Jytten uusi puheenjohtaja Johanna Turunen reflektoi tulevaisuutta ja omaa, sekä liiton roolia alkavana vuotena.
Viime vuosi oli monella tavalla haastava, yllättävä, mutkikas, uuvuttava ja paikoin innostavakin. Pandemian värittämä vuosi on haastanut meidät miettimään monia toimintamme peruspilareita uusiksi. Se on tehnyt kivualiaan näkyvälsi myös joitain yliopistotyön heikkoja kohtia. Tulevaisuudessa joudummekin kenties miettimään uusia toimintamalleja niin yksilöinä kuin myös kokonaisena sektorina. Yliopistojen suurimpana keskiryhmien asiaa ajavana ammattiliittona Tieteentekijöillä on keskeinen rooli tämän tulevaisuuden hahmottelussa. Miltä akateeminen työ näyttää pandemian jälkeen? Mitä kansainvälistymisen muodot ja merkitykset ovat jatkossa? Kuinka työhyvinvoinnista voidaan huolehtia kollektiivisesti, jos työtä tehdään enenevissä määrin kotona? Miten kaikki tämä heijastuu seuraaviin TES-neuvotteluihin? Ja kuinka se kuuluisa hyppy määräaikaisesta yliopisto-opettajasta vakinaiseen lehtorin tehtävään muuttuu helpommaksi? Nämä ovat vain muutamia kysymyksiä, joihin meidän tulee etsiä vastauksia.
Olen osaltani saanut olla mukana jo viimeisen neljän vuoden ajan Jytten hallituksen toiminnassa ja seurata sekä Jytten edellisen puheenjohtajan Mikko Jakosen että liiton toimintaa varsin läheltä. Tämä vuosi tulee silti olemaan henkilökohtaisesti monella tavalla uuden alku. Akateemisesti lähitulevaisuudessa häämöttävä väitös tulee muuttamaan omaa asemaa työyhteisössä. Samalla Jytten puheenjohtajuuden myötä oma toiminta ammattiliittoaktiivina tulee myös saamaan uusia muotoja. Tämä vuosi onkin varmasti oppimisen vuosi – itselle ja myös Jyttelle.
Toivon, että tulevana vuonna kykenemme pitämään yllä Jytten toimintaan Mikon kaudella muotoutuneita hyviä käytäntöjä ja samalla kehittämään toimintaamme vielä paremmin jäsenistömme tarpeisiin vastaavaksi. Toivon myös, että kykenemme tulevaisuudessa kasvattamaan Jytten asemaan keskeisenä toimijana Jyväskylän yliopistolla, Tieteentekijöiden liitossa, sekä eri yhteistyökumppaneiden parissa niin alueellisesti kun kansallisellakin tasolla.
Ammattiliitoille perinteisesti kuulunut työehtosopimuksien ja erinäisten oikeuksien valvonnan ohella Jytten toiminnassa onkin korostunut apurahatutkijoiden asiat, syrjintään, ilmastoon, vihapuheeseen ja mielenterveyteen liittyvät teemat. Pitkä työ apurahatutkijoiden oikeuksien puolesta on näkynyt esim. tutkijasopimusten käytön laajentumisessa, sekä yliopiston hallituksen juuri virallistamassa päätöksessä vaihtaa tohtorikoulutettavien nimike jatkossa tutkijuutta ja tehtävän vaativuutta paremmin kuvaavan väitöskirjatutkijan nimikkeellä.
Päätös koskee väitöskirjaansa työsuhteessa tekeviä jatko-opiskelijoita. Apurahatutkijoiden sulkeminen päätöksen ulkopuolelle aiheutti ymmärrettävästi närää yliopistoyhteisössä. Tämän taustalla on kuitenkin hyvin käytännönläheinen syy. Yliopistolla ei ole virallista mandaattia määritellä apurahalla tai omalla rahoituksella tutkimustaan tekevien tutkijoiden virallisia nimikkeitä. Päätös apurahatutkijoiden titteleistä ei yksinkertaisesti kuulu yliopistolle.
Nimikemuutosta tulisikin ajatella laajemmassa kontekstissa. Väitöskirjatutkija nimikkeen jalkauttaminen suomalaiselle yliopistokentälle on ollut Tieteentekijöiden pitkäaikainen tavoite ja päätös tulisi tulkita tukena tälle kehitykselle. Se on tärkeä askel kaikille väitöskirjaa tekeville tutkijoille ja heidän ammatillisen aseman parantamiselle – rahoituslähteestä riippumatta. Suunta on siis oikea, mutta paljon on vielä tehtävää. Emme ole tässä prosessissa yksin. Työtä tehdään laajalla rintamalla ja esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston uusi käytäntö tarjota yli vuoden apurahan saaneille tutkijoille 10% työsuhdetta osoittaa, että myös muutos on tulossa.
Tulevana vuotena tuttujen teemojen rinnalle toivomme nostavamme myös uusia painopisteitä. Tuleviin teemoihin kuuluvat esimerkiksi yliopiston moninaiset työurat, yliopistonopettajien tilanne, digipedagogiikka, korona-ajan hyvinvointi ja tieteentekijöiden työhyvinvointi laajemmin. Yliopistourat ja niiden houkuttelevuus ovat myös Tieteentekijöiden kevätseminaarin aiheena ja keskustelua aiheesta tullaan käymään sekä Jyväskylässä ja valtakunnallisella tasolla – yhdessä.
Kyse on yhteisöistä ja yhdessä tekemisestä myös Jyväskylän tasolla. Olenkin varsin onnellinen, että Jytten hallituksessa ja jäsenistössä on koko keskiryhmä laajasti edustettuna. Jytten hallituksessa on tänä vuonna edustettuna laajasti eri tiedekuntia ja eri uravaiheessa olevia aktiiveja. Joka vuosi mukaan löytyy myös uusia toimijoita.
Laajasta kattavuudesta huolimatta toivoisin, että saisimme jatkossa myös laajemmin aktiiveja ns. hiljaisemmista tiedekunnista, kuten Liikuntatieteiden tiedekunta, sekä muun henkilöstön ja opiskelijoiden puolelta. Vain laajan kirjon kautta voimme ajaa kokonaisvaltaisesti keskiryhmän oikeuksia. Jytte ei olekaan vain tutkijoiden liitto vaan laajasti koko yliopiston yhteisö. Haluamme toimia laajasti koko yhteisön puolesta, heikompien etu edellä.
Oman kokemuksen perusteella voin sanoa, että toiminta Jyttessä on ollut monella tavalla sekä silmiä, että ovia avaavaa. Olen päässyt mukaan moniin yliopiston kehittämisryhmiin ja –elimiin ja puhumaan areenoille joille väitöskirjatutkijana harvemmin pääsee. Samalla olen saanut konkreettisi välineitä työyhteisössä tärkeiksi kokemiini asioihin puuttumiseen.
Olemme vitsailleet Jytten hallituksessa jo kauan Jytte-sankarista – tuosta pelottomasta ammattiliittoaktiivista, joka supersankarin tavoin liihottaa ratkomassa yliopiston henkilöstöongelmia ja puolustaa tutkijoiden oikeuksia sosiaalisen median vihanlietsontamyllyissä. Sankaruus rakentuu kuitenkin pienistä teoista ja ryhmävoimasta. Siinä onnistuaksemme tarvitsemme teitä jäseniä. Toivonkin, että olette rohkeasti yhteydessä mieltänne askarruttavista aiheista, osallistutte toimintaamme ja vapautatte sisäisen Jytte-sankarinne.
Johanna Turunen
Jytten puheenjohtaja 2021
Väitöskirjatutkija
Musiikin, taiteen ja kulttuurintutkimuksen laitos