, jonka kirjoitus arvioi COVID-19:n vaikutuksia tutkijoihin intersektionaalisesta ja materialistisesta näkökulmasta. Piippo kysyy keiden kokemukset pandemiasta ovat esillä tiedotusvälineissä. Tekstissä kyseenalaistetaan vallitseva kertomus, jonka mukaan kriisi vaikuttaa ”meihin kaikkiin” samoin tavoin, ja korostetaan todellisten kokemusten monimuotoisuutta. Piipon mukaan pandemia korostaa ja tuo julki lukuisia epätasa-arvotekijöitä, joita termi ”tutkija” pitää sisällään ja joihin vaikuttavat niin yksilölliset elinolosuhteet kuin ihmissuhteetkin. Piippo pohtii näitä kokemuksia suhteessa yksilöiden eriävään asemaan yliopistoyhteisössä, esimerkiksi sen kautta sisältyykö kokouksiin osallistuminen työnkuvaan. Hän pohtii myös työtovereiden satunnaisten tapaamisten luoman yhteisöllisyyden tunteen katoamista sekä vaikutusta ideoiden syntyyn.
Joulukuun lopulla julkaistavasta sarjan viimeisestä kirjoituksesta vastaa Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Stefan Baumeister. Hänen kirjoituksensa käsittelee tutkijaliikkuvuutta, joka Baumeisterin mukaan yleisesti mielletään olennaiseksi osaksi tutkijanuraa. Lopettamalla liikkuvuuden kuin seinään, COVID-19-kriisi tarjosi Baumeisterin mukaan oivan mahdollisuuden arvioida kriittisesti liikkuvuuden merkitystä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri liikkuvuus on yksi suurimmista yliopistojen kaltaisten tietoyhteisöjen kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista. Kriisi on pakottanut hyödyntämään internetin tarjoamia mahdollisuuksia fyysisten kohtaamisten sijaan, mikä Baumeisterin mukaan saattaa osoittautua erittäin hyödylliseksi opetukseksi.
Sarjan ensimmäinen kirjoitus julkaistaan 25.9. Tervetuloa lukemaan!
Syysterveisin,
Heidi Kosonen
Melissa Plath
